Linnanneitona Raaseporissa

Tammisaaresta matka jatkui peltojen poikki kohti Raaseporia. Olen kuullut Raaseporin kesäteatterista, mutta en ole koskaan edes käynyt linnan mailla. Nyt sekin seikka muutettaisiin 🙂 Sisäänpääsy maksoi 2€, mutta huomasimme venäläisryhmän, jotka vain kävelivät sisälle maksamatta. Kukaan ei tarkastanut lippuja, joten liputta sisälle pääsi helposti… Kukaan ei myöskään sen enempää kertonut linnastakaan, oppaan palvelut sai ostaa ryhmille eri hinnasta. Kotona luin, että linna on rakennettu 1300-luvulla. Silloin se sijoitettiin vaikeakulkuiselle saarelle, mutta maanousun takia, vedestä ei enää ole tietoakaan. Tai noh, virtaa siinä pieni puron tapainen vieressä. Menimme sisälle ja lähdimme kiipeämään portaita ylös. Ihan pienten lasten kanssa voi olla vaikeaa, sillä portaat ovat paikoitellen todella korkeita ja epätasaisia! Linnanraunioiden päälle on rakennettu katos ja sisällä on rakennettu puusta tasanteita, joita pitkin kävelemällä pääsee näkemään koko linnaa. Olisi ollut hauska tietää mihin mitäkin huonetta käytettiin ennen. Jos ei oppaan johdolla niin ainakin pieni kirjanen, joka selittää linnan elämää olisi ollut kiva saada. Nyt arvuuttelin joka huoneen toimintoa. On todella harmi, että linna on päästetty raunioitumaan! Linna hylättiin jo 1553 ja sen jälkeen se on saanut yksinäisyydessään hajota vähitellen. 1800-luvun lopusta alkaen linnaa on alettu taas restauroimaan ja viimeisin restaurointi valmistui 1988 (Wikipedian mukaan). Nyt paikalla oli kuitenkin muutama mies, jotka korjailivat turvakaiteita ja parantelivat raunioiden turvallisuutta. Kovasti yritin käyttää mielikuvitusta ja herättää henkiin vanha linna, mutta on kuulemma epäselvää minkä näköinen linna aikoinaan on ollut. Linna mainitaan kyllä kirjoituksissa eri taisteluista, joita alueella käytiin useinkin, arkitehtuuri vain on jäänyt vähemmälle.

Kipusimme ensin ihan ylös asti ja ihailimme maisemia. Tulimme torniin, jonne oli nyt rakennettu puusta lattia. Ehkä tornissa asusti linnan neito, joka iltaisin katsoi alla kimaltelevaa vettä ja mietti uljaita ritareita. Kierreportaita alas ja samanlainen pyöreä huone tuli vastaan. Ehkä täällä kuningas otti vastaan vieraitaan punaisessa ja vihreässä samettiloistossa. Toiset kierreportaat vielä alaspäin ja tulimme pimeään, kostean kolkkoon tilaan aivan tornin alapuolella. Lattiassa oli ritilä, mutta muuten ei oikein tahtonut nähdä mitään, ei ollut ikkunoita valoakaan antamassa. Tänne maan alle varmaan sotilaat kerääntyivät ja telkesivät vangit vielä maan ja kaltereiden alle tyrmään. Pihalla oli pienien tupien rauniot ja ajattelin niiden kuuluneen linnan työntekijöille, ehkä jossain oli sepän paja, toisessa puolestaan leipurin uuni ja keittiö. Kaikki vain tosin on arvuuttelua todisteiden puuttuessa. Lähdimme linnasta ja ohitimme Slottsknektens Stugan, josta siis olin ostanut liput. Tämäkin on vanha rakennus, se avasi ovensa jo 1893 Turistimajan nimellä ja on palvellut turisteja siitä lähtien. Lounasaikaan sieltä saa kesällä maittavaa ruokaa ja kahvilastakin voi ostaa pullaa ja kahvia.

Kävelimme takaisin autolle ja suuntana Fiskars. Mutta voin todellakin suositella tätä paikkaa kaikille. Se on tärkeä osa Suomen historiaa ja todella kaunis paikka!

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply