Ensimmäinen matka yksin jännitti

Olen skottiyhtye Runrig fani ja huomasin, että heillä olisi ollut keikka Hampurissa heinäkuussa, mutta pitkännällisen harkinnan jälkeen päätin kuitenkin, etten lähde Saksaan heitä kuuntelemaan, vaan yritän joskus sitten Skotlannissa päästä heidän keikalle. Mutta rupesin ajattelemaan Saksaa taas matkustuskohteena. Hampuriin kuitenkin suuntautui elämäni ensimmäinen lomamatka, jonka tein aivan yksin ja on siksi jäänyt hyvin mieleeni ja aina välillä mietin pitäisikö sinne lähteä uudestaan katsomaan miltä se paikka nyt vaikuttaa kun on yksinmatkustamisen alkujännityksestä päässyt eroon.

Muistan että mietin hotellia kamalan kauan ja päädyin lopulta sijainniltaan sopivaan ja kukkarolle ystävälliseen hotelliin Fürst Bismbarckiin. Otin Blue1 lennon Helsingistä, mutta lentoyhtiö oli ylibuukannut koneen ja kysyi olisiko joku halukas 180€:n lahjakortin houkuttelemana valmis menemään Finnairin koneella tunnin myöhempään. Eihän se tunti nyt niin haitannut ja suostuin, joten saavuin tunnin myöhässä. Hyppäsin taxiin ja lähdin kohti määränpäätäni. Taivas oli synkkä ja kello jo aika paljon kun viimein sain huoneeni, joten en lähtenyt ulos vaan katselin telkkaria ja huomasin että kaupungin ulkopuolella oli riehunut trombi saaden aika hienoa tuhoa aikaan. Onneksi ei ollut osunut lentokentälle…

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin siinä 6 pintaan kun kujalla, mihin suuntaan huoneeni ikkuna oli, hääri roskisauto ja piippasi ja kolisteli oikein kunnolla. Kävin aamupalalla, joka oli aika perus leipää ja müsliä ennen kuin kävin kysymässä respassa minne kannattaisi lähteä. Hän antoi kartan kouraan ja piirsi muutaman kohteen mitä kannattaisi nähdä kartalle. Tosin hän huomautti että kello on vielä niin vähän ettei mitään ole auki. Päätin siis lähteä ensin katsomaan puistoja, ne kun eivät vaatineet avaamista.

Puisto elämyksen jälkeen päätin kävellä hiljalleen ja vain katsella mitä Hampurissa on. Tulin suurelle aukiolle, mitä reunusti kauniit vanhat rakennukset. Tykkään saksalaisista aukioista, sillä ne talot niiden ympärillä ovat todella kauniita ja pääsevät oikeuksiinsa kun on enemmän tilaa katsella. Huomasin talojen ylle kohoavan korkean rakennuksen joten suuntasin tietenkin sinne ja ostin liput ylös. St. Nikolai kirche on jo raunioissa, mutta mielestäni se on kuitenkin karulla tavalla kaunis. Olin aivan yksin paikalla ja hiukan jopa tuuli, mutta maisemat olivat ylhäältä hienot 🙂

Alas tultuani pyhitinkin sitten loppupäivän shoppailulle ja nautin vielä pasta-annoksen ravintolassa lähellä hotellia. Jännitin vieläkin kovin yksin olemista, varsinkin ravintolassa, mutta rupesin jo pikkuhiljaa rentoutumaan kun huomasin, että pystynkin tähän ihan yksin 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply