Ihanan omituinen Park Güell

Gaudi on kieltämättä vaikuttanut Barcelonan ulkonäköön valtaisasti, mutta mietin usein johtuuko se siitä että hän oli niin hyvä arkitehti, vai onko hänen suunnittelemansa kohteet niin erilaisia, että ne herättävät keskustelua eniten ja näin ollen ovat tunnetuimmat. Oli niin tai näin, Gaudin tuotantoa voi nähdä ympäri kaupunkia. Park Güell sijaitsee Muntanya Peladalla ja puiston rakennustyöt aloitettiin vuonna 1900. Alkuperäinen ajatus oli, että puisto olisi 60 yksityisen tontin lähiö, mutta vaikka alueen omistaja Güell möikin muutaman tontin, suunnitelma ei koskaan toteutunut vaan puistosta tuli lopulta kaupungin omaisuutta.

Alue on itsessään hyvin kuiva ja Gaudi halusi kunnioittaa ympärillä olevaa luontoa suunnitelmassaan ja tehdä siitä tyypillisen Välimeren alueen kasvistoon perustuvan puiston. Se tarvitsisi vain vähän ylläpitoa ja kestäisi hyvin kuivuutta. Hän halusi myös säilyttää aluen alkuperäisen mäkisen muodon ja siitä syystä puistoa ei lähdetty tasoittamaan vaan Gaudi rakennutti mäkisimmille osuuksille siltoja. Mielestäni tämä visio toteutui ja toimii hyvin. Nyt puistossa on hyvä struktuuri ja eri tasanteilla on aina jotain mielenkiintoista katseltavaa.

Puisto valmistui 1914 ja aluetta ympyröi kivimuuri seitsemällä sisäänkäynnillä. Ennen puistoon pääsi ilmaiseksi sisälle, mutta nyt joutuu maksamaan sisäänpääsylipun hinnan mikäli halajaa nähdä koko puiston. Suosittelen ostamaan tännekin jo hyvissä ajoin lipun etukäteen, sillä sisälle ei pääse kerralla kuin tietty määrä ihmisiä ja tämän jälkeen lippuja myydään tietyille kellonajoille. Olimme itse siinä 12 aikaan liikenteessä ja tuolloin olisi saanut ostaa lipun sisäänpääsyllä kello 15.30. Juu ei jäädä odottamaan. Päätimme siis kiertää ilmaisen osan puistosta eikä harmittanut ollenkaan. Arkitehtuuria näkee vallan mainiosti jo tällä osuudella ja Gaudin näkemykset tulevat hienosti esille. Ylhäältä kukkulalta on lisäksi mahtavat maisemat alas Barcelonaan ja kaukana kimaltelee vielä Välimeri kutsuvasti. Mikäs siinä kävellessä undulaattien lennellessä ympärillä ja luonnon ollessa kauneimmillaan 🙂 Toki olisin sisäänpääsyn maksanut, jos olisin heti tai maksimissaan 30 minuutin päästä päässyt sisälle, mutten jäänyt odottamaan kolmea ja puolta tuntia.

Maksullisella alueella on kuitenkin ne tunnetuimmat kohdat puistosta mosaiikki pylväineen ja penkkeineen. Portaikot nousevat yhdeltä sisäänkäynniltä suoraan tälle alueelle ja varmaan kuvatuin kohde puistossa: mosaiikein koristeltu liskomainen patsas, sijaitsee juuri tässä. Alueella sijaitsee myös Gaudin itselleen rakennuttama talo, jossa hän asui puiston rakennustöiden ajan. Talo onkin soma ja nykyään siinä toimii pieni Gaudi museo Casa-Museu Gaudi. Lähellä taloa on myös pylväs rykelmä joiden varjoissa moni taitelija esiintyi. Jäimme kuuntelemaan Argentinalaista viulunsoittajaa ja voi kuinka kauniisti Beyonceen Halo kaikuikaan pylväistä ja kaarista. Olimme kumpikin niin otettuja soittajasta, että hänen pitäessään pienen tauon juttelimme hänen kanssaan ja lopulta ostimme jopa hänen CD:n. Nyt jo pelkästään kun ajattelen puistoa, soi tuo viulumusiikki päässäni ja hymy nousee huulille.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Kthetraveller 13.8.2014 at 20:24

    Tuo puisto oli tosiaan lumoavan outo ja olisi ollut kiva viettää aikaa siellä vielä enemmän. Harmi vain että se oli tupaten täynnä turisteja kun me vierailimme siellä joten visiitti ei ollut enää mikään nautinto.

    • Reply Maria 14.8.2014 at 09:26

      Turisteja kyllä on kuin kärpäsiä ja tavallaan ymmärränkin että kaupunki on ruvennut niin rajoittamaan sisäänpääsijöiden määrää kuin perimään maksuakin. Varmasti tuo maksullinen alue olisi ollut vielä täydempi muuten, nyt nämä ”ulkopuolelle jäävät” sitten kiersivät meidän tavoin ilmaista aluetta. Mutta lumoava puisto tosiaan on jos sitä pääsee näkemään 🙂

    Leave a Reply