Suomen suurin matkablogiyhteisö

Huolta kerrakseen

Vihdoin viikonloppu! Tiistai iltana kun kysäisin Simba koiraltani haluaako hän lähteä kävelylle en saanut mitään vastausta kun yleensä hän pomppii innosta ja juoksee ovelle. Nyt sain kantaa hänet sinne. Pääsimme sentään käymään lenkillä ja kaikki tarpeet hoidettua jonka jälkeen menimme suoraan nukkumaan. Keskiviikko aamuna herra ei halunnut nousta sängystään vaan makasi jännittyneenä punkassaan. Nostin hänet sieltä, mutta koko koira oli aivan jäykkänä ja tärisi. Töihin oli mentävä enkä halunnut jättää Simbaa yksin joten vein hänet työmatkalla porukoille, jotta hänellä olisi seuraa päivän aikana. Kyselin väliaikatietoja aina välillä ja kuulemma hiukan paremmalta vaikutti ja oli jopa syönyt vähän kalaa. Hain illan tullen Simban kotiin ja vaikkei aivan jännittynyt enää ollut, ei hän normaali itsensä ollut kuitenkaan. Kello oli kuitenkin jo niin paljon ettei eläinlääkärit enää olleet auki, mutta sain soitettua juuri sulkevaan klinikkaan. He suosittelivat Myyrmäessä olevaa Aistia, joka kuulemma olisi auki 24/7 jos näyttää siltä että pahenee. Päätin, että nukutaan yö ja katsotaan aamulla miten Simba voi. Yö olikin sitten yhtä tuskaa… meille kaikille. Kahden maissa yöllä en enää pystynyt antamaan asian olla joten suuntasimme Aistiin. He eivät kuitenkaan ottaneet meitä vastaan vaikka Simba tärisi kauttaaltaan ja oli aivan sekaisin. Eivät kuulemma pystyisi tekemään mitään. En oikein tiedä miksi mainostaa 24/7 palvelua, jos ei sitä sitten olekaan. Joka tapauksessa suosittelivat Viikkiä. Viikki puolestaan ei ota vastaan Vantaalaisia, vain Helsinkiläisiä ja Espoolaisia, joten ei palvelua sieltäkään. Takaisin kotiin ja yritin tehdä Simban olon mahdollisimman mukavaksi ja torkuimme on off kaikki sohvalla/lattialla kunnes vähän seitsemän jälkeen aamulla suuntasin Simban kanssa jälleen Aistiin. Meille sanottiin, että neurologi ottaisi meidät mahdollisuuksien mukaan vastaan jossain vaiheessa aamua. Simba täristen sylissä istuimme penkillä odottamassa kun yksi toisensa jälkeen muista koirista pääsi tutkimuksiin. Vähän ennen yhdeksää meidät viimein kutsuttiin sisään. Simba tutkittiin, muttei mitään varmaa voitu sanoa ilman kuvauksia, joten jouduin jättämään pikku vauvani sinne yksin. Lupasivat soittaa sitten kun saan hakea Simban kotiin joten lähdin töihin. Ne olivat tuskaisan pitkät tunnit kello 14.00 jolloin viimein sain tiedon, että voin hakea koirani kotiin. Juttelin neurologin kanssa ja hän näytti kuvia ja muuta tutkimusmateriaalia ja sain tietää, että Simballa on epilepsia. Massiivisen laskun lisäksi sain epilepsialääkereseptin joten isännän tullessa kotiin lähdin Helsingin keskustaan vielä hakemaan lääkkeitä. Nyt pikku potilaani joutuu ainakin kesän ajan syömään lääkkeitä pari kertaa päivässä ja toivotaan että annostus on sopiva ja lääkkeet tepsivät. Kesän jälkeen katsotaan voiko annostusta pienentää tai lääkityksen kokonaan lopettaa vai joutuuko Simba syömään lääkkeitä lopun elämänsä. Vielä tänään Simba vietti sairaslomaa porukoiden luona kun itse olin töissä, mutta onneksi vointi on jo kohentunut huomattavasti, ruoka on taas maistunut ja tärinä kokonaan loppunut. Tuossa hän nyt tuhisee vieressäni sohvalla, aina niin rakas oma Simbani.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply