Omatoiminen kävelykierros Budapestin juutalaiskorttelissa

70 vuotta sitten venäläiset sotilaat vapauttivat Auschwitzin vangit. En tieten tahtoen säästänyt tätä postausta, mutta sopii tavallaan tähän päivään. 

Ensimmäisellä Budapestin matkalla harmittelin kovasti jälkeenpäin kun en ehtinyt tutustumaan riittävästi kaupungin juutalaiskortteliin. Ehdimme nimittäin vain Hop on Hop off bussin yhdellä pysäkillä pikaisesti kurkata ison synagogan kaltereiden läpi kaunista sisäpihaa ja tämäkös harmitti. Nyt ennen matkaa lueskelin mikä olisi hyvä reitti kävellä ja joka puolella hehkutettiin juutalaiskorttelin olevan tämän hetken ”trendipaikka” hyvine ravintoloineen ja kahviloineen. Löysin Visit Budapestin sivuilta valmiiksi merkatun kävelyreitin, joten kartta takataskuun ja omatoimisesti liikkeelle.

Aloitimme jälleen kerran isolta synagogalta osoitteessa Dohány utcai. Itse rakennus jo on vaikuttavan näköinen kelta-punaisessa värissään ja onhan sillä kokoakin, se on Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin synagoga. Samassa rakennuskompleksissa toimii myös juutalaismuseo, mutta nähtyämme lippujonot , päätimme toteuttaa kävelykierroksen keskittyen vain ulkona olemiseen. Kurkimme kuitenkin matkalla vielä kaltereiden välistä sisäpihalle ja se oli vieläkin juuri niin kaunis kuin muistelin.

Matkamme jatkui kapeita kujia pitkin edes takaisin ja tuntui kuin tämä alue tosiaan on koko Budapestin vaikuttavin. Ei, talot eivät ole upeita, oikeastaan monet niistä ovat rapistumassa, mutta alueen luonne ei tulekkaan näyttävistä rakennuksista, vaan ihmisistä, jotka ovat eläneet siellä loukussa toisen maailman sodan aikaan ja ihmisistä, jotka vieläkin tänä päivänä elävät tuossa ympäristössä. Muurit ovat tietenkin revitty jo alas, mutta siellä täällä on muistutuksena jotain ghetto ajoista. Ghetto saarrettiin marraskuussa 1944 ja saartoa jatkui kolme kuukautta kunnes Budapest vapautettiin 17.1.1945. Eristyksen aikana alue irrotettiin ympäristöstään täysin: ruokaa ei saanut tuoda alueelle, roskia ei haettu pois, kuolleet makasivat kaduilla ja sairaudet levisivät vauhdilla. Enemmän kuin puolet, jotka pakotettiin ghettoon vuonna 1944 lähetettiin keskitysleireille ja Budapestin 200.000 juutalaisen populaatio pieneni 70.000 henkilöön, jotka jäivät ghettoon ja noin 20.000 henkilöön, jotka saivat asua ghetton ulkopuolella tarkkaan merkityissä asunnoissa. Näin jälkikäteen itsestäni tuntuu oudolta ajatella miten tällaista on voinut tapahtua. Jos itse olisi asunut toisen maailmansodan aikana Budapestissä ( tai toisella natsien vallassa olleella alueella), miten sitä itse olisi ”ei-juutalaisena” toiminut?

Ghetton muurin viimeinenkin osa tuhottiin vuonna 2006 ja tilalle rakennettiin muistomerkki vuonna 2008. Materiaalina käytettiin myös alkuperäisestä muurista otettuja osia, mutta muistomerkki ei ole tarkka kopio seinämästä. Se löytyy yhdeltä sisäpihalta, mutta me jätimme sen näkemättä ja keskityimme alueeseen kokonaisuutena yhden tietyn osan sijaan. Löysimme yhdeltä kadulta mukavan näköisen kauppakujan, missä oli nähtävästi jonkun sortin antiikki-kirpputorit meneillään. Pöydillä oli vanhoja muistoesineitä, porsliinilautasia, pitsiä ja kahvipannuja, mutta myös modernimpaa esineistöä ja ihan uusiakin tavaroita. Löysin keittiöön sopivan pienen vintage taulun, jossa oli Simban näköinen koira. Olihan se ostettava kotiin. Siinä kävellessämme katsomassa myytäviä tavaroita tunsimme ruoan tuoksun ympärillämme. Vieri vieren oli kahviloita, baareja ja ravintoloita ja päätimme pysähtyä Yiddishe Mamma mia ravintolaan syömään.

Talvella pimenee nopeasti, niin myös Budapestissa, melkein huomaamatta pimeys oli syödessämme laskeutunut ylle. Jatkoimme kuitenkin kartan osoittamaa reittiä uskollisesti loppuun asti vaikka katuvalaistus usein puuttuikin ja varjot näyttivät ”uhkaavilta” tuulessa ulvovien talojen rappukongeissa. Vähän ennen ”päätepysäkkiä” tulimme kuitenkin erikoisen näköisen baarin luo ja päätimme pysähtyä lämmittelemään hetkeksi. Kaiken sen rosoisuuden keskellä löytyi tehdasmainen baari, missä elementit oli jätetty paljaiksi ja keittiöstä leijui jonkun muun kuin ruoan tai tupakan tuoksu vaikka sellaistakin olisi tästä juottolasta saanut. Istahdimme päätypöytään ja juuri silloin keittiön ovi aukesi ja sähköiskun saaneen näköinen mies tuli savun keskeltä ulos, hyppäsi ikkunasta jalkakäytävälle ja otti pikku ”sauhut”. Heti seuraavaksi kuului viserrystä ja se tuli baarin suunnalta, missä pari lintua oli kullatuissa häkeissään ja pisti lauluksi. Paikka oli niin täynnä ristiriitoja, että oli aivan pakko tilata juomat ja niitä tietenkin säesti Budapestin huonoin asiakaspalvelu. Lähtiessämme joku muu huomautti baarityöntekijälle tökeröstä palvelusta ja vastaus oli yksinkertainen: ”olemme vapaaehtoisia, emme saa palkkaa”. Ei anteeksipyyntöjä, pelkkä toteamus. En ehkä lähtisi tähän viimeiseen kuppilaan uudestaan, mutta kylläkin juutalaiskortteliin. Tunnepitoinen alue, joka ajan saatossa on kehittynyt omaan suuntaansa: boheemi ja erilainen muusta Budapestistä.

Erikoinen kahvila-baari erikoisine työntekijöineen

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Susanna89 28.1.2015 at 21:54

    Hyvät kuvat ja teksti! itse en ole juutalainen mutta minultakin löytyy suomalaisena koettua rasismia sekä Belgiasta että Saksasta ja vielä näiltä vuosilta. Belgiassa minua tönäisi täysin vieras vanhempi mies kadulla ja huusi jotain kiroiluja perään, en tiedä edes minkä maalaiseksi minua luultiin. Saksassa olen kokenut rasismia ainakin kerran kun ilkeä lomavuokraaja haukkui rikolliseksi, hänellä oli aiemmin ollut jotain ”rikollisia” vuokraajina jonka jälkeen hän ajatteli että kaikki ulkomaalaiset ovat rikollisia. Kyllä näitä ennakkoasenteita edeleen vaan riittää niin ikävää kuin se onkaan

    • Reply Maria 29.1.2015 at 08:41

      Se on aina ikävä kuulla, että rasismia ja ennakkoluuloja esiintyy edelleen. Näkeehän sitä harmittavan paljon uutisissakin 🙁 Itse olen kokenut lähinnä ennakkoasenteita siitä että ruotsi on yksi äidinkielistäni. Lapsena sai joskus kuulla ”hurri”-sanan, mutta se ei ole onneksi sen pahemmaksi mennyt. Jos en suoraan itse ota esille äidinkieltäni, ei Suomessa ole tullut huomautuksiakaan. Ulkomailla ollaan enemmän oltu uteliaita mistä päin olen ja olen säästynyt rasistisilta kommenteilta. Mutta tuommoinen käsiksikäyminen on kyllä aina väärin!

    Leave a Reply