Suomen suurin matkablogiyhteisö

Café Ruszwurum ja pysähtynyt aika

Olimme viettäneet Busapestin illassa pari tuntia ulkosalla tihkusateessa ilman sateenvarjoa, joten kylmä rupesi pikkuhiljaa hiipimään kohti luita. Olin lukenut tunnetusta ”must-see” kahvilasta nimeltä Ruszwurum ja rupesimme paikantamaan kahvilaa. Se löytyi aika helposti läheltä Mátyás kirkkoa ja astuimme toiveikkaina sisälle. Paikka on erittäin pieni ja saimme heti kokea miten vaikea on saada pöyä, paikka on nimittäin todella suosittu. Pälyilimme ympärillemme hetken, mutta kukaan ei edes näyttänyt tekevän lähtöä, joten annoimme lopulta periksi ja menimme takaisin ulos. Ehdimme kävellä korttelin ympäri ja kun tulimme takaisin isompi ryhmä tuli juuri ovesta ulos. Kovalla kiireellä äkkiä sisälle ja saimme vapautuneen pöydän aivan toisen huoneen kulmasta kakluunin vierestä. Kohmeisilla sormilla otin menun käteeni ja rupesin tutkimaan tarjottavaa. Päätin kokeilla tunnettua unkarilaista Dobos kakkua ja tilasin kyytipojaksi vielä vihreää appelsiiniteetä. Isäntä ei osannut nimen perusteella valita kakkua vaan lähti tarjoilijan kanssa katsomaan vitriinissä olevia taideteoksia ja valitsi lopulta sieltä mantelisen kakun sekä pannullisen jasmiiniteetä.

Kun jäsenet pikkuhiljaa sulivat ja totuttelivat lämpöön luin samalla paikan historiasta. Kahvila on perustettu jo vuonna 1827 osoitteeseen Szentháromság utca 7 ja on ollut samassa paikassa siitä lähtien. Se on sisustettu Biedermeier tyylisesti 1840-luvulla ja sisus on kuin pysähtynyt tuohon aikaan. On suoranainen ihme että sisustus on säilynyt ehjänä vaikka talon julkisivu koki kovia piirityksen aikoihin vuosina 1849 ja 1944.

Kahvila täynnä historiaa

Saimme pian kakkusemme ja ne olivat juuri niin suussasulavia kuin mitä olin kuvitellutkin. Paras Dobos kakku mitä olen koskaan syönyt! Pystyin oikein kuvittelemaan entisaikojen fiinit daamit ja herrasmiehet aamupäiväteellä aikana jolloin kahvilakulttuuri eli kulta-aikaansa. He istuivat juuri samassa paikassa kuin me nyt vaan että me emme olleet fiinejä farkuissa ja märissä takeissa. Niin vaan se aika muuttuu.

Ovensuussa kävi tasaisin väliajoin ihmisiä kytiksellä joko pöytä vapautuisi emmekä halunneet viedä muilta mahdollisuutta myös istahtaa hetkeksi alas. Emme siis jääneet istuskelemaan vaan heti syötyämme nousimme, jotta seuraavat saisivat pöydän. Jäin hetkeksi ihailemaan vielä vitriinejä sekä kaikkia ihania kakkusia lasien takana. On hienoa että tällaisia vanhoja kahviloita on vielä jäljellä! Kahvila on kuin aikamatka toiseen todellisuuteen ja varsinkin näin talvisaikana tervetullut lämmöntuoja kunhan vain mahtuu mukaan sisälle 🙂

 

Otin omia kuvia myös sisustuksesta, mutta koska paikka oli niin täynnä, ei yksityiskohtia oikein näe ja ihmismassat näkyvät liiankin hyvin. Siitä syystä kuvat joissa ei ”Hear the World’s Whisper” tekstiä on lainattu Café Ruszwurumin omilta sivuilta (www.ruszwurm.hu)

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply mollymay 7.1.2015 at 22:48

    Voi juma mikä kakunpalanen! Minkä hintaista tuolla kahvilassa oli?

    • Reply Maria 8.1.2015 at 09:37

      Kyllä hinnassa oli ”tunnettavuus” ja ”turisti” lisää, muttei kuitenkaan Suomen hinnoissa vielä tai edes Budapestin kallein paikka. Ihan tarkkaa hintaa en enää muista, mutta hinta kahdesta teepannusta ja kahdesta kakusta pyöri siinä 8-10€:n tienoilla. Ehdottomasti sen arvoista!

  • Reply Journey Diary / Jenna 7.1.2015 at 20:12

    Ihana persoonallinen ja viihtyisän oloinen kahvila(: Mä niin tykkään kierrellä joka paikassa kaikkia paikallisia pikkukahviloita. Nams noi kakkupalat!

    • Reply Maria 8.1.2015 at 09:29

      Paikalliset pikku kahvilat on just parhaita! Tällä vielä sattuu olemaan pitkä historia 🙂 Kakut olivat kyllä kaikki ihanan näköisiä ja molemmat meidän palasista vielä hyviä! Ensi kerralla Budapestissa ehdottomasti uudestaan tänne ja jos ei mahdu istumaan niin sitten kakku vaikka mukaan 😉

    Leave a Reply