Suomen suurin matkablogiyhteisö

Uuteen paikkaan

Sunnuntai 15.7: Aamupalan jälkeen kiitin Johnia, Elizabethiä ja Sueta ihanasta viikosta Invernessissä. Rinkka oli revetä saumoista kun tallustelin hitaasti kohti bussiasemaa. Kävin vielä nopeasti kaupassa ja ostin vettä ja mentos pötkön matkalle ja suuntasin bussipysäkille odottamaan bussiani. Se tuli ajallaan ja niin suhteellisen täysi bussi lähti kohti länttä. Suurin osa jäi kuitenkin pois Loch Nessin kohdalla, mutta minä ja muutama muu jatkoimme eteenpäin. Maisemat olivat hienoja ja otin muutaman kuvan ikkunan läpi aina kun ehdin.

 

Parin tunnin päästä saavuin kohteeseeni: Fort William. Kello oli vasta vähän, enkä voisi kirjautua sisään seuraavaan majatalooni, joten suuntasin isoon kauppaan aivan juna- ja bussiaseman kyljessä. Siellä sattui olemaan myös ravintola Morrison’s, joten tilasin sunnuntai ruokaa ”Roasted Chicken”. Eli paahdettua kanaa lisukkeineen.

Syödessä aika meni mukavasti ja niin oli aika etsiä oikea osoite. Kaivoin tulostamani Google Mapsin esiin ja lähdin kävelemään. Olin hiestä märkä kun saavuin perille: ei siksi että matka olisi ollut tajuttoman pitkä tai että oli ylä ja alamäkiä tai edes että sää olisi ollut erityisen kuuma… ei, rinkka painoi tonnin! Talon emäntä kysyi haluaisinko teetä salongissa, mutta siinä vaiheessa suihku oli ainoa mitä osasin ajatella. Tämä oli matkani kallein b&b ja huoneessani oli oma wc ja suihku. Syy, miksi olin valinnut Ashburn Housen, oli sen sijainti aivan järven rannalla kauniine maisemineen. Minä sen sijaan sain huoneen toiseen suuntaan ja ikkunasta näkyi parkkipaikka… Ärsytti suunnattomasti! Noh, en ollut ajatellut istua koko lomaa huoneessa, mutta olisihan se näkymä ollut kiva!

”The view”

Lähdin tutustumaan Fort Williamiin kävellen heti suihkun jälkeen. Löysin info keskuksen ja menin kysymään karttaa. Totesin kuitenkin, että se on aivan turhaa, Fort William on todella pieni kylä eikä suunnistaminen ole vaikeaa. Kävelin puistoon ja istuin hetken penkillä katsellen ihmisiä ja miettien mitä kaikkea keksisin.

Hetken miettimisen jälkeen suuntasin raunioille järven rantaan. Tässä on aikoinaan ollut linnoitus, mutta sitä alettiin pikku hiljaa purkaa rautatien ja muiden teiden alta ja nykyään ei ole montaakaan kiveä muistuttamassa vanhasta.

Kävelin takaisinpäin keskustaan ja menin ostamaan kaupasta suklaa-juustokakkua (törkeän hyvää!!) ja jatkoin siitä vielä järvenrantaa pitkin ja aurinkokin päätti pilkahtaa hetken 🙂 Loppuillan söinkin herkkua ja katsoin TV:stä Hercule Poirottia 😀

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply nomad 4.8.2012 at 13:47

    Voi Poirot! Katsoisin minäkin mielelläni. Nättiä ja vehreää on sielläpäin maailmaa.

    • Reply maelle 5.8.2012 at 17:12

      Poirot on ihan huippu viihdettä 😀 Ja juu, Skotlanti on kaunis vehreä paikka (ehkä juuri ihanan sateen takia…) 😉

    Leave a Reply