Marbellaa rikkaampi Puerto Banus

Yhtenä iltana päätimme lähteä rantakävelylle Marbellasta länteen Puerto Banusiin. Kun lähdimme taivaltamaan oli vielä suhteellisen lämmintä, mutta niin vaan tuuli yltyi mereltäpäin ja loppupeleissä oli jopa hiukka viielää ja ajattelin mielessäni että ostan sitten periltä jonkun pitkähihaisen. Olimme katsoneet kartalta että eihän sinne naapurikaupunkiin niin pitkä matka ole, mutta tallustellessa ja upeita taloja ihaillessa aika vierähtikin ja aurinko rupesi jo laskemaan kun pääsimme perille.

Jos pidin Marbellaa hiukka kalliina paikkana on Puerto Banus rikkaiden leikkikenttä. Ferrareja, Lamborginejä, Audeja, Mersuja, sellaisia joihin ihan tavallisella tallaajalla ei taida olla varaa. Satamassa oli autojen lisäksi parkeerattuna myös huvijahteja vieri vieren ja voin vain kuvitella shamppanjan täytteiset pirskeet Välimeren alloilla jonkun noista jahtien kannella.

Rantabulevardia reunusti myös eri liikkeet ja olisinhan sen pitkähihaisen saanut ostettua, mutta Ralf Laurenit, Lanvinit ja Louis Vuittonit olivat sen verta kalliita hienoja paikkoja etten vaaleanpunaisessa hihattomassa Mikki Hiiri paidassani niihin kehdannut edes astua. Kavereille rupesi tulemaan nälkä ja hiukan väärässä järjestyksessä menimme ensin jäätelölle. Jäätelölajeja oli niin montaa erilaista ja kaikki vaikuttivat herkullisilta. Päädyin kuitenkin lopulta Leche condensada tyyppiseen ratkaisuun ja se oli herkkua 🙂

Joka puolella oli pikku pikku mekkoihin pukeutuneita daameja ja treenattuja miehiä enkä usko että olen koskaan tuntenut itseäni niin alipukeutuneeksi ja väärässä paikassa. Ohitimme muutaman yökerhon, väistimme parit pubit ja parkkeerasimme lopulta rannan lähellä olevaan ravintolaan. Olin nähnyt grillattuja sardiineja monessa paikassa, joten tilasin sellaisen annoksen kun muut tutkivat listoja pidemmän kaavan mukaan. Sain annokseni nopeasti muita ennen ja voi sitä pettymyksen määrää. Pari hassua kalaa lautasella ja aivan liian suolaista. Suorastaan pahaa! Olen aikaisemmin myös maistanut sardiineja, jotka on samanlaisella tavalla valmistettu, mutta ne olivat hyviä, nämä eivät. Harmitti vierestä sitten katsella kun muut vetelivät hyvännäköisiä pihvejä ja hampurilaisia… Tietenkin olisin voinut tilata uuden annoksen, mutta annoin olla ja maistoin pari suupalaa isännän lautaselta.

Kello oli jo pitkälti yli puolenyön kun viimein olimme valmiita eikä takaisin kävely millään tasolla enää houkuttanut vaan otimme lennosta taksin ja suhautimme kymmenessä minuutissa suoraan kotiin. Onhan Puerto Banus ”nähtävyys” ja jos pintaliidosta pitää eikä kukkaron nyörit ole turhan tiukat voi suunnata tänne vaikka illanviettoon. Minuun ei paikka kolahtanut niinkään ja tunnen itseni paljon kotoisammaksi paikoissa, missä ei koko aikaa tunne itseään alipukeutuneeksi. Tunsin oikein valokeilaan kohdistuneen itseeni ”tuo tyyppi ei kuulu tänne”. Mutta rantatie Marbellasta Puerto Banusiin on kaunis ja sitä suosittelen kyllä joko ihan kävelemään tai lenkkeilemään. Mieli lepää mukavasti kauniissa maisemissa 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply