Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kameli Miguel

Koska lähdin vanhempieni kanssa matkaan, olin kuin pikkulapsi, niin innostunut matkasta ja varsinkin mahdollisuudesta mennä kamelisafarille. Luulin jo, että joutuisin menemään yksin, mutta onneksi isä päättikin tulla mukaan. Bussi haki meidät aamulla hotellilta ja koukattiin parin muun hotellin kautta, ennen kuin päästiin lähtemään Fatagan laaksoon, missä kamelifarmi olisi. Nimestä jo päättelin, että vuorille ollaan menossa, mutta kaikki eivät olleet tajunneet, mikä laakso on ja valittivat kuinka asiasta olisi heille erikseen voinut mainita, nyt lapsilla oli huono olo. Ei riittänyt, että tiet kiemurtelivat kapeina vuorilla, vaan sielä sun täällä joku lapsi rupesi oksentamaan. Oksennuskammoiselle minulle, tämä oli vähän liikaa. Onneksi paniikki ei iskenyt ja päästiin vihdoin perille. Harmitti vain ettei voinut maisemia matkalla ihailla kun koko bussi oli oksennuksessa…

 

Mutta, perillä saimme teetä ja keksejä ennen kuin siirryimme ulos kameleiden luokse. Pareittain ihmiset siirtyivät kameleiden kyytiin ja saimme kunnian istua Miguel kamelin kyydissä. Kamelit sidottiin kiinni toisiinsa ja toisina letkassa lähdettiin liikkeelle. Vähän se keinui, mutta kyyti oli oikein mukava. Kamelikyyti olisi saanut olla mielestäni pitempi ja se loppui vähän niin kuin kesken sillä käännyimme ympäri ja takaisin tilalle.

Siitä sitten taas bussiin ja takaisin Maspalomasiin, onneksi ilman oksennusepisodeja tällä kertaa.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply