Suomen suurin matkablogiyhteisö

Harry Potter, Edin linna ja The Real Mary King’s Close, kaikki samana päivänä:)

Aamu sarasti kauniina ja aurinkoisena kun lähdin aamupalalle Elephant Houseen. Tiskissä oli lammaspiirasta ja ajattelin, että se olisi toimiva aamupalana, noh, kun se tuotiin pöytään oli siinä mukana perunamuussia ja kastiketta… ei ihan aamupala perinteisimmässä mielessä, mutta oli älyttömän hyvää. Olin vielä ostanut Rocky Road:in jälkkäriksi ja mutustelin sitä mehulasillisen ääressä samalla kun katselin ikkunasta ulos Edinburghin linnaa. On J.K.Rowlingillä ollut hienot näkymät kun hän on kirjoittanut Harry Potteria 😉 Käväisin vielä wc:ssä ennen lähtöä ja seinät olivatkin aivan täynnä HP kirjoituksia ja viestejä. Naureskelin siinä aikani niille ja jatkoin sitten ulos.

Kävelin mäen päälle ja ostin liput linnaan sisälle. Kierros oli juuri alkamassa ja päätin osallistua muiden mukana siihen. Saimme kuulla ja nähdä paljon ennen kuin oli aikaa tutustua alueeseen omin nokin. Kiertelin kaikki hallit ja salit läpi haltioituneena. Kun kello läheni yhtä siirryin pihalle katsomaan tykinlaukausta. Syy miksi se ammutaan kello yksi kello kahdentoista sijaan on, että on halvempi laukaista yksi kuula kuin kaksitoista 😉

Kuulin hälinää takanani ja huomasin että tv-kamerat olivat kuvaamassa jotain sarjaa. Siinä oli juuri tappelukohtaus menossa ja odotin oikein josko saisin nähdä Gerry Butlerin tai Ewan McGregorin. Ei tullut ketään vastaan, jonka olisin tunnistanut…

Tyytyväisenä kierrokseeni hiipparoin jo kertaalleen chekattuun Tartan Weaving Mill liikkeeseen ajatuksena jos vaikka olisi aikaa nyt ottaa se kuva jonkun klaanin vaatteissa. Satuin juuri sopivaan rakoon ja valitsin Stewart klaanin tartan kankaisen mekon ja asetuin poseeraamaan. Yhtä kuvaa varten sain säkkipillin, yhtä miekan ja viimeistä varten kukkia. Hykertelin innoissani, jos olisin kissa, varmaan kehräisin tässä vaiheessa!

Aivan innoissani kuvistani lähdin kävelemään Royal Mileä alaspäin ja muistin mieleni sopukoista, että jostain lähtisi kummituskävelykierros. Satuin tulemaan The Real Mary King’s Closen luo ja ostin lipun. Oppaaksemme saapui James ja pelkäsin koko ajan, että jostain pimeästä kulmasta pomppaisi esiin ”kummitus”. Mutta The Real Mary King’s Close ei ole sellainen kummituskatu. Kyseessä on katu ja talot, jotka ovat jääneet uudempien rakennusten alle. Aika on täysin pysähtynyt täällä ja voi melkein tuntea epätoivon ihmisissä, jotka elivät kapealla kadulla ruton reihuessa kaupungissa. James oli äärettömän hauska opas ja suosittelen tekemään visiitin täällä pimeässä jos Ediin sattuu menemään 😉 (Paikka ei kuitenkaan sovi liikuntarajoitteisille, sillä paikassa on paljon rappuja!)

http://www.realmarykingsclose.com/

Aivan haltioituneena retkestäni maan uumeniin tulin taas maan pinnalle ja suuntasin syömään. Hävettää myöntää, mutta T.G.I.F addiktio oli jäänyt päälle ja sinne siis suuntasin…

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply