Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tuhkasta kaivettu Pompeji

Seison täpötäydellä junalaiturilla massiivinen Palmito keksi kädessäni. Lisää porukkaa valuu koko ajan eikä tilaa liikkua ole nimeksikään. Puolen tunnin odottelun jälkeen kysyn henkilöstöön kuuluvalta mieheltä koska Circumvesuviana junan pitäisi tulla. Näet sen junan sitten kun se tulee oli vastaus. Selvä, ei siis mitään tiettyä aikataulua… Olo on jo nyt nihkeä ja kuuma. Viereisille laitureille tulee tasaiseen tahtiin lisää junia ja lähtee kukin suuntaansa. Minä seison edelleen laiturilla tungoksessa vaalien omaa seisomapaikkaani. Viimein juna tulee ja se ryntäys ovista sisälle on lähes eläimellistä. Istumapaikat ovat jo aikoja sitten menneet, mutta saan paikan aivan ovien vierestä. Ympärilleni änkeää porukkaa koko ajan lisää eikä turvallisuusrajoituksista ole tietoakaan. Kaikki haluavat kyytiin vaikka änkemällä. Suoraan naamani edessä on kuukauden hieltä haiseva kainalo enkä kestä lemua enää sekunttiakaan. Käännän selkäni miehelle ja yritän junan oviaukoista saada keuhkoihini edes hitusen raikasta ilmaa. Lähes mahdoton tehtävä. Ulkona lämpötila hipoo neljääkymmentä, junassa ilman ilmastointia on sauna.

Circumvesuvia on helppo löytää Napolin juna-asemalla ja lipun Pompejihin saa ostettua halvalla lippuluukulta joskin virkailijan palvelualttiutta saa hiukan kyseenalaistaa. Matka kestää noin 40 minuuttia ja juna pysähtyy usealla paikallisasemalla matkan varrella ennen kuin suurin osa matkustajista nousee kyydistä Pompejin kohdalla Pompeji Scavi – pysäkillä. Juna on siitä kätevä että se on halpa ja se pysähtyy suoraan Pompejin raunioiden sisäänpäästyn kohdalla eli eksymiseen ei ole vaaraa.

Kun viimein pääsen junasta ulos on ainoa ajatus päästä jonnekin varjoon juomaan jotain. Näen ihanan kojun missä myydään vastapuristettua appelsiini- sekä limemehua ja siihen tietenkin pysähdyn nauttimaan virkistystä. Nyt jaksaa taas keskittyä olennaiseen. Ostaessaan sisäänpääsylippuja kannattaa napata mukaansa kartta raunioalueesta, sillä itse nähtävyyksien kohdalla informaatio siitä mitä silmien edessä näkee on harmittavan pieni. Joskus pelkkä nimi. Huomioitavaa on myös että yhtä ravintolaa lukuunottamatta raunioalueella ei ole kahviloita tai muita ruokapaikkoja, joten kannattaa syödä joko ennen tai jälkeen Pompejin vierailun. Vesipullo on aina hyvä idea olla mukana ja siellä täällä on pisteitä missä pullonsa voi täyttää uudestaan. Ja viimeisenä muttei vähäisempänä vinkkinä, ota hyvät kengät jalkaan! Mukulakivet ovat epätasaiset ja kävelemistä kertyy reippaasti päivän aikana.

”Varokaa koiraa”

Kaivan mieleni sopukoista mitä olenkaan oppinut Pompejista historian tunneilla ja se mitä enää muistan on hävettävän vähän. Se tuhoutui tulivuorenpurkauksessa vuonna 79 ja samalla kaupungin asukkaat hautautuivat laavan ja tuhkan alle. Muistin nähneeni historian kirjoissa kuvia kipsistä valetuista ihmisistä ollessaan samassa asennossa kuin hetkenä jona kuolivat. Eli saman minkä suurin osa muistakin tietää. Todellisuus on kuitenkin niin paljon muuta. Tunnetta on vaikea lähteä kuvailemaan. Samalla on hienoa nähdä niin hyvin säilyneitä seinämaalauksia, lattiamosaiikkeja ja infrastruktuuria, mutta viimeistään kun vastaan tulee irvistävät kipsifigurit ja tuskasta kipristynyt koira, rupeaa rintalastaa painamaan.

Pompeji on huomattavasti suurempi kuin mitä osasinkaan kuvitella. Se käsittää kaiken kaikkiaan noin 66 hehtaaria, josta 45 hehtaaria on kaivettu esiin eli mitä kaikkea onkaan edelleen maan uumenissa piilossa. Pompeji on rakennettu roomalaiseen asemakaavaan ja yllätyn kaupungin edistyksellisyydestä. Matalampien talojen lisäksi kaupungista löytyy jokunen kerrostalokin, kadut ovat päällystetyt ja katujen varsilla on korotetut jalkakäytävät. Vaikka kaupunkiin tulikin juokseva vesi, ei likavesi poistunutkaan enään yhtä tehokkaasti ja niin käytetty vesi heitettiin kaduille. Tässä kohtaa korotettu jalkakäytävä osoittautuu hyväksi ratkaisuksi sillä kuka haluaa kävellä jätevedessä. Jalkakäytävältä toiselle pääsee korotettuja suojateitä pitkin. Nämä suojatiet ovat mitoitettu hevoskärryjen akselivälin mukaan eikä suoralta kiveltä toiselle käveleminen ole lainkaan vaivalloista.

Kävellessäni eteenpäin vastaan tulee yllättävän suuri määrä entisiä liikkeitä. On juottolaa, leipomoa, bordellia ja jopa kylpylöitä. Pienen hymyn huulille saan kun kuulen ohimennen erään ryhmän oppaalta, että vessassa käyminen oli sosiaalinen tapahtuma. Siellä istuttiin pöntöllä kavereiden kanssa samaan aikaan ja keskusteltiin elämästä. Missä vaiheessa vessassa asiointi muuttui toimeksi, joka tehdään vähän piilossa ja yksin? Nyt tuollainen sosiaalinen hetki tuntuu oudolta, vaikka baarien naisten vessassa näkee nykyäänkin tyttöporukoita yhdessä. Kylpylässä käytiin usein keskellä päivää ja se oli varsin suosittua puuhaa. En kyseenalaista tätä lainkaan, itsekin haluaisin käydä kylpylässä keskellä päivää vilvoittelemassa. Kaikki tämä saa elämän Pompejissa tuntumaan kuin se olisi tapahtunut vasta äsken, ei lähes pari tuhatta vuotta sitten.

Näiden tappien päällä oli ennen käymälän kansi ja ihmiset istuivat yhdessä asioillaan. Kourussa virtasi vesi, joka vei jätökset toiletista pois.

Baaritiski

Päätän vierailuni Pompejissa vierailemassa kaupungin amfiteatterissa. Sen keskiöön on rakennettu puinen pyramidi suojaamaan sen sisällä olevia kipsistä valettuja ihmisiä. Tunnelma on kuin hautakammiossa vaikka seinät ovat vaaleat ja hyvin valaistut. Keskellä pyramidia on kuitenkin kovan kohtalon kokeneita Pompejilaisia mitä erilaisimmissa asennoissa. Rintaa pakottaa taas ja on päästävä ulos. Vilkaisen Vesuviusta, joka tänään on rauhallinen ja hiljaa.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply