Suomen suurin matkablogiyhteisö

Luonnon ihmeitä ja historiaa

Maanantai 16.7: Erikoista Ashburn Housessa on, että illalla ennen klo. 21.00 pitää täyttää paperi, johon ruksataan yks-risti-nolla menetelmällä mitä haluaa aamupalaksi, mihin aikaan aikoo 8 ja 9 välillä saapua syömään. Olin valinnut hedelmiä ja jogurttia, scones, ananasmehua ja teetä. Vaikka menetelmä aluksi hiukan mietitytti, oli aamupala kuitenkin huippuhyvää ja esillepano omaa luokkaansa. Sain taas oman pöydän ja tällä kertaa pöydässä vastapäätäni oli amerikkalainen nainen nimeltä Robin. Hän kertoi olevansa työkonferenssissa Skotlannissa ja nyt kiertävänsä autolla hetken ympäriinsä. Juttelimme niitä näitä ja kun hän kuuli, että olin Suomesta, hän kertoi että vuonna 2014 samainen konferenssi olisi Helsingissä. Hän halusi kuulla mitä Helsingissä kannattaa käydä katsomassa ja annoin oman versioni kohokohdista.

Aamupalan jälkeen lähdin satamaan kävellen. Koska sää vaikutti aika hyvältä ajattelin, että voisin käydä Crannog Cruisella. Kalastajaveneen näköinen alus ajelee pitkin Loch Linnhe:ä  ja jos oikein onni kävisi, näkisimme villieläimiä. Otin parhaan paikan aivan keulasta ja nautin raikkaasta ilmasta kun lähdimme liikkeelle.

Kapteeni kertoi alueesta ja sen florasta ja faunasta ja tulimme lohifarmille. Lohet pomppivat korkealla yrittäessään saada kiinni ruokaa, joka sinkoutui ruokintaletkusta. Parin sadan metrin päässä oli osterifarmi ja yllätyin kuinka monta kiloa ostereita niissä pystytään kasvattamaan.

Ajelimme eteenpäin ja yhtäkkiä näin evän vedenpinnan yläpuolella. Ampaisin pystyyn ja yritin räpsiä kuvia delfiinistä, mutta veijarit olivat nopeampia. Kapteeni huomasi, että olin huomannut delfiinit ja kuulutti kaikille, että minä olin ne bongannut. Tietenkin kaikki siinä vaiheessa änkesivät eteeni eikä bongailusta enää tullut mitään…turistit 😉 Saavuimme pienille luodoille ja saimme nähdä kuinka hylkeet paistattelivat päivää. Aivan ihania, todella söpöjä. Lisäksi näimme liudan erilaisia lintuja, jotka lentelivät tai tepastelivat rannalla 🙂

Käännyimme ympäri ja seilailimme takaisinpäin. Kapteeni kertoi Ben Nevis vuoresta ja kuinka Ford oli ensimmäinen auto, jolla oltiin ajettu vuorelle ylös. Nykyään pyöräily alueella on todella suosittua ja kesällä järjestetäänkin muutamia kilpailuja Ben Nevistä alaspäin.

Kun tulimme satamaan kävin West Highland museossa. Sisäänpääsy on ilmainen ja sisällä on paljon tietoa alueesta ja Skotlannista. Lisäksi on paljon Jacobite muistoesineitä esillä. Mielestäni museo oli oikein mielenkiintoinen ja vietinkin tovin siellä tutkiessani kaikkea.

Hävittyään Cullodenissa Jacobitet (ja oikeastaan kaikki Skotit) joutuivat vannomaan tämän valan

Pikkuhiljaa rupesi olemaan nälkä ja lähdin syömään. Menin Best Western Imperial hotellin pubiin ja tilasin intialaisia bbq vartaita. Mukavan tulista ja nälkä lähti varmasti. Ruoan jälkeen päätin lähteä kävelylle muinaisen Inverlochy linnan raunioille. Hetken mietin kävelinkö varmasti oikein ja matka oli ehdottomasti pitempi kuin olin ajatellut. Ohitin ensin kotitaloja, sen jälkeen peltoja lampaineen, jopa vanhoja höyryjunia, mutta viimein tulin raunioille. Portti oli auki joten kävelin siitä vain sisälle. Linnasta on oikeastaan enää ulkoseinät jäljellä, sillä katto ja eri kerrokset ovat aikoja sitten romahtaneet. Alue oli kuitenkin oikein mukava ja rauhallinen. Istahdin hetkeksi entisen vallihaudan reunalle ja ihailin maisemaa. Mieleeni tuli, että olisi pitänyt ostaa jotain juotavaa mukaan ja pitää pienen piknick tauon.

Lähdin toista tietä takaisinpäin ja kävin Fort Williamiin saapuessani ostamassa 2 pulloa limpparia, 1 pullon vettä ja 1 pullon Snapplesiä… jep, oli jano. Kävin pikasuihkussa talolla ja vaihdoin sandaaleihin ja mekkoon. Menin ulos rannassa olevaan puutarhaan ja istahdin penkille kirjani kädessä. Aivan fantastista! Vesi kimalteli, taivas oli sininen ja olo ihanan rauhallinen. Tätä se loma on! Yht’äkkiä idyllin pilasi kova ääni, mietin mikä ihme se on kunnes näin pienen mustan hävittäjän joka lensi todella matalalla aivan vuoren vieressä järven päällä. Se teki vielä pari kierrosta uudestaan, mutta lähti sitten ja hiljaisuus palasi taas. Kipristelin varpaitani ruohikossa ja vain nautin. Sinne ja siihen tilaan voisi palata taas 😀

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply