Suomen suurin matkablogiyhteisö

Päiväretki Mustioon I

Harmitti niin kovin viimeeksi Mustiossa kun ehdin vain nähdä Mustion linnan kauniin puutarhan pikaisesti ja päätin silloin, että haluan nähdä linnan myös sisältäpäin. Joten, kaveri mukaan autoon ja suunnaksi Mustio. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten onneksi saimme auton varjoon puiden alle. Tulimme juuri sopivasti 10 minuuttia ennen kuin seuraava kävelykierros alkaisi ja ostimme lippumme (9€ ja kesto 60 min) sisälle. Saimme siniset muovipussit jalkaan, sillä Mustion linnan parketti on Suomen vanhimpia (jos ei vanhin) ja sitä kannattaakin suojella. Kierroksen aikana kerrottiin tarkemmin linnasta ja varsinkin asukkaasta nimeltään Hjalmar Linder. Linder oli 1900-luvun alussa Suomen rikkaimpia miehiä ja hän omisti noin 64 000 hehtaaria maata, muutaman rautatien, Mustion linnan sekä kartanoita eri paikoissa. Linder oli myös ajan hermoilla elävä herrasmies ja hän omistikin Suomen toisen auto, jonka hän osti Pariisista kuljettajineen ja tämän vaimoineen, sillä Suomessa ei silloin ollut ketään, joka olisi osannut ajaa autolla. Paikalliset pitivät autoa pirullisena, sillä se liikkui itsestään ilman hevosia.

Heti eteisessä on ripustettuna seinälle muutama suurennos vieraskirjasta. Linnassa on käynyt paljon tunnettuja vieraita ja seinällä koreilikin niin Karl Fazerin kuin Axel Gallénin nimikirjoitukset. Itseäni ihmetytti ensin, että tervehdykset olivat englanniksi ja ranskaksi. Tavallaan ymmärsin vielä saksankieliset tervehdykset ja tottakai ruotsinkieliset, mutta oppaan mukaan oli varsin tavallista kirjoittaa ranskaksi, venäjäksi ja englanniksi. Opinpahan jotain uutta. Suomeksi ei tainnut olla muuta kuin sana ”Hei” eikä suomeksi muutenkaan siihen aikaan kauheasti vielä kirjoiteltu hienoihin vieraskirjoihin. Myös seurapiirirouva Aurora Karamzin kävi Mustiossa vieraana muutamaan otteeseen ja hänestä onkin kuva yhdessä huoneessa. Mieleeni tuli, että eikö Auroran puistossa sijaitsevaan taloon voisi suunnitella vähän samantyylistä ratkaisua näyttelyineen ja majoituksineen kuin Mustion linnaan.

Ensimmäinen huone avautui eteisen sisääntulosta oikealla. Tämä oli salonkimainen huone, missä oli maalattuja muotokuvia linnan entisistä asukkaista. Koska ulkona oli todella kuuma päivä, oli sisälläkin varsin lämmin, muttei onneksi tukahduttavaa. Seuraavassa huoneessa oli esillä entisajan herrasmiehen takki. Huomattavaa takissa oli kauniin koristelun lisäksi, että taskut sijaitsivat takana. Herrasmiehen kun kuului seistä kädet selän takana, oli myös loogista sijoittaa taskut sinne. Huoneessa oli myös kauniit käsinmaalatut tapetit seinillä. Kuva oli Roomasta ja kaukana suomalaisesta maalaiselämästä, mutta kauniithan ne olivat ja varmasti ylimystön mieleen 🙂

Kulman takana oli työhuone, missä oli esillä entisajan kirjoitusvälineitä. Mietin miten työlästä kirjoittaminen oli. Nyt painelen näppäimistöä ja kirjaimia nousee ruudulle ja jos huomaan kirjoitusvirheen sen voi korjata heti. Ennen tätä ei voinut, vaan joko se yliviivattiin tai koko kirje aloitettiin alusta. Täytyy olla tyytyväinen nykyajan teknologiaan vaikka olihan tuollainen käsin kirjoitettu tekele paljon henkilökohtaisempi.

Portaat yläkertaan olivat kauniit ja koko porraskäytävä jopa viihtyisä. Ylhäällä heti vasemmalla oli talon suurin huone. En tiedä voiko sitä kutsua olohuoneeksi vai olisiko salonki parempi sana, mutta tänne oli katettuna juhla-astiasto esille ja pöydässä oli Venäjän tsaarin lempi viiniä Saksasta.

Toisessa päädyssä on vaaleanpunainen huone, minne iltapäivätee oli katettuna. Pidin paljon huoneen harmoniasta ja tunnelmasta vaikka yhdellä seinällä koreileekin massiivinen Ruotsin kuninkaan portretti. Se lahjoitettiin kuulemma sen jälkeen kun yksi kuninkaan raskaana ollut rakastajatar sai tulla piiloon Mustioon ja taulu roikkuun nyt paraatipaikalla.

Tärkeille yövieraille oli myös varattuna oma vierashuone ja huonetta dominoikin pompöösi sänky. Itse pidin kuitenkin enemmän perheen omasta makuuhuoneesta talon toisessa päädyssä. Se oli jotenkin seesteisemmän näköinen ja tuntuinen. Varsinkin suuri Luis Vuittonin matka-arkku oli mielestäni hieno 😉

Viimeinen huone, minkä saimme nähdä oli sisustettu miesten huoneeksi metsästystavaroineen. Opas kertoi karhunpennusta, jonka kohtalo on mielestäni liian surullinen toistaakseni sen. Esillä oli myös Fazerin tekemiä karamellejä ja pöydällä oli sikareita valmiina poltettaviksi.

Mustion linna on pysynyt Linderin suvussa, vaikka se onkin myyty kolme kertaa eteenpäin. Kolme kertaa Linderin suku on kuitenkin onnistunut ostamaan paikan itselleen takaisin ja toivon että suku pystyy sen jatkossakin pitämään itsellään ilman entisaikojen dramatiikkaa. Mustio ei ole kaukana pääkaupunkiseudulta ja on oiva kohde päiväretkiä ajatellen. Suosittelenkin käymään kesällä kun pääsee linnaan sisälle ja puistokin on kauneimillaan!

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply