Harmaa sateinen Hanko

Otin saldopäivän töistä kun oli kerääntynyt sen verran ylityötunteja, että niitä pitäisi ruveta käyttämään ja lähdimme pienelle automatkalle. Ensimmäinen pysähdys oli Tammisaaressa ja jätimme auton satamaan. Tällä kerralla Tammisaaren vierailun pääsyy oli Voffeli & Kaffeli. Nimi sen jo kertoo, eli kyseessä on kahvila, joka myy vohveleita niin suolaisia kuin makeita. Tilasimme kumpikin omamme, yhden lakka vohvelin ja yhden raparperi vohvelin, tietenkin kumpaankin tuli vielä iso kasa kermaa päälle 😉 Istahdimme kulmapöytään ikkunan viereen ja söimme herkkumme. Jami, kyllä kannattaa kokeilla jos Tammisaareen lähtee! Paikkakin on oikein viehättävä ja satuin kuulemaan, että koiratkin saisivat tulla mukaan sisälle jos istuu viereisessä huoneessa eikä siis ”päähuoneessa” syömässä. Toki ulkonakin on pöytiä, mutta sateisella ja vähän kylmemmällä säällä on kivempi istua sisällä 🙂

Lähdimme vielä pienelle kävelykierrokselle vanhan kaupungin puolelle kauniiden puutalojen luokse. Tunnelma on aina niin rauhallinen ja hiljaisa. Taivas kuitenkin rupesi synkkenemään kun kävelimme rannalla ja saimme kiiruhtaa autolle kun rupesi sataa. Oli siis aika jatkaa matkaa eteenpäin kohti Hankoa. Tämä etappi on noin 30 minuutin mittainen ja vaikka sanotaan aina että Hanko on Suomen aurinkoisin paikka en päässyt tästä juurikaan nauttimaan. Tuuli tuiversi kovaa, tummat pilvet vyöryivät päälle ja alkoi taas sataa vähän lisää.

Menimme suoraan Makaronitehtaalle, josta olin lukenut kotona kun googlailin mitä haluan Hangossa nähdä. Odotukset olivat siis korkealla ja kun tulimme sisälle vaikutti paikka oikein mukavalta ja tunnelmalliselta. Ravintola oli noin puoliksi täynnä ja odotimme aikamme, että joku tervehtisi, mutta ei. Ajattelimme, että ehkä sitä vain sai mennä pöytään, joten istahdimme alas. Kukaan ei tullut tai edes katsonut suuntaamme. Haimme itse menun ja päätimme jo mitä haluisimme. Tässä vaiheessa tuli tarjoilija ja kysyi haluisimmeko jotain lisää. Sanoimme, että emme ole edes aloittaneet eikä pöydässä olevat tavarat ole meidän. Hän toi uudet välineet ja otti tilauksen sekä pahoitteli viiväsystä. Ravintolassa on söpöt pienet ikkunat satamaan ja istuimme katsomassa kuinka ihmiset juoksivat sadetta pakoon. Kohta alkupala tulikin, olimme molemmat ottaneet anti pasto lautasen ja saimme yhteisen annoksen. Oli oliivia, parmesaania, makkaraa ja vihanneksia sekä leipää. Annos oli ihan ok, muttei mikään makunystyröitä hellivä ihme, oikeastaan hintaansa nähden pettymys. Seuraavaksi eteen kannettiin tagliatelle pastaa voi-parmesaani kastikkeessa sekä spagettia hummerikastikkeessa mustekalan ja simpukoiden säestämänä. Itse pasta oli maukasta ja hyvää, mutta kumpikaan ei niin pitänyt kastikkeesta. Mustekalan päät tuntuivat oudoilta ja itse hummerikastike oli vähän mauton. Pyysimme vain laskun ja lähdimme sitten. En tiedä valitsimmeko täysin väärät annokset, vai oliko ennakko-odotukseni vain niin korkealla, mutta petyin hiukan tähän ravintolaan. Jos satun menemään uudestaan Hankoon, voin kokeilla toista annosta enkä siis heti ole teilaamassa paikkaa, mutta harmitti kuitenkin ettei ollut ihan nappisuoritus ravintolalta.

Lähdimme kävelemään rantaa pitkin ja tulimme pitsilinnoille, jotka ovat toimineet ja osittain toimii edelleen majoituksena. Somia kuin mitkä ja voisin kokeillakin sellaista joskus 🙂 Kävelimme vielä Casinolle asti ja tulimme rannalle, joka oli aivan autio muutamaa lokkia lukuunottamatta. Pari vanhaa tykkiä oli osoitettuna merellepäin ja juhannustanko oli vielä pystyssä, joskin kuihtuneena jo. Olisi ollut kiva hienolla säällä maata rannalla hetken, mutta kai sekin on jätettävä toiseen kertaan. Nyt taivas jälleen kerran tummeni ja rupesi sataa. Juoksimme autoon ja jatkoimme taas eteenpäin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply