Suomen suurin matkablogiyhteisö

Autoilua: Anthony Quinn Bay

Söimme normin aamupalan ja lähdimme sitten respaan Aviksen edustajaa vastaan. Kävimme läpi kaikki tarvittavat tiedot ja saimme avaimet luokkaa parempaan autoon kuin mistä olimme maksaneet 🙂 Kävimme vielä huoneessa hakemassa kaikki tarpeelliset tavarat mukaan ja tutkailimme hetken reittiä miten ajaisimme. Päätimme ajaa saaren ympäri myötäpäivään ja ensimmäinen etappi olisi Anthony Quinn Bay. Nimi oli tuttu, mutta täytyy  myöntää että piti googlata mitä kyseinen näytteliä on tehnyt…

Lähdimme liikkeelle minä ratissa ja isäntä kartanlukijana. Teimme pienen virhearvion heti alkuun kun emme ajaneet Rhodoksen kaupungin suuntaan (koska en halunnut joutua keskustaan) ja tulimme keskelle peltoja ja pieniä kyliä. Saimme kuitenkin pian oikean suunnan ja matka sai alkaa. Tiet olivat hyväkuntoisia ja ajaminen oli oikeastaan ihan mukavaa. Ei aikaakaan kun näimme jo kyltit kohteeseemme ja otimme suunnan pienempää hiekkatietä kohti poukamaa. Parkkipaikalla oli jo paljon autoja, mutta mahduimme hyvin mukaan. Yllätyin alueesta, sillä lähellä ei oikeastaan ole mitään vaan paikalle on tultava jollain kulkupelillä. Parkkeerasimme puiden alle varjon toivossa ja lähdimme kohti rantaa. Ostimme kahvilasta juotavat valmiiksi ja vaihdoimme vessassa biksut päälle. Huussin vieressä oli sukelluskoulu ja varusteita jos vaikka olisi halunnut vedenalaista elämää tarkemmin tutkia. Me kuitenkin kävelimme kapeat portaat alas kiviselle rannalle ja valtasimme kaksi aurinkotuolia. Hetken lekottelun jälkeen päätimme uskaltautua veteen asti ja se olikin hiukan viileämpää kuin omalla rannalla. Vesi kuitenkin oli kirkasta ja pohja näkyi hyvin. Pieniä kalaparvia uiskenteli ympärillä ja snorklailimme hetken, mutta joko naamarini vuotaa tai oli huonosti naamalla sillä lasit täyttyivät koko ajan vedestä. Nousimme takaisin ylös ja makoilimme loppuajan tuoleilla. Ehdimme jo toivoa, ettei meitä rahastettaisi, mutta niin myyjät vain tietävät keneltä ovat jo pyytäneet rahat ja keneltä ei ja jouduimme maksamaan sen 4€ per aurinkotuoli.

Kun uikkarit olivat kuivuneet päätimme kävellä hiukan eteenpäin. Liikkuminen on todella vaivalloista sillä koko ranta on täynnä erilaisia ja kokoisia kiviä. Niiden yli sai paikoin jopa kiivetä, mutta koko alue on jotenkin niin pittoreski että se on sen arvoista.

Otimme lopuksi kassit mukaan ja lähdimme vaihtamaan normaali vaatteet päälle ja jatkoimme matkaa. Ohitimme muutaman outletin sekä lukuisia käsityö ja keramiikka pajoja, mutta emme pysähtyneet niihin vaan jatkoimme matkaa. Maisema rupesi muuttumaan vuoristoisemmaksi ja siellä täällä tienviertä laidunsi vuohia. Paikoin sai jopa varoa niitä kun ne vain tallustivat keskellä tietä 🙂 Matka ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja pian näimmekin jo mäenrinteellä valkoisia taloja ja huipulla linnan rauniot, olimme tulleet Lindokseen.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply