Suomen suurin matkablogiyhteisö

Löhöilyä siipikarjasaarilla

Ao Nangin oma ranta ei ole mikään todella upea ilmestys ja siksi kannattaakin maksaa muutaman bhatin, jotta pääsee longtail boatin kyydissä lähisaarille ja rannoille. Matka veneellä ei ole kamalan pitkä, parisenkymmentä minuuttia ja useimmissa on ”katto” suojaamassa auringonpaisteeltakin. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että saa kahlata vedessä, jonka jälkeen saa itse kiivetä veneeseen ja poistullessa joutuu sieltä myös veteen hyppäämään.

Ehdoton suosikkini oli Poda Island. Sovimme kuljettajan kanssa, että hän hakee meidät 15-aikaan ja lähdimme etsimään omaa pientä aluetta missä viettää päivää. Tulimme poikittain kasvavan puun luo ja päätimme, että se olisi sopiva. Laitoimme vaatteet kuivumaan puun oksille ja levittäydyttiin valkealle hiekkarannalle. Vesi oli kauniin turkoosia ja lähdimme snorklailemaan. Pieniä kaloja eri väreissä uiskenteli kuin Nemoa etsimässä konsanaan. Ja tuli se Nemokin vastaan 🙂 Pohjassa oli korallia, joten sai vähän varoa polviaan, ettei saanut niitä verille, mutta muuten oli ihana kellua pienten aaltojen tuudituksessa ja vain katsella kaloja. Välillä piti käydä kuivattelemassa rannalla ja lukea lisää Coelhoa. Kun nälkä yllätti käveltiin veneiden ”parkkipaikalle”, missä oli kioski ja ostettiin välipalaa. Ihana saari!

Aivan Podan vieressä on kaksi saarta lisää: Chicken ja Tup. Chicken on saarista isompi ja tunnistettavissa kanan pään muotoisesta kivilohkareesta. Täälläkin onnistuimme saamaan oman pienen sopen koko päiväksi. Aktiviteetit ovat lähinnä samanlaiset saaresta riippumatta: auringonpalvontaa, snorklailua ja löhöntää. Chickeniltä näkee Tupille ja laskuveden aikaan saarelta toiselle voi jopa kävellä. Tup näytti kauempaa katsottuna todella upealta, mutta itse asiassa saarella ei ole mitään muuta kuin pieni ranta. Chickenillä on kuitenkin pieni kioski mistä saa ostaa juotavaa. Tulimme yhtenä päivänä varta vasten Tupille ja levittäydyimme rannalle. Hetken päästä tuli lasteittain venäläisiä topless turisteja, jotka poseerasivat omasta mielestään viettelevästi rantavedessä. Tilanne oli jotenkin koominen, sillä puiden alla istui liuta muslimimiehiä sekä heidän vaimoja burkineissä (eli kokovartalouimapuvuissa). Me kuitenkin makoilimme rannalla biksut päällä ja olimme lainanneet kaikkien Coelho kirjojen vastapainoksi pari Harlequin kirjaa hotellilta.  Lukemisen lomassa kävimme välillä snorklailemassa keltaisten kalojen kanssa ja katselimme vedenalaisia maisemia.

 

Lähimpänä Ao Nangin rantaa on Railay Beach, mutta sinne pitää mennä myös veneellä, sillä niemeä suojaa korkeat pystysuorat vuorenseinämät joka puolella. Tämä ranta onkin vuorikiipeilijöiden suosiossa ja näimmekin muutamia hurjapäitä. Palvelut ovat paremmat täällä, mutta niin vain useampi turistikin tulee tänne viettämään päivää ja ranta voi olla aika täynnä. Kassejakin kannattaa vartioida hyvin, sillä nopeatassuiset pienet apinat saattavat viedä sieltä mitä mieli tekee. Ensimmäisen kerran kun kävin uimassa, mietin miten vesi pisteli niin kovin. Meduusoista oli lähtenyt pieniä palasia ja poltti edelleen vähäsen. Onneksi ei mitenkään pahasti, mutta niin että tuntui.

Jos vain viitsii, kannattaa tarkistaa nousu ja laskuvedet. Nousuveden aikaan kaikkien saarten rannat kutistuvat huomattavasti ja tilanpuute uhkaa. Jos olisin nähnyt rannat vain nousuveden aikaan, en olisi pitänyt niitä läheskään yhtä hienoina kuin muuten. Eli pieni tarkistus on ihan hyvä tehdä 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply