Museo del Jamón

Museo del Jamón eli kinkkumuseo. Mietin miksi näitä on niin monessa paikassa, ei kai nyt kinkun historia voi olla niin kiinnostava. Mutta kyllä se on, silloin kun sen lapioi suusta alas. Museo del Jamón ei ole perinteisessä mielessä museo, mutta katossa roikku vanhojakin kinkkuja odottamassa ostajaansa. Kyseessä on myymälä, missä voi myös syödä. Olimme iltakävelyllä Madridin keskustassa ja teki mieli jotain suolaista, muttei kuitenkaan kokonaista illallisateriaa. Ajattelin ensin, että käydään ostamassa parit juustot ja kinkut ja syödään ne hotellilla, mutta kun astuin Museo del Jamóniin sisälle ja huomasin, että täälläkin voi syödä, päätimme istahtaa alas ja tilata. Myymälä-ravintola oli jaettu eri osiin: alhaalla oli myyntitiski, mistä sai ostaa kinkkuja sekä makkaroita kotiin ja tämän vieressä tiski, missä seisaalteen sai nopeasti nauttia pienen annoksen kinkkua ja vaikka pienen tuopillisen espanjalaista olutta. Seuraavassa kerroksessa oli aika simppeli koroke muutamine pöytineen jonne mekin suuntasimme ja jos kokonaisen illallisen olisi halunnut nauttia, olisi näin voinut tehdä yläkerrassa.

Menussa oli tarjouksena kannullinen olutta ja lyhyeltä listalta sai vielä valita parit kinkut. Isäntä päätti ottaa tämän kombon ja itse tilasin pikku pullon paikallista siideriä sekä yhden erikoisen makkaralautasen sekä yhden juustolautasen. Tarjoilija toi nopeasti korillisen leipää sekä juomat ja istuimme juttelemassa miten tällaiset paikat puuttuvat tyystin Suomesta. Toki kaiken maailman hodarikiskoja, snägäreitä ja hampurilaispaikkoja löytyy kyllä, mutta simppeli paikka mistä saa nopeasti hyvää ja halpaa pientä suolaista ei ole. Toimisiko Museo del Jamónin kaltainen paikka Suomessa? En tiedä. Jos joku sattuu tietämään tällaisia paikkoja Suomessa, niin vihjaiskaa ihmeessä, olisi kiva kokeilla 🙂

Syötävätkin tuli pian ja maistelimme eri laatuja. Manchego oli juuri oikean kyspsyistä ja nähtävästi saanut hetken olla huoneenlämmössä tuoden maut mahtavasti esille. Jamón Serrano oli sopivan suolaista tyydyttämään suolanhimon. Kaksi muuta olivat eri Chorizo tyylejä, toinen se perinteinen ja toinen tummempi hiukan tulisempi vaihtoehto. Mahtavan makuista kuitenkin joka ikinen suupala! Yleensä otan juomaksi sangriaa tai vino tintoa Espanjassa ja siiderit ovat näin ollen jääneet vähemmälle, mutta tämä oli erinomaista. Raikasta eikä liian makeaa. Sopi hyvin lihojen ja juuston kanssa eikä mitenkään dominoinut tai hävinnyt maussaan, vaan komppasi kokonaisuutta onnistuneesti.

Idea nopeasti syödä jotain unohtui tyystin ja lopulta istuimmekin pari tuntia Museo del Jamónissa. Ei siksi että ruoan saanti kesti kauan, vaan siinä napostellessa tuli juteltua varmaan enemmän kuin koko päivänä yhteensä ja ilta oli loistava. Näitä enemmän 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply AnskuBCN 9.9.2014 at 14:06

    Haha, johan on kiva ”museo” :). Mikähän se voisi olla suomalainen versio, hmmm… Museo de karjalanpiirakka? Museo de salmiakki? Menisin!

    • Reply Maria 9.9.2014 at 15:50

      Oi museo de salmiakki olis ihan huippu! Salmiakkia eri muodoissa:) Menisin ehdottomasti.

    Leave a Reply