Suomen suurin matkablogiyhteisö

Byrokraattista tuskastelua Madridin virastoissa

Jätettyämme kassit hotelliin suuntasimme heti ensitöiksi kahvilaan ostamaan jotain syötävää. Olin himoinnut churroja koko loman ajan jo, joten kun täällä niitä oli listalla, oli niitä pakko tilata suklaakastikkeen kera 🙂 Makeaa, mutta sangen herkullista 😉 Seuraavaksi, lähdimme hoitamaan matkan virallista puolta ja syytä miksi tulimme Madridiin. Isäntä on aikoinaan asunut kaupungissa ja tuolloin ollut töissä ravintolassa. Muutettuaan kuitenkin Suomeen, hänen onnistui hävittää espanjalainen hetu jolla saisi työhistoriatodistuksen myöskin espanjasta. Joten otimme metron alle ja lähdimme jonnekin kauas keskustan ulkopuolelle. Alue näytti tyypilliseltä lähiöltä minne kaikki maahanmuuttajat asettautuvat ennen töiden saantia. Itse virastotalo oli keltainen koruton rakennus keskellä peltoa ja aluetta ympäröi korkea muuri. Mietin ketä he yrittävät pitää loitolla… tulevatko epätoivoiset viisuminhakijat muuten itse leimaamaan paperinsa… Totisen näköiset vartijat sisääntulossa tarkastivat kassimme ja ohjasivat oikeaan suuntaan. Kapusimme virastotalon toiseen kerrokseen, jonotimme aikamme ja lopulta isäntä saikin hetunsa. Tästä alkoikin sitten pompottelu. Piti mennä toiseen jonoon, jotta sitten saisi sen työhistorian. Tämä jono liikkui tuskastuttavan hitaasti ja kun lopulta pääsimme virkailijan luo nauroi hän päin naamaa ettei niitä täältä saa. Kun sitten kysyimme että mikä mahtaisi olla oikea paikka kohautti hän harteitaan ”ehkä toinen virasto toisessa kaupunginosassa” ja saimme osoitteen sinne. Etsimme bussipysäkin ja tiedustelimme paikalla olleelta rouvalta mikä bussi veisi meidät perille. Onneksi sellainen saapui nopeasti ja pääsimme jatkamaan matkaa. Pyysimme bussikuljettajaa huikkaamaan kun olisimme perillä, mutta niin vaan hän hiukkasi jokunen pysäkki liian aikaisin ja saimme tallustella aikamme päästäksemme perille. Tässä virastotalossa oli vuoronumerot käytössä ja istuimme puolitoista tuntia odottamassa vuoroamme. Vuoronumeroilla ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään virkaa, sillä numeroita kuulutettiin ihan miten sattui. Isäntä pääsi viimein tiskille eikä tämäkään ollut oikea paikka. He neuvoivat takaisin mistä olimme tulleet. Kun kerroimme ettei sekään ollut oikea instanssi rupesi virkailija selvittämään asiaa ja ojensi lopulta osoitelappusen. Tuonne pitäisi mennä. Jep jep, tässä vaiheessa en enää jaksanut juosta toimistosta toiseen vaan päätimme, että minä lähden takaisin Madridin keskustaan katsomaan nähtävyyksiä ja isäntä jatkaa oikean viraston etsimistä.

Olin juuri päässyt hotellille ja ehtinyt vaihtaa vaatteet  kun isäntä tulikin jo takaisin. Paikka oli ollut kiinni. Ei siinä sitten muu auttanut kuin jättää asia ja yrittää hoitaa loput sitten kotoa. Menimme isännän lemppari kahvilaan nopealle välipalalle ennen kuin suuntasimme hop on hop off kierrokselle. Teimme kierroksen, mutta emme jääneet missään vaiheessa kyydistä vaan jatkoimme koko kierroksen loppuun. Näin nopeasti katsottuna Madrid vaikuttaa ihan kivalta kaupungilta, joskin mututuntuma sanoo, että tykkään Barcelonasta enemmän. Mutta tällaisella minimaalisella pintaraapaisulla on vaikea sanoa ja jos tie joskus vie uudelleen Madridiin, annan kaupungille ehdottomasti uuden mahdollisuuden!

Päivä ei kuitenkaan vielä loppunut kiertoajelun päättymiseen vaan nappasimme nopeasti hotellilta tuliaiset ja lähdimme takaisin juna-asemalle ja suuntana Pinto missä isännän sukulaisia asuu. Oli hauska tavata uusia ihmisiä ja isännänkin turista kuulumisia kun jo lähes 10 vuotta on vierähtänyt sitten viime näkemän. Ilta rupesi jo pimenemään kun istuimme edelleen yhdessä pienessä kiinalaisessa ravintolassa Pinton keskustassa juttelemassa. Olimme kyllä tarkistaneet koska viimeinen juna lähtee takaisin Madridin keskustaan, mutta sekin oli jo mennyt aikoja sitten kun lopulta tilasimme taksin ja suhautimme hotellille. Onneksi Madridin taksit eivät peri suomen taksien hintoja!

Itse olin jo aivan valmis nukkumaan, mutta isännän serkku soitti vielä että hän on juuri päässyt töistä klo. 02.00 että kiinnostaako tuopillinen jossain lähibaarissa. Nyt ei kyllä enää kykene, vaan valutin itselleni kylvyn ja jäin lillumaan sinne kun isäntä lähti vielä takaisin kaupungille. Olin aivan ryppyinen lilluttuani vaahtokylvyssä ja hipsin sänkyyn. Vaikka ulkoa kuuluikin juhlijoiden ääniä olin aivan liian väsynyt ärsyyntyäkseni ja nukahdin kylpytakki päällä 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply