Gellert fürdõ – kuuma spa sokkelo

Budapest on tunnettu kylpyläkaupunki ja halusin nyt mahdollisuuden tullen kokeilla paria eri kylpylää, jotta olisi vertailukohteita. Seuraavaksi rentoutumispaikaksi valikoitui Gellert fürdõ ja lähdimme sumussa vaeltamaan kohti Tonavan rantaa ja Gellert hotellia ja spa:ta. Kylpylän sisäänkäynti on hotellin sivussa ja jo aula on juhlavan näköinen. Olimme ostaneet sisäänpääsyliput hotelliltamme ja ne piti sitten lunastaa yhdellä luukulla. En tiedä kannattiko nyt tuo etukäteen ostaminen, sillä lippuluukullakaan ei ollut kuin muutama henkilö. Ehkä kesällä on enemmän tunkua ja hyödyn ennakkoon ostetusta lipusta huomaa silloin, mutta nyt se oli ihan sama.

Kylpylä on rakennettu 1912-1918 Art Nouveau tyyliin ja valitettavasti kärsi tuhoja toisen maailmansodan aikaan. Onneksi rakennus kuitenkin kunnostettiin vuonna 2008 takaisin loistoonsa tuhojen jälkeen, jotta myös me pääsemme edelleen nauttimaan kylvyistä ja ihailemaan arkitehtuuria. Gellert spa:n sijainti on ollut tunnettu jo 1200-luvulla, jolloin löydettiin maasta pulppuavaa vettä parantavilla vaikutuksilla. Ottomanien aikaan kylpylöitä oli jo rakennettu tälle alueelle ja turkkilaiset hyödynsivät 1500- ja 1600-luvuilla ”maagista parantavaa lähdettä”.

Suuressa tuloaulassa oli merkintä minne suuntaan pitäisi mennä, jotta tulee pukuhuoneisiin ja tuntui kuin olisimme vaeltaneet käytäviä kauankin ennen kuin pääsimme perille. Puna-oranssien ovien takaa löytyi pukuhuoneet, mutta yläkerrasta olisi myös löytynyt erilliset naisten ja miesten pukukaapit. Itse koen pukuhuoneen olevan kätevämpi vaihtoehto kun on enemmän omaa tilaa ja tavarat voi vain jättää huoneeseen ja lukita ovi mennessään. Naisten ja miesten suihkut löytyvät eri paikoista ja matkalla sinne tein näyttävän liiron kädet heiluen joka suuntaan. Kannattaa siis olla varovainen, lattiat ovat liukkaat!

Kävelimme muutamat portaat ylös ja tulimme sille sisäaltaalle, joka useimmiten tulee vastaan kuvissa. Olin jo menossa kovaa vauhtia mukaan uimaan kun toisesta päädystä huonetta joku mies vihelteli ja huitoi. Katselin ympärilleni ja kyllä, minulle hän viuhtoi. Mietin oliko tämä vain miesten allas, mutta ympärillä ui myös naisia, joten ei voinut olla kyse siitä. Hän osoitteli päätäni ja silloin tajusin, pitäisi olla uimahattu päässä. Kävein kysymässä pitääkö kaikissa altaissa olla, sillä lippukassalla tästä ei oltu mainittu sanaakaan. Selvisi että jos haluaa uida tulee hattu olla päässä. Jos haluaa lillua muissa altaissa, saa hiukset olla vapaina. Ok, en ehkä ihan näe siinä sitä eroa, mutta kunnioitetaan sääntöjä ja siirryttiin ”lillumisaltaseen”.

Istuttuamme hetken hierovan suihkun käsittelyssä ihanan lämpöisessä vedessä päätimme lähteä etsimään muita altaita. Nappasimme pyyhkeet ympärille ja lähdimme tutkimaan rakennusta. Katossa oli opasteita, mutta niin vaan koko kylpylä on yhtä sokkeloa ja kävelimme portaita ylös ja alas eikä meinannut löytyä. Tiesin, että muita altaitakin on, kyse oli vain että missä. Seikkailtuamme noin 15 minuuttia ympäriimme löysimme alakerrasta lopulta etsimämme altaat. Koko huone on ihanan tunnelmallinen mosaiikki koristein, mutta jossain vaiheessa tuli tuskahiki kun oli niin kuuma. Kaikki altaat ovat +35°C ja +40 °C  joten pakostakin tulee jossain vaiheessa hiki. Siihen päälle kun lisää eri saunat on ketju kuuma – kuumempi – kuumin.

Muistin nähneeni esitteessä myös ulkoaltaan ja lähdimme taas sokkeloon etsimään sitä. Onneksi ulko-ovi löytyi helpommin ja tervetullut viileä ulkoilma tuli vastaan. Kesäisin aalto-allas on käytössä, mutta nyt monttu ammotti tyhjyyttään. Huomasimme höyryn nousevan korkeammalta tasanteelta ja tulimme lämpöiselle ulkoaltaalle. Laskeuduimme veteen ja vaikka tämänkin altaan lämpötila on sama kuin muualla, vilvoitti ulkoilma ihanasti kuitenkin. Altaan vieressä oli myös palju, jossa oli kylmää vettä, mutta itselleni riitti upottaa isovarvas paljuun todetakseni veden olevan sitten liian kylmää ja menimme suomalaiseen saunaan. Muitakin saunoja oli ripoteltuna ympäri kompleksia, mutta loppupeleissä yllätyksekseni pidin perinteisestä suomalaisesta saunasta eniten.

Entisaikoina altaat oli eritelty miehille ja naisille erikseen ja vasta vuodesta 2013 lähtien kaikki altaat ovat olleet yhteiskäytössä. Parmpi mielestäni näin, ei olisi kiva yksikseen lillua altaissa miehen ollessa toisella puolella kylpylää omissa altaissaan… Hierontoja ja muita hoitoja voi myös niin halutessaan varata ja hetken mietinkin pitäisikö taas varata aika käsittelyyn, mutta loppujen lopuksi olin niin väsynyt lämpöisestä vedestä, etten kertakaikkiaan enää jaksanut. Liian väsynyt hierontaan kuulostaa ehkä hassulta, mutta niin siinä vaan kävi 😉

Suosittelen ottamaan omat uimavehkeet, pyyhkeet ja lipokkaat mukaan, mutta jos ne sattuu unohtumaan, saa niitä myös ostaa/vuokrata kylpylästä. Saippua-shampoo yhdistelmää löytyi ainakin naisten suihkuhuoneista, mutta omat hiukset ovat aina sen verran takussa tuollaisen käsittelyn jälkeen, että suosiolla raahaan mukanani omia hoitoaineita ja shampoita. Mutta siis ilmankin olisi pärjännyt.

Muutamassa paikassa lähellä altaita löytyy juomalähteitä, mutta nyt täytyy myöntää etten ole ihan varma miten niiden vettä pystyy juomaan. Maistoin pienen hörpyn, mutta koska maku oli vähän ”outo” ostin mieluummin pullotettua vettä kahvilasta. Ruokaakin olisi saanut, mutta me tyydyimme vain sammuttamaan janon ja jätimme ruokailut iltaa varten. Tilaa kuitenkin löytyi kahvilan puolelta mukavasti ja yläkerran parvillakin olisi ollut mahdollisuus maata aurinkotuoleilla vaikka kirjaa lukemassa.

Pidin sokkeloisesta Gellertistä, sen historiallisesta ulkonäöstä ja pihasta, mutta ei se edelleenkään ohita Széchenyi kylpylää 😉 Ainakaan talviaikaan. Täytyy kokeilemassa vielä joskus kesällä kun aalto-allas on auki, jos vaikka mieli muuttuisi.