Kieloja ja mielenosoituksia

Vappu Pariisissa. Ei, valitettavasti en ole siellä tällä hetkellä nauttimassa sampanjaa Champs-Élyséellä vaan ihan täällä koti Suomessa, Pariisi kaukaisena muistona vain. Mutta tänään tuo Vappu Pariisissa hiipi muistoihin ja kaipuu kaupunkiin on suurimmillaan. Kevät Pariisissa vain on ihanaa aikaa noin muutenkin, mutta Vappu on hiukan erilainen verrattuna meidän ilakointiin.

Päivällä kaupunki eli vielä suhteellisen normaalia elämäänsä joskin tunnelma oli hiukan tavanomaista rauhallisempi. Monet kaupunkilaiset perheet lähtevät maaseudulle nauttimaan rauhasta sillä ensimmäinen toukokuuta on kansallinen vapaapäivä. Perinteiden mukaan tuolloin annetaan kieloja rakkaille, perheen jäsenille ja ystäville, unohtaminen olisi suorastaan häpeällistä. Joka kadunkulmassa olikin myytävänä kieloja, joten unohtaminen olisikin saavutus. Hotellissa kun kuitenkin asuu lyhyen aikaa matkan aikana, harvemmin tulee kukkia ostettua itselleen, joten ne jäivät hankkimatta.

Koska vappupäivä on pyhäpäivä ovat kaikki kaupat, postit, pankit, museot ja yritykset suljettuja. Tämä on hyvä muistaa matkustaessa Pariisiin kyseisenä ajankohtana ja etukäteen miettiä jotakin muuta tekemistä. Toki lentokentän kaupat ovat auki, samoin kuin liikkeet juna-asemilla ja muutamat muut pienemmät kaupat saattavat olla auki, mutta muuten kaupunki on suljettu. Jos vappuaatto oli hiukan normaalipäivää vain vaisumpi, vappupäivän iltana kaupunki muuttui lähes aavemaiseksi eikä juuri ketään ollut liikenteessä. Vietimme porukoiden hääpäivää ja olimme veljeni kanssa varanneet pöydän paremmasta ravintolasta lähellä Oopperaa. Olimme juuri istahtaneet alas kun ulkona alkoi tapahtua. Ihmisiä alkoi virrata aukiolle ja suuret mielenosoitusjulisteet heiluivat ilmassa kun työväenluokka ja ammattiyhdistykset osoittivat mieltänsä. Tunnelma oli enemmän kuin absurdi. Sisällä ravintolassa soi kaunis klassinen musiikki, ruoka oli kuin pienet taideteokset ja ravintolan sisustus oli kuin Aurinkokuninkaan hovista samalla kun ulkona osoitettiin mieltä, mellakkapoliisi yritti rauhoittaa tilannetta ja vaikutelma oli kaoottinen. Kaksi täysin erilaista maailmaa toistensa vieressä.

Kun viimein olimme nauttineet ruokamme ja oli aika lähteä takaisin hotellille, mietimme hetken uskaltaako mielenosoitusten sekaan lähteä, mutta kadut olivatkin taas yhtä tyhjät kuin pari tuntia aikaisemmin. Usva laskeutui kaduille ja viimeistään nyt tunne oli kummitusmainen. Jopa askeleen kolahduksen saattoi kuulla mukulakiveä vasten. Paris, je t’aime.

Hauskaa Vappua kansalaiset!

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply