Café Gerbeaud: samettia, kristallikruunuja ja ihania leivoksia

Ei liene kenellekään yllätys enää, että olen höpsönä kahviloihin. Budapestissa niitä on paljon ja monet niistä ovat erittäin hyviä, tässä jälleen yksi niistä: Café Gerbeaud. Osoite on Vörösmarty tér 7, eli aivan keskustassa M1 metron päätepysäkillä, joten sinne on helppo tulla. Kahvilana paikka on klassikko ja sen kyllä huomaa niin kävijämäärässä kuin hinnoissakin, mutta kuitenkin ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Yritys perustettiin 1858 ja sokerileipomo niitti arvostusta jo alusta asti ja listattiin yhdeksi Pestin parhaimmaksi. Kahvilan erikoisuuksiin kuului sokerileipomusten lisäksi kiinalainen ja venäläinen tee sekä yrityksen omat jääluomukset. Ollakseen keskeisemmällä paikalla kahvila siirrettiin nykyiselle paikalleen 1870 ja tuona aikana suosituimmat tuotteet olivat kahvit, liköörit sekä makeiset, joita sai myös ostaa kotiin. Vuonna 1882 kahvilan omistaja tapasi Pariisissa Emil Gerbeaudin ja miehet alkoivat tehdä työtä yhdessä. Myöhemmin Gerbeaud otti vähitellen vastuulleen koko yrityksen ja antoi sille vielä nimensäkin. Vuoden 1899 loppuun mennessä Gerbeaudilla oli 150 työntekijää, joista monet tulivat Budapestiin vain ja ainoastaan ollakseen mestarin opissa. Valikoima kehittyi leivospainotteisemmaksi ja asiakaskunta rakastui kotiin ostettaviin pikku pakkauksiin, jotka olivat täynnä herkkuja.

Kahvilan sisätilat ovat hulppeat rokokoo tyyliset ja Euroopan kuninkaalliset ovat inspiroineet niin katon maalauksia kuin kristallikruunuja. Toinen maailmansota tuntui myös Gerbeaud kahvilassa ja paikat pääsivät rempalleen, vaikkakin rakennus onneksi säilyi. Vasta 1995 kahvila kunnostettiin jälleen takaisin loistoonsa ja on nyt siinä kuosissa johon Emil Gerbeaud sen aikanaan suunnitteli. Historiallisen tyylikäs.

Oli sateinen joulukuun päivä kun astuimme kahvilaan sisälle ja meidät ohjattiin ikkunapöytään istumaan. Oli suoranainen ihme, että saimme ikkunapöydän, sillä kahvila oli tupaten täynnä ihmisiä ja kamerat välähtelivät joka nurkassa. Varsinkin USA-laisia turisteja oli muihin turisteihin nähden paljon nauttimassa kahviaan. Itse tilasin pannullisen vihreää teetä ja Gerbeaudin nimikkoleivoksen. Se oli tummaa suklaata kerroksittain aprikoosihillon ja pähkinäisen kakkupohjan kanssa. Nam! Isäntä ei suklaasta tykkää, joten hänen valintansa oli raikas moussemainen leivos ihanalla hedelmäisellä päällisellä. Ei huono vaihtoehto sekään!

Kahvilassa tarjoillaan myös suurempia jälkiruoka-annoksia tai ihan lounastakin, mutta me tyydyimme näihin pienempiin annoksiin ja hyvä niin, ei makeaa välttämättä jaksaisikaan syödä enempää. Jos ei listalta osaa valita mieleistänsä, kannattaa kurkata mitä ihanuuksia löytyy tiskiltä, sillä myös se notkuu ihanuuksia, mitä en itse ainakaan listalta löytänyt. Gerbeaudin nimikkoleivos ilman jäätelöpalloja ja kermavaahtoa (=jälkiruoka-annos) oli yksi näistä. Myytävänä on myös kakkuja sekä macarooneja kotiin viemisiksi ja kahvilan ulkopuolella oli ainakin joulumarkkinoiden aikaan oma pieni myyntipiste, mistä sai ostaa pienempiä herkkuja mukaan. Hintatasoltaan Café Gerbeaud on Budapestin tyyriimpää luokkaa, mutta näin historiallisesta kahvilasta nauttiminen on jo elämys itsessään, puhumattakaan niistä suussa sulavista leivonnaisista, että kerrankos (tai toisenkin, niin kuin omalla kohdalla) sitä ainakin kokeilee.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Maarit Johanna 1.2.2015 at 12:11

    Hauskaa että teet kahvilapostauksia! Mun setäni suositteli tätä kahvilaa kun olimme muutama vuosi takaperin menossa Budapestiin ja käytiin loppujen lopuksi vissiin kolmesti leivoskahveilla siellä 😀 Ei todellakaan ole mikään pettymysmesta tämä. Niin kaunista ja ah, niin herkkua. ^^

    • Reply Maria 1.2.2015 at 12:33

      Hei Maarit 🙂 Kahvilat on mielestäni ihania! Ne kertoo maan tai kaupungin paikallisista herkuista ja kulttuurista jotenkin niin hyvin 🙂 Eikä tietenkään haittaa, että ne leivokset on myös herkkuja 😉 Tämä oli toinen kerta kun kävin Gerbeaud kahvilassa enkä ole huonoa leivosta sieltä vielä saanut 😀 Itse luin siitä joskus kauan sitten Matkaopaslehdestä ja sieltä löysi tiensä kahvilalistalleni, ehdottomasti yksi suosikeistani!

    Leave a Reply