Suomen suurin matkablogiyhteisö

Herkuttelua Porvoossa

Siitä on taas aikaa kun olen viimeeksi Porvoossa käynyt ja silloinkin olin häissä enkä ehtinyt muualla kuin kirkossa käydä. Nyt tuli tilaisuus piipahtaa kaupungissa ja tietenkin halusin.

Ensimmäinen pysäkki oli Porvoon Paahtimo, joka sijaitsee aivan Uuden Sillan kupeessa. Jo ulkoa paikka näyttää luoksekutsuvalta ja sitä se tosiaan on kauttaaltaan. Kun astuu sisälle aistii vanhaa aikaa, valaistus on hämärää ja pöydissä palaa kynttilöitä.

 

Menin tiskille ja valitsin itselleni vadelma-juustokakun ja jasmiini teetä. Päivä oli kuitenkin vielä ihanan lämmin ja aurinkoinen, joten menin ulos istumaan. Kahvilan edustalle on ankkuroituna laiva, joka toimii ulkotilana. Aina kun joku astui lankulle laiva keikahti hiukan 🙂

Piipahdin vielä yläkerrassa pikaisesti katsomassa ja sielläkin voisin hyvin kuvitella viihtyväni pitempäänkin. Ei vain kesällä, vaan kylmänä lumisena talvipäivänäkin!

Paahtimolta suuntasin Jokikatua kohti. Vieri vieressä on söpöjä kauppoja. Kävin muutamassa sisustusaiheisessa liikkeessä ihailemassa tavaroita. Löysin paljonkin kivaa, mutta en ostanut mitään. Tulin kauppaan nimeltä Skafferiet. Menin sisälle ja pieni putiikki oli pullollaan erilaisia herkkuja. Kakun jälkeen ei hirveästi tehnyt mieli karkkia, mutta ostin kotiin pussillisen Fudgea. En pidä siitä Englantilaisesta fudgesta, mutta Suomalainen muistuttaa toffeeta, joten se uppoaa hyvin pienissä erissä.

Tulin Porvoon museolle, mutta päätinkin etten mene sisälle tällä kertaa, vaan suuntasin mäkeä ylös Tuomiokirkolle. Mukulakivikatujen varsille oli parkkeerattuna paljon autoja ja huomasin, että kirkossa vietettäisiin pian häitä.

Kävelin kirkon ohi ja löysin Pienen Suklaatehtaan ja menin sisälle. Paikka on todella pieni ja se oli aivan tupaten täynnä. Suklaaleipuri teki juuri jäätelöä kun tulin paikalle. Itse ostin kuitenkin muutaman eri suklaapraliinin kotiin vietäväksi.

Jatkoin matkaa alaspäin takaisin keskustaan päin. Huomasin, että valitsemallani tiellä ei oikeastaan ollut muuta kuin koteja, joten oikaisin pienen puiston läpi tullakseni oikealle kadulle. Ihailessani puistoa tuli väkisinkin mieleen, että Porvoossa olisi ihan mukava asua. Näin jo sieluni silmin oman puutalon vanhassa kaupungissa omenapuineen. Pihalla kasvaisi omenapuita ja marjapensaita, minulla olisi oma pieni kahvila kakkuineen sekä tunnelmallinen B&B… todellisuus taitaa olla vähän erilainen kuitenkin…

 

Löysin kuin löysinkin etsimäni Välikadun ja kävin taas kaupoissa nypläämässä tavaroita. Oli lähellä etten ostanut itselleni hatturasiaa. Mietin kuitenkin, mitä tekisin hatturasialla ja loppupeleissä se vain pölyttyisi jossain. Joten jätin sen kauppaan ja jatkoin matkaani. Kotiruoan tuoksu levittäytyi ympärilläni kun ohitin Hanna-Maria ravintolan, mutta suuntasin Brunbergille. Ajattelin että maistaisin muutaman suklaan kun kerran olin Porvoossa, mutta paikka oli tupaten täynnä. Päätin jättää väliin ja mielummin kierrellä hetken vanhassa kaupungissa.

Tulin joenrantaan ja näin kyltin antiikkikaupasta.

Päätin käydä katsastamassa tarjontaa, eihän sitä koskaan tiedä löytääkö sitä jotain, tai ymmärtää kuinka arvokas jokin esine kotona on, vaikka on aina pitänyt sitä vanhana ”romuna”.

Paikka oli ihanan tunnelmallinen ja pihamaalla tuoksui terva. Tavarat oli pienissä tuvissa ja katsastin niistä jokaisen. Löysin yhdestä huoneesta arkun, vähän samanlaisen kuin itselläni on kotona. Olin utelias näkemään, minkä hintainen se oli ja yllätyin kun näin että siitä pyydettiin peräti 350€. Eli minulla on keräilykappale kotona 😉 Toinen joka olisi ollut kiva saada kotiin oli vanha reki. En vain oikein usko, että se olisi päässyt oikeuksiinsa parvekkeella… Sinne omenapuiden alle se sopisi mainiosti!

Lähtiessäni huomasin pari hiirulaista, jotka vilkuttivat kellarin ikkunassa. Eihän tällaisesta voi kuin tulla hyvälle tuulelle!

Päätin lähteä katsastamaan kaupunkia Uuden Sillan toisella puolella. Kävellessäni rantaa pitkin tulin kuitenkin Mormors herkkukauppaan. Mielenkiinto heräsi ja käväisin sisällä. Myynnissä oli vaikka minkälaisia herkkuja, mutta eniten minua kiinnosti paahtimossa käytettävien kahvipapujen pussit, jotka olivat myynnissä. Jos vain olisin keksinyt niille oivan käyttötarkoituksen olisin ostanut itselleni sellaisen! Myyjä kertoi papujen paahdosta ja sanoi, että eilen he olivat paahtaneet niitä ja koko Porvoo oli tuoksunut kahville. Olisinpa saanut haistaa sen. En hirveästi juo kahvia, mutta tuoksu on ihana, ja se olisi tuonut pienen lisäsäväyksen vierailuuni 😉

Tulin toiselle puolelle siltaa ja harmikseni vanhat puu talot on melkein kokonaan hävitetty muutamaa lukuun ottamatta. Tilalla on kolkompia ja paikoin ihan rumia taloja. Miksei nykyään rakenneta enää niin kauniita taloja? Ohitin Walgren’s ravintolan sekä monen muun rannalla olevan. Täytyy ottaa tavoitteksi joka kerta kokeilla eri ravintolaa, sillä niitä on Porvoossa paljon! Nousin kävelysillalle ja ihailin hetken maisemaa.

Suuntasin Aleksanterinkadun kohdalla mäkeä ylöspäin ja tulin J.L. Runebergin talolle. Sisäänpääsy on 6€ ja siihen kuuluu myös Walter Runebergin veistosnäyttely toisessa talossa. Valitettavasti sisällä ei saa kuvata, joten sieltä ei ole kuvia. Vierailu on oikein mielenkiintoinen, mutta tällä kertaa osaan jopa sanoa miten sitä voisi parantaa: vanhan ajan vaatteisiin pukeutuneet oppaat voisivat kertoa minkälaista oli elää sen ajan talossa sekä itse Runebergista.

Pidän keskustelusta oppaiden kanssa ja tapana on esittää hirveästi kysymyksiä, silloin itselleni jää jotain mileenkin. Nyt kaiken sai itse lukea kirjasta jos siltä tuntui. Ymmärrän toki, että resurssit eivät riitä moniin oppaisiin, mutta olisihan se hauskempaa niin. Pitäisi saada joku iso lahjoitus tai kävijämäärä lisääntyisi huimasti, että se kannattaisi.

 

Kävin vielä katsomassa veistoksia ja ne olivat todella upeita. Häpeäkseni täytyy myöntää etten tiennyt mitään Walter Runebergista. Onneksi kävin, niin tiedän edes jotain 🙂

Pikku hiljaa rupesi olemaan nälkä ja suuntasin  ennalta sovittuun tapaamispaikkaan Rafael’s steakhouseen. Valitsin listalta broileria mexicolais kastikkeessa. Vanhempani, jotka tulivat mukaan syömään ottivat Noisettejä bbq kastikkeessa ja Makkaralautasen sipulirenkailla. Hyvää oli ja paikka vaikutti oikein mukavalta keski-hintaiselta paikalta, vaikka se juuri silloin olikin aika tyhjä.

Ehkä olimme vain väärään aikaan siellä. Mietimme hetken piäisikö ottaa jälkkäriä, mutta menimmekin Café Cabrioleen, eikä se ollut ollenkaan huono idea!

Kahvila on tunnelmallinen ja nurkassa taitava pianisti soitti musiikkia. Kassan kummallakin puolella on vitriinit pullollaan herkkuja. Toisella puolella erilaiset suolaiset piiraat ja salaatit notkuivat esillä kun taas toisella toinen toistaan näyttävämmät kakut saivat veden kielelle. Tilasin mango-suklaakakun ja mehua. Kakkupala oli suuren kokoinen (ehkä liiankin juuri syödyn lounaan päälle… oma vika) ja oikein maukas ja hyvin kostutettu. Rullaten puiston läpi autolle ja Runebergin patsaan vilkuttaessa meille hyvästiksi suuntasimme takaisin kotiinpäin. Kotona otin esille vielä suklaat, mutta ei niitä vielä voi syödä, aivan liian täynnä edelleen päivän herkuista. Huomenna sitten jaksaa taas;)

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply