Montserrat – neitsyestä ulkoiluun

Kun mietin mitä haluaisimme Barcelonan matkalla tehdä, kertoi isäntä oman toiveensa käydä Montserratin vuorella. Se sijaitsee luoteeseen Barcelonasta ja junamatka kestää noin tunnin kokonaisuudessaan, tosin autollakin pääsisi perille. Vuoren nimi tarkoittaaa sahattua vuorta ja se kuvaakin sopivasti vuoren muotoa, sillä se näyttää sahalaitaiselta. Vuori on parhaiten tunnettu siellä sijaitsevasta luostarista, joka perustettiin jo 1025, mutta myös sen mustasta neitsyestä. Tämän hengellisen puolen lisäksi Montserrat on hyvä ulkoilukohde sillä aivan vuoren huipulta lähtee useita kävelyreittejä.

Tutustuimme ensiksi luostarialueeseen ja mustaan neitsyeen, josta voi lukea tässä. Tultuamme ulos luostarista kävimme lounaalla ja voi sitä pettymystä ettei tällaisessa paikassa ole kunnon ruokaa! Miksi turistien suosiossa oleva paikka lähes poikkeuksetta tarkoittaa myös huonoa ruokaa?!?! Söin pari grillattua kasvista sekä makkaran enkä voi sanoa että kulinaristinen elämys olisi ollut kummoinen. Mutta sai sillä vatsan täyteen ja matka jatkui. Huomasimme heti ulkopuolella pienen markkina-alueen ja pitihän siihen sitten pysähtyä katsomaan mitä oli tarjolla. Ympärillä pyöri ampiaisia kuin kärpäsiä ja syykin selvisi pian. Myynnissä oli tuoretta hunajaa, jonka ampiaiset olisivat halunneet takaisin. Lisäksi oli kotitekoisia juustoja, joita sai maistella ja ne vasta suurta herkkua olivatkin. Pari sellaista: yksi lampaanmaito ja yksi vuohenmaitojuusto löysi tiensä kassiimme. Seuraavassa pöydässä oli taatelikakkua sekä hilloja ja marmeladeja ja täytyihän niitäkin sitten maistella ja ostaa kotiin 😉 Vielä yksi pussillinen paahdettuja manteleita ja suuntasimme kohti funikular pysäkkiä, josta pääsisi aivan huipulle asti.

Taisimme ottaa yhden viimeisimmistä kyydeistä, sillä lipunmyyjä huomautti että kannattaa katsoa kelloa koska viimeinen kyyti lähtee alas ettei sitten joudu kävelemään. Meille ei siis jäänyt ylenpalttisesti aikaa, mutta ehdimme hetken istahtaa ihailemaan maisemaa. Kaunista ja seesteistä joka suunnassa. Vaikka päivä olikin todella lämmin, tuuli huipulla sen verran ettei olo käynyt tukalaksi. Jos aikaa olisi ollut enemmän eikä kolme tuntia olisi tuhlattu jonottamiseen neitsyttä katoassamme, olisi ollut kiva ottaa jonkun kävelyreiteistä ja kävellä takaisin alas juna-asemalle. Nyt tähän ei ollut aikaa, mutta pienen lenkin kerkesimme kuitenkin tehdä 🙂

Olimme taas hyvissä ajoin takaisin funikularin pysäkillä odottamassa alaspääsyä, mutta niin olivat kaikki muutkin. Emme siis mahtuneet mukaan siihen ”viimeiseen” yhteyteen alas, mutta onneksi meitä oli sen verran paljon että he tekivät vielä yhden kierroksen ja hakivat meidät viimeisetkin vuoren huipulta alas. Kuvista ei mittasuhteet niin hyvin erotu, mutta kyllä oli jylhät maisemat ja upea päivä. Suosittelen ehdottomasti varaamaan aikaa myös reippailuun, sillä puitteet ovat mahtavat!

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply