Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pieni kirkkokierros Milanossa

Aamu sarasti harmaana kun köpöttelin hotellin alakertaan aamiaiselle. Perusaamupala kyseessä, ei mitään erikoista, mutta mahan sai kyllä täyteen. Oli vaaleaa leipää, leikkeleitä, juustoja, hilloja, croissantteja, hedelmiä sekä jogurttia ja mysliä. Aamupalan jälkeen satuin ohittamaan respan ja sieltä huikkaistiin minulle, että nyt olisi kartta minulle. Hienoa 🙂 Kartta kourassa lähdin takaisin kohti Duomoa ja katedraaliaukiota. Nyt katollekin pääsi taas, vaikkain monissa varoituskylteissä huomautettiinkin märästä ja vaarallisesta katosta. Ylös vain ja maisemia ihailemaan. Onneksi ei satanut, mutta harmaa kolea sää esti paremman näkymän. Sain kuulla, että kirkkaina päivinä (silloin harvoin kun näin on) voi nähdä Alpeille saakka. Itse sain siis tyytyä Milanon kattojen loistoon sekä ihailla katedraalin upeita torneja, patsaita ja muita koristeita.

Kun pääsin takaisin maanpinnalle ajattelin että voisin lähteä katsomaan Leonardo da Vincin maalaamaa Viimeistä Ehtoollista Santa Maria delle Grazie kirkon kappeliin. Fresko on yksi Milanon tärkeimmistä nähtävyyksistä ja sen huomasi sillä sisälle ei päässyt ilman varausta ja koko viikonlopulle kaikki ajat olivat jo menneet. Jouduin nielemään tappioni ja kiertelin vain kirkon kauniissa puutarhassa. Istahdin penkille miettimään mihin suuntaan sitä seuraavaksi lähtisi.

Kiertelinkin sitten aikani ja päädyin lopulta takaisin Duomon katedraaliaukion lähettyville. Aivan vieressä on Galleria Vittorio Emanuele II. Kyseessä on jo itsessään nähtävyys, sillä rakennus on mahtailevasti koristeltu lasikatolla. Tämä nelikerroksinen kauppakäytävä on täynnä pieniä (kalliita) putiikkeja ja kahviloita. Olin paikalliselta kolleegalta kuullut että Gallerian keskellä on mosaiikista tehty sonni, jonka yli pitää kulkea saadakseen hyvää onnea. Itse kuitenkin istahdin yhteen ravintoloista ja tilasin frutti di mare pastaa. Merenelävät olivat tuoreita, samoin kuin pastakin ja maku loistava. Menuta lukiessani huomasin paitsi hinnan, myös että jälkkärilistalla oli Tiramisua ja pitihän sitäkin hinnasta huolimatta saada. Loistava valinta. Se oli paikan päällä tehtyä, kermaisen pehmeää ja jokaisen centin arvoinen 🙂

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply