Suomen suurin matkablogiyhteisö

It’s about a Beach…

Leonardo Di Caprion elokuva ”The Beach” on varmaan monille tuttu. Se ranta siinä elokuvassa on upea ja nyt tuli mahdollisuus päästä katsomaan sitä rantaa ihan itse. Aamulla hyppäsimme minibussiin ja lähdimme Krabin satamaan, mistä laiva lähti Phi Phi saarista isommalle. Valitsimme laivalla varjo puolen ja istuimme jalat kaiteen yli lekottaen. Matka ei kestänyt liian kauaa ja saavuimme Phi Phi:lle aika nopeasti. Laiva ankkuroi toisen laivan kylkeen eikä laituria näkynyt missään. Eli, piti hypätä toiseen laivaan jotta pääsi rantaan. Mitenhän liikuntaesteisen kanssa olisi toimittu…?

 

Phi Phi kuhisi ihmisiä ärsytykseen asti. Aivan tupaten täynnä turisteja! Etsimme longtail boatin kuljettajan ja neuvottelimme hinnan Phi Phi saarista pienemmälle, missä tämä upea Maya Beach ranta sijaitsisi. Saimme sovittua hinnan ja niin lähdimme. Aallot olivat isompia täällä ja piskuinen longtaili surisi kovaa kun menimme eteenpäin. Vähän jännitti koko matka ja rystyset taisivat olla vähän valkoisina kun kurvasimme pieneen poukamaan. Vastaan tuli riveittäin longtaileja sekä moottoriveneitä. Rannalla tepasteli turisteja kuin muurahaisia. Tämä oli ”The Beach” ranta, jonka siis kaikki muutkin turistit halusivat nähdä… ehdin jo hypätä rantaan kun mies tuli käsi ojossa vastaan. Maihinnousu kuulemma maksaa.

Hyppäsin takaisin veneeseen ja neuvoteltiin kuljettajan kanssa olisiko mitään toista rantaa, mikä ei maksa. Hän tiesi saarelta yhden ja lähdimme sinne. Tämä oli turmeltumaton pieni valkohiekkainen ranta ja saimme olla aivan kahden. Kuljettaja jäi nukkumaan veneessään ja me levittäydyimme rannalle. Kaveri lähti katsomaan löytyisikö haita snorklailemalla ja minä jäin pitämään seuraa pienen pienille ravuilla, jotka tulivat morjestamaan. Jos Maya Beach:illä ei olisi niin paljon turisteja, voin vain kuvitella miten hieno se olisi, nyt saimme kokea sen pienemmässä mittakaavassa. Loikoilin auringossa, kävin välillä pulahtamassa vedessä ja yritin hetken snorklailla, mutta kalat eivät tulleet niin lähelle rantaa, että olisin hirveästi niitä nähnyt. En halunnut mennä kauemmas, sillä kaverini tuli intoa puhkuen takaisin kun oli nähnyt kaksi hain poikasta. Jos ne poikaset oli siinä, ei se äiti hai varmasti kaukana ollut…

Kun aikamme oli täysi kuljettaja rupesi heräilemään veneestään ja lähdimme huristelemaan takaisin suuremmalle saarelle. Kävimme pikaisella lounaalla ennen kuin kapusimme taas laivaan takaisin ja lähdimme kohti Krabia. Matkalla näin tummia pilviä ja yhtäkkiä myrsky yllätti. Seisoin oviaukossa etten kastuisi, mutta kuitenkin hollilla jos tulisi huono olo. Onneksi ei tullut ja pääsimme turvallisesti perille.

Menimme vielä illalla katuravintolaan syömään. 2,5€ ja sain fantan, grillatun puolikkaan kanan sekä kevätrullan! Todella hyvää ja älyttömän halpaa. Kyllä uni maittoi taas seikkailupäivän jälkeen!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply