Suomen suurin matkablogiyhteisö

Uusi maa listalleni :)

Perjantaina herättiin aikaisessa ja lähdettiin taxilla Commercial satamaan mistä laivamme Turkkiin lähtisi. Meitä oli pyydetty tulemaan ajoissa ja niin me  seisoskelimme siellä 40 minuuttia muiden suomalaisten kanssa kunnes oppaat sitten itse tulivat paikalle ilman minkäänlaista kiirettä. Matkaliput saimme oppailta ja mielestäni koko tämä järjestely oli todella kaoottinen ja sekava. Tällä kertaa mukana oli yksi suomalainen opas (ei kuitenkaan sama joka oli auttanut meitä aikaisemmin) ja yksi ruotsalainen (?) joka hoiti ”skandiksi” kaikki selostukset.

Nousimme laivaan ja saimme ikkunapaikat todella kylmästä kohdasta suoraan tuulettimen alapuolelta. En ollut tajunnut ottaa mitään lämpimämpää mukaan ja niin palelin sitten seuraavat 1,5h. Mutta matka sujui kuitenkin nopeasti ja rantauduimme Turkin Marmarikseen. Passintarkastuksesta läpi ja suoraan meidän omiin busseihin. Oppaat kertoivat vuoronperään Turkista ja päivän ohjelmasta ennen kuin saavuimme ensimmäiseen kohteeseen, nahkatavaramyymälään. Kiersimme hetken, mutta emme kumpikaan ostaneet mitään vaan menimme aika pian ulos odottamaan muuta seuruetta. Siitä jatkoimme tien yli toiselle puolelle sillä vuorossa oli kultaliike. Rakennus oli iso ja parissa kerroksessa oli myytävänä niin kulta- kuin hopeakoruja. Me saimme alkuun omenateetä ja sitten rupesimme katsomaan tarjontaa. Yksi myyjistä otti meidät heti omikseen ja kipitti koko ajan perässä yrittäen tehdä myyntiä. Kultapuolelta emme ostaneet mitään, mutta hopeapuolelta sain lahjaksi todella kauniin sormuksen 😀 (Ja myyjäkin oli tyytyväinen kun sai provikkansa)

Ajoimme pari minuuttia taas bussilla ja tulimme näköalatasanteelle. Täältä näki koko Marmariksen ja mietin, että voisin ihan hyvin joskus tulla pitemmällekin lomalle Turkkiin. Jostain syystä en vain ole siellä ennen käynyt…

Seuraavana vuorossa oli lounas, mutta me ja viisi muuta päätimme jättää yhteisen lounaan väliin ja niin bussi ajoi meidät suoraan basaareille missä olisi sitten nelisen tunnin päästä tapaaminen ja kuljetus takaisin satamaan. Kiertelimme hetken kojuja samalla kun päätimme löytää jonkun ravintolan. Tulimme pienvenesatama-alueelle ja siinähän niitä ravintoloita oli vieri vieren. Valitsimme yhden mukavan näköisen ja istahdimme varjojen alle.

Nähtävästi tarjoilija tykkäsi säveltää omia, sillä mikään annoksistamme ei ollut listalla. Alkuun tuli lajitelma Turkkilaisia salaatteja sekä katkarapu coctail sekä talon puolesta pitkä leipä, joka sopi salaattien kanssa todella hyvin. Seuraavaksi nenän eteen kannettiin jättikokoinen tarjotin täynnä ruokaa. Oli pastaa ja jauhelihakastiketta, ranskalaisia, kasviksia, erilaisia lihoja kuten kanaa, nautaa, sikaa sekä kebabbeja. Olisi siinä ollut tortillan tyylistä leipääkin, mutta oli aivan mahdotonta jaksaa kaikkea. Söimme parhaat, mutta maistelimme kyllä kaikkea. Mielestäni yksi parhaimmista ruoista koko matkan aikana!

Mahat aivan pullollaan menimme vielä varjoisille basaarikujille josko löytyisi jotain kivaa ostettavaa. Ostimme kotiin Turkish delights karkkeja (todella makeita nämä myös) sekä magneetin (näitä pitää saada joka paikasta kotiin). Löysimme Billabong kaupan ja sinne seuraavaksi, mutta loppujen lopuksi emme ostaneet sieltä mitään.

Päätimme mennä kokeilemaan vesipiippua satamakahvilaan ja istahdimme mukaviin korituoleihin. Paikan omistaja suositteli omena-minttu-piippua, joten otimme sellaisen ja juomat. Piippu oli miedon makuinen eikä yskityttänyt (en ole siis tupakoitsija…) Siinä sitten tupruttelimme höyrymerkkejä laiskasti loppuajan.

Kävelimme takaisin kokoontumispaikkaan ja hyppäsimme bussin kyytiin ja niin kotimatka Rhodokselle alkoi. Matkalla takaisin laiva tärisi ja keikkui vähän enemmän vaikken nähnyt mielestäni suuria aaltoja… Pääsimme kuitenkin takaisin omalle saarelle ja menimme vielä yksille Leena papukaijan paikkaan. Siinä Leena istui kauniisti tuolilla ja viihdytti meitä kainosti aina välillä katsellen. Muut värikkäämmät papukaijaat rääkkyivät ja mekastivat ja olin aivan varma, että ne yrittivät karata yhdessä vaiheessa. Aina vain joku sai ne kiinni ja kantoi takaisin omalle orrelle. Olimme jo sen verran hikisiä että päätimme ottaa taksin takaisin hotellille ja suoraan suihkuun. Taas kerran mukava retkipäivä!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply