Al Bastakiya

Rakastan vanhoja rakennuksia ja historiaa, siksi olikin kiva huomata, että Dubaista löytyy myös historiallinen alue kaikkien uusien superkorkeiden ja kiiltävien rakennusten lisäksi. Al Bastakiya on yksi Dubain vanhimmista asuinalueesta ja sijaitsee aivan Dubai Creekin eli lahdelman vierestä. Otimme metron hotellimme läheltä ja koska meillä ei ollut hyvää kartaa mukana jouduimme hetken etsimään oikeaa suuntaa, mutta löytyihän se lopulta helposti. Alueella on lukuisia ”tuuli torneja”, joiden avulla johdettiin viileämpää ilmaa alla oleviin asuntoihin, sekä muutamia vartiotorneja joista muinoin vartioitiin kaupunkia merirosvoilta ja muilta hyökkääjiltä. Alueella on myös Al Fahidi linnake, joka on Dubain vanhin pystyssä oleva rakennus. Alueen rakentaminen alkoi 1690-luvulla ja alkuun siellä asui paljon rikkaita Persialaisia kauppiaita, mutta tilanne muuttui kun öljylöydöt tehtiin ja monet rikkaamista perheistä muutti toisille alueille.

 

1970-luvulla noin puolet alkuperäisestä Bastakiyasta tuhottiin tehdäkseen tilaa uusille toimistorakennuksille. Jäljelle jäänyt alue koki jonkinmoista kriisiä tästä ja monet entisistä vartio- ja tuulitorneista tehtiin vain varastoja. 1989 päätettiin että loputkin Bastakiyasta vedettäisiin maantasalle, mutta brittiläinen arkitehti Rayner Otter piti alueesta ja sen historiasta niin paljon että pyysi Britannian Prinssi Charlesilta apua. Charlesin oli määrä vierailla Dubaissa samana vuonna ja tunnettuna historian ja arkitehtuurin ystävänä prinssi ehdotti isännilleen että alue säästettäisiin ja kunnostettaisiin entiseen loistoonsa. Vähän tämän jälkeen näin myös tehtiin ja hyvä niin. Alue on ihana kapeine kujineen ja perinteisine rakennuksineen. Kävelimme vanhan kaupungin muurin luo (tai mitä siitä on jäljellä) ja jatkoimme sokkeloista aluetta siihen suuntaan miltä vain tuntui. Kurkistimme muutamaan käsityöpajaan, rahamuseoon sekä perinnekotiin ja ihailimme moskeijaa ulkopuolelta. Ei-muslimeilla ei sisäpuolelle ole asiaa, mutta rakennus itsessään oli jo hieno. Lopulta lösähdimme pehmeille tyynyille läheisessä kahvilassa ja tilasimme pientä syötävää. Ystäväni tilasi samosoja ja itse olin enemmän makealla tuulella joten tilasin jotakin nimeltään Lomet il Adi ruoaksi ja minttu-lime juomaa ja jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä tulisi. Ystäväni sai paikanpäällä tehdyt samosat ensin ja kyytipoikana oli mietoa tomaattikastiketta. Ihanan rapeita ja sopivan mausteisia olivat. Oma valintani osottautui pieniksi munkin näköisiksi palleroiksi, joiden päälle oli vielä kaadettu siirappia. Maku oli hyvin makea ja ruusuveden maku tuli esille voimakkaasti. Itse pidin niistä kyllä, mutta kaverini ei ollenkaan, hänestä ruusuvesi oli liian oudon makuinen. Minttu-lime juomani onneksi oli sen verran hapan että se komppasi makeita palleroita loistavasti 🙂

Nyt Al Fahidi linnoitus jäi kokematta ja olisin mielelläni käynyt tutustumassa Dubai museoon. Näin sen vain ulkopuolelta ja hiukan jäi vaivaamaan etten sisälle mennyt. No, onpahan jotain mihin tutustua seuraavan kerran 😀

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply