Aurinkokuninkaan jalanjäljissä

Olin ostanut itselleni retken Versaillesiin, joten sain herätä todella aikaisin että ehtisin lähtevään bussiin. Köpöttelin itsekseni tyhjillä pariisin kaduilla. Oli todella outo tunne kun miljoonakaupunki oli niin autio. Aurinko rupesi juuri nousemaan ja linnut visertelivät kun tulin Louvren pihalle. Hassua oli, että ne hereillä olevat ihmiset olivat kaikki jonottamassa sisäänpääsyä museoon.

Löysin bussini ja lähdimme matkaan. Itse ajo Versaillesiin ei kestänyt kovinkaan kauan ja matkan aikana saimme kuulla Versailles palatsin historiasta. Kun nousimme bussista taivas oli synkkä kuin mikä ja mietin jo rupeaako kohta sataa. Pääsimme kuitenkin sisätiloihin ja sain radio-oppaan käteeni. Siinä sitten kävelin huoneesta toiseen ja katselin häikäisevää linnaa. Mielestäni oli kivaa, kun sai jopa ottaa kuvia. Monta kertaa vanhoissa linnoissa se on kiellettyä, mutta nyt sain siis räpsiä joka suuntaan. Kurkkasin ulos ja puutarha levittäytyi upeana edessäni.

Sisätilakierroksen jälkeen lähdin ulos ja ostin lipun erikseen puutarhaan. Se oli vähän normaalia kalliimpi tänään, sillä sattui olemaan päivä, jolloin puutarhassa soi klassinen musiikki ja suihkulähteet pulppuavat näyttävästi. Mietin miltä Marie Antoinettestä on mahtanut tuntua kävellä puutarhassa kaiken sen taiteen ja kauneuden keskellä. Olisin voinut viettää pitemmänkin ajan puutarhassa varsinkin kun sääkin selkeni oikein aurinkoiseksi.

Kun vierailuaika oli täysi keräännyimme kaikki taas bussiin ja lähdimme takaisin kohti Pariisia. Ihanan ylellinen retki. Toki Versaillesiin pääsee ihan omin neuvoinkin joko autolla tai junalla, mutta halusin opastuksen ja helppouden vain seurata muita, varsinkin kun olin yksin liikenteessä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply