Suomen suurin matkablogiyhteisö

Sight-seeingiä vessassa

Lauantai 21.7: Taas huonosti nukuttu yö, olisinkohan siinä kolmen jälkeen nukahtanu lopulta… mutta lähdin kuitenkin aamupalalle siinä yhdeksän pintaan. Viime joulukuussa löysin vahingossa J.K.Rowlingin ”lemppari” kahvilan. Hän siis kirjoitti pari ensimmäistä HP teosta kahvilassa nimeltä The Elephant House ja totesin, että kahvila on ihanan persoonallinen hyvillä tarjottavilla. Tämä mielessä lähdin vanhaan tuttuun paikkaan. Tilasin täytetyn croissantin ja vastapuristettua appelsiinimehua ja istahdin alas päivän lehti kädessä. Otsikot huusivat Batman elokuvan ensi-illassa ollutta ampujaa USA:ssa. Järkyttävää, miten sellaista pääsee tapahtumaan! Syötyäni lähdin vielä käymään WC:ssä, missä siis kannattaa käydä tässä paikassa, vaikkei hätä olisikaan! Ei tarvitse mitään huussi-lukemista sillä seinät ovat täynnä kirjoituksia Harry Potterista.

Lähdin kävelemään takaisin kohti Royal Mileä ja suuntasin mäkeä ylös kohti linnaa. Taas yksi hyvä syy tulla Ediin talvella: linnan piha on muutettu konserttialueeksi ja se blokkaa koko linnan näkyvistä kesällä. Pihalta on myös mahtavat näkymät yli Edin, mutta kesällä sitä ei näe. Konserttialueella pidetään tietenkin myös konsertteja, minkä voi nähdä sekä hyvänä että huonona asiana. Jos on liput johonkin tapahtumaan kuten esim. Edinburgh Military Tattoo:hon, puitteet eivät voi olla paremmat. Mutta jos ei ole menossa mihinkään konserttiin, kuten minä tällä kertaa, katu suljetaan todella aikaisin niinä iltoina kun on konsertti, eikä pääse kaikkiin paikkoihin Royal Milen yläpäässä. Olin edellisellä kerralla käynyt linnassa sisällä, joten en mennyt sinne nyt. Katselin vain ympärilleni.

Kävin vielä Tartan Weaving Mill and exhibition:issä. Sisällä on vaikka mitä! Voi katsella kuinka tartan (sitä ruudullista skottikangasta) valmistetaan ja ostaa jos siltä tuntuu. Ostin palan pöytäliinaksi kotiin. Lisäksi voi pukeutua vanhanajan skottivaatteisiin ja otattaa valokuvan itsestään niissä. Tein sen viime kerralla, joten katselin vain muiden valokuvaussessioita.

Tulin ulos ja kävelin The Whitcheryyn. Jos haluaa syödä vähän paremmin fantastisessa miljöössä, kannattaa suunnata tänne! Tiedustelin olisiko illalle vapaita pöytiä, mutta ei ollut. Eli kesällä kannattaa se pöytävaraus tehdä ajoissa! Talvella onnistuin saamaan viimeisen pöydän vain kävelemällä sisälle. Alakerrassa on ns. Talvipuutarha ja yläkerta on sisustettu puupanelein ja nahkatuolein. Ja ruoka: uff, superhyvää! Lisäksi he vuokraavat huoneita, jotka ainakin kuvien perusteella ovat todella hienoja. En ole raaskinut itselleni sellaista huonetta ottaa, kun yhden huoneen hinnalla, yövyn koko lomani Edissä… ehkä sitten joskus… 😉

The Whitchery (heidän kotisivuille)

En siis saanut pöytää illaksi, mutta lähdin kävelemään alaspäin Royal Mileä. Tulin The Fudge Houseen, jossa valmistetaan fudgea. Valikoimaa on laidasta laitaan ja otin muutaman pötkön: appelsiini-suklaa, amaretto-marsipaani, tupla-suklaa ja original. Pidän siitä mitä Suomessa mielletään toffeeksi, mutta en tästä fudgesta. Se on liian makeaa ja koostumus on jotenkin mielestäni hassu. Mutta äitini pitää siitä, joten ostin nämä pötköt hänelle.

Lähellä Fudge Housea on The People’s Story, ilmaismuseo eri aikakauden ihmisistä Skotlannissa ja Edinburghissa. Näyttely oli ihan mielenkiintoinen varsinkin ilmaiseksi kierrokseksi, mutta olisihan sen voinut tehdä paremmin ja vaikka veloittaa pieni summa parannusten takia. Toisella puolella The People’s Story museota on  Canongate Kirk ja kävin hautausmaalla kävelemässä ympäriinsä hetken.

Canongate Kirk

Rupesi jo olemaan vähän nälkä ja menin Pizza Huttiin. Tilasin broiler bbq (tietenkin bbq) pizzan ja siihen kuului salaattipöytä mukaan ja niin paljon limpparia kuin napa veti. Oli hyvä pizza ja lähdin hotellilla käymään hetkeksi. Illalla suuntasin Mercat tourille. Olisin halunnut mennä historia kävelylle, mutta olin ainoa joka olisi ollut menossa sille, joten myönsin tappioni ja menin mukaan kummituskävelylle. Omaan sen verran hyvän mielikuvituksen, että olin lähellä paniikkia toisinaan pimeissä holveissa maan alla. Varsinkin kun opas päätti sammuttaa taskulampun ja kertoi ihmisistä, jotka tulipalon sattuessa paistuivat hengiltä siinä huoneessa, oli paniikki todella lähellä. Kun tulimme taas maan pinnalle, saimme keksin ja whiskyä, varisinkin se whisky tuli tarpeeseen.

Tänäkin päivänä käytössä oleva Wicca temppeli maan alla holveissa

Kello rupesi jo olemaan aika paljon ja suuntasin takaisin hotellille ja rupesin pakkaamaan rinkkaani. Sain kuin sainkin kaiken mahtumaan ja valmistauduin taas unettomaan yöhön.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply