Suomen suurin matkablogiyhteisö

Viekas huijari ja junamatka Roomasta Napoliin

Olimme viettäneet Roomassa lomaa tutustumalla niin moniin nähtävyyksiin kuin vain aika antoi myöten, mutta sitten tuli se aamu jolloin oli aika siirtyä eteenpäin. Olimme ostaneet Rooman juna-asemalta pari päivää aikaisemmin junaliput valmiiksi, jottei lähtöaamuna sitten olisi niin kova kiire. Liput voi ostaa etukäteen netistä, palvelupisteestä tai lippuautomaatista ja käytimme hyödyksemme tätä viimeistä vaihtoehtoa. Reitti oli helppo valita koneesta ja tarkastimme vielä avuliaalta henkilökuntaan kuuluvalta mieheltä että pääseehän tällä lipulla kaikkiin Roomasta lähteviin juniin kohti Napolia. Kyllä, paikallisjunilla pääsee oli vastaus.

Olimme valmiiksi katsoneet että sopiva juna lähtee vähän aamu kahdeksan jälkeen joten olimme hyvissä ajoin seitsemän jälkeen juna-asemalla. Kun olimme tarkistaneet monitoreista miltä laiturilta Napoli juna lähtee päätimme käydä kahvilassa pikaisella aamupalalla. Valikoimaa oli aina täytetyistä patongeista, paniineistä ja arancineistä muffinseihin, hedelmäsalaatteihin ja kekseihin. Valitsin hedelmäsalaatin ja mielestäni hinta oli aika kova siihen nähden ettei hedelmäpalasia niin paljon annoksessa ollut. Hyvää se kuitenkin oli ja syötyämme lähdimme kohti oikeaa laituria. Löysimme laiturin vaivatta, mutta missään ei lukenut Napoli. Junan ulkopuolella oven edessä seisoi sinipaitainen mies ja kysyimme häneltä oliko tämä se Napolin juna. Juu, oikea juna. Olin lukenut että lippu pitäisi leimata jossain laitteessa ennen junaan astumista joten kysyin myös tätä. Hupsista vain ja mies nappasi liput käsistäni ja lähti kävelemään kovaa vauhtia. Ajatus vilahti päässä, että siinäkö se nyt vei meidän liput ja lähdimme perään niin nopeaa kuin täydet rinkat selässä antoi myöten. Mies pysähtyi kuitenkin leimauslaitteen luona ja leimasi lippumme. Sanaakaan sanomatta hän tarpoi takaisin junalle päin lippumme edelleen käsissään ja astui sisälle, näytti meille paikkamme ja nosti rinkat ylähyllylle. Sitten hän jäi siihen odottamaan. Ajattelin että varmasti tipin perässä siinä vielä norkoilee joten annoimme hänelle vitosen (myöhemmin ajateltuna en tiedä miksi). Hän katseli meitä vielä pöllämystyneen näköisenä, melkein vihaisesti ja sanoi että viisi euroa per pää vakavaan äänensävyyn. Vaikka näistä on lukenut ja maalaisjärkeäkin olisi ihan suotava käyttää ei pienessä päässäni vielä tässä vaiheessa vilahtanut edes ajatus ettei hän ole edes töissä junafirmassa. Hampaita kiristen annoimme vielä toisen vitosen ja mies lähti.

Ikkunasta näin kuinka hän käveli toisen samalla tavalla pukeutuneen miehen luo ja siinä vaiheessa vilahti ensimmäisen kerran ajatus että he ovat Romanialaisia huijareita. Kauluksesta vilahtanut roikkuva avaimenperä ei ollut Trenitalian vaan siinä taisi lukea vain Italia. Rupesi hiukan kiehuttamaan 10€ menetys omaan typeryyteen. Siinä vaiheessa kun samainen mies tuli uudestaan uusien uhrien kanssa samaan vaunuun hermostui matkaseuralaiseni sen verran pahasti ja sai sanaharkan aikaiseksi miehen kanssa. Tuolloin selvisi ettei mies tosiaan ole Trenitalialla töissä eikä hänen toimeenkuvaansa kuulu rahaa vastaan näyttää istumapaikkoja. Hän tekee näin huijatakseen rahaa turisteilta. Kun volymitaso hipoi jo kattoa ja Trenitalian konduktööri läheni vaunua luikki mies tiehensä kovaa vauhtia… rahoineen. Onneksi näppäräsormiset eivät olleet ehtineet viedä meidän lompakkoja, mutta Amerikkalaisrouvalla ei ollut yhtä hyvä tuuri. Hänen lompakkonsa oli kadonnut.

Matka Roomasta Napoliin kesti vähän päälle puolitoista tuntia ja amerikkalaisrouva piti huolen siitä ettei hiljaista hetkeä ollut. Hän selitti lompakkovarkautensa useaan otteeseen jokaiselle vaunun seurueelle ja halusi lainata puhelinta soittaakseen pankkiinsa kuollettaakseen korttinsa. Sai vain huokaista helpotuksesta että itse selvisi tuosta vaivasta ja hävisi ajattelemattomauuttaan vain sen 10€. Mutta kyllähän se ärsytti eikä junan ikkunoista vilahteleva maisema pystynyt rauhoittamaan ketään meistä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Jerrukka 27.2.2017 at 16:34

    Bolognassa näitä ”auttajia” tapasimme koko ajan. Roomassa kun olimme juuri emme ollenkaan.
    On totta että automaatin käyttö, osto ja leimaus ovat hyvin helppoja.
    Kuitenkin se että antaa vaikka kaksi euroa yhdelle romanille joka auttaa sinua, vaikka et apua tarvitsisi ja tiedät ettei hän ole henkilökuntaa, onko se niin kauhea asia?
    Katsokaapa millaisissa oloissa romanit italiassa elävät!
    Minä ainakin annoin ihan mielelläni heille pari euroa vaikka vain näennäisestä avusta.
    Ja kerran missasimme melkein Firenzen junan kun laituri oli nurkan takana emmekä sitä nähneet kunnes kaksi romani miestä näyttivät minne mennä.
    Ainoa mitä en voinut sietää oli kun piirittivät lippuautomaattia, niin ettei eräskin rouva uskaltanut mennä lippua ostamaan. Silloin menin sanomaan että nyt menette pois ja vähän äkkiä.
    Sanokaa Vattene!! Jos joku lähestyy liikaa.

    • Reply Maria 2.3.2017 at 09:19

      Silkasta auttamisen halusta voi jokainen toki halutessaan kiittää jos niin haluaa. Tämä meidän huijari oli kuitenkin sellaista sorttia että hän vaati 5€ per nenä avustaan, jota emme siis olleet pyytäneet. Ja luultavasti hän oli myös syyllinen amerikkalaisrouvan lompakon häviämiseen siinä kaiken sekasorron keskellä. Kielitaitoakaan ei löytynyt kyseieseltä herralta eikä joko tahallisesti tai oikeasti ymmärtänyt vaikka hänelle puhui italiaa taikka englantia. Mutta tapauksia löytyy toki monenlaisia eikä kaikki ole pahat mielessä liikenteessä. Valppaana kannattaa kuitenkin aina olla 🙂

  • Reply Vesa 4.1.2016 at 14:58

    Samoin jos ostat Terminin asemalta junalippua automaatista, viereen ilmaantuu takuuvarmasti joku neuvomaan automaatin käytössä. Ja apu on kieltämättä asiantuntevaa. Vasta jäljestäpäin kuulet litanian: ”saisinko kaksi euroa kahvia varten”. Eipä siinä sitten enää henno olla antamattakaan. Nuo automaatit ovat erittäin yksinkertaisia käyttää, kunhan keskittyy tekemiseensä. Aivan ensiksi pitää selvittää, mihin on menossa ja mihin aikaan. Muuten automaateissa tuhraantuu aikaa. Luottokortti on paras tapa ostaa niistä lippu. Lippujahan Terminissä voi ostaa paitsi Trenitalian lippumyymälöistä, myös aseman lehtikioskeista.
    Paikallisjunien lippu täytyy ehdottomasti muistaa leimata. Eihän lippuja juurikaan tarkasteta, mutta leimaamalla välttyy tarkastamisen pelosta,,eikä,tarvitsemkyräillä konnareita 🙂

    • Reply Maria 5.1.2016 at 08:33

      Näinhän se on, saatiin ostettua näppärästi automaatista liput ja junayhtiön oikea edustaja käveli alueella varmistamassa ettei ketään häiritä ja jos sattuu tarvitsemaan apua sitä saa oikealta taholta. Ostaminen automaatista oli tosiaan kätevää ja helppoa niin käteisellä kuin kortillakin 🙂 Eikä siihen leimaamiseenkaan tarvitse apua, kaikki se huijaaminen käy heiltä vain niin nopeasti ettei sitä aina ehdi edes tajuamaan.

  • Reply Susanna 4.9.2015 at 15:47

    Rooman työntekijöillä on (yleensä) aina merkki rinnassa liittyen alaansa tai ainakin jokin todiste, huijareilla ei ole. Kerran minua yritti Roomassa huijata yksi vanhempi mies joka esiintyi oppaana ja hotellin omistajana. Hän siis yritti tarjota omaa kotiaan ”hotellina” ja tuli toisen hotellin aulaan tarjoamaan epämääräistä majoitustaan. En kumminkaan uskonut mitään

    • Reply Maria 4.9.2015 at 20:48

      Uskomatonta millä kaikin tavoin yritetään huijata. ”Hotellin omistaja”-selitys olisi omalla kohdalla varmasti myös herättänyt epäilyjä (toivottavasti ainakin), mutta oppaana olisi voinutkin mennä läpi. Onneksi ei ole ollut tarvetta oppaille niin heistä on päässyt suht helposti eroon.

  • Reply Susanna 4.9.2015 at 15:45

    kerran yhdessä Rooman B&Bssä oli toisten matkalaukut vaatekaapissa koska jotkut matkailijat olivat menneet Napolissa käymään! mutta en nyt oikein tiedä onko laukkujen jättö B&B huoneeseen jossa käy myös muita niin edes turvallisempaa

    • Reply Maria 4.9.2015 at 16:02

      Ei välttämättä juu ole turvallisempaa sekään 🙁 Jätettiin itsekin laukut hotellin yhteen huoneeseen, mutta periaatteessa sinne olisi päässyt kuka tahansa ilman mitään vaikeuksia ja valita parhaimman päältä.

  • Reply Susanna 4.9.2015 at 15:44

    Olisikohan huijari ollut kumminkin romanitaustainen? kun olin 3kk Roomassa huomasin että romanit olivat alkaneet pukeutua sinisiin junatyöntekijöiden vaatteisiin (myös naiset) ja jotkut heistä olivat jopa hommanneet vaaleat hiustenpidennykset näyttääkseen ulkomaalaisilta! niin ja tulivat tosiaan minultakin kerjäämään eli mukamas ”auttamaan” laukkujen kanssa, heille pitää olla vain mykkä kuin ei ymmärtäisi mitään niin menevät pois ja siirtyvät uusiin uhreihin. He leikkivät olevansa työssä Lazion juna-asemilla eikä kukaan puutu asiaan. Kaikkein oudoin tapaus oli kumminkin Veronassa kun etsin juna-aseman hissiä jota ei löytynyt niin romanimies tuli auttamaan laukkujen kannossa ja yritti pyytää 50-100e ja ei tietenkään semmoisia summia saanut. Kaiken lisäksi ylhäällä huomasin että hissi olisi tosiaan ollut, sivussa. Kerran Roomassa junatyöntekijöiden vaatteisiin pukeutuneet romaninaiset kumminkin auttoivat ilmaiseksi kun yksi laukuista jäi junan oven väliin 😀

    • Reply Maria 4.9.2015 at 16:00

      Täytyy myöntää etten ole varma mistäpäin huijarimme oli, muttei ainakaan italialainen. Tunsin itseni niin typeräksi koko jutun jälkeen. Näistä on lukenu tuhat ja sata kertaa, mutta sitten siinä kiireessä kaikki järki kaikkosi päästä ja sitä oli johdateltavissa. Tuo on selvää bisnestä, mitä harrastavat ja harmittavan usein joku siihen sitten narahtaa. Luulin että itse erottaisin sellaisen jo kaukaa…
      Poikkeuksia varmasti on ja kiva kun kohtasit sellaisen ja sait apua ihan ilmaiseksikin 😀

    Leave a Reply