Suomen suurin matkablogiyhteisö

Linnasta vankilaan

Kuvaukseni Stirlingin ensimmäisistä päivistä olikin jo aika kattava, mutta otetaan uusiksi:

Perjantai 6.7: Stirlingin juna-asema on pieni ja aivan keskustan kyljessä. Löysin helposti Munro Guest House:n ja soitin ovikelloa. Emäntä Ena tuli avaamaan oven ja sain olohuoneessa täyttää tietoni paperille. Sain huoneen ensimmäisestä kerroksesta ja ikkunasta näin Wallace Monumentin sekä talon pienen takapihan. Huone oli oikein sievä ja mukava. Kylpyhuone oli käytävällä ja sain jakaa sen yhden toisen henkilön kanssa. Todellisuudessa oli kuin olisi ollut oma kylppäri, en koskaan joutunut odottamaan vuoroani.

Kartta kourassa lähdin tutkimaan ympäristöäni. Päätin kivuta mäkeä ylös asti ja tulin Stirlingin linnalle. Täältä näkee pitkälle ja räpsin kuvia joka suuntaan.

 

Linnan piha on muutettu parkkipaikaksi ja joka puolella oli autoja sekä busseja. Ostin lipun sisälle ja satuin juuri sopivasti sisälle kun ilmainen opastus alkoi. Opas kertoi tarinoita linnasta sekä sen historiasta. Turistiryhmämme oli aika suuri ja välillä en ollut kuulla mitä opas sanoi, mutta muuten pidin kävelystä. Jatkoin vielä omin neuvoin sisälle linnaan. Jokaisessa huoneessa oli yksi opas, joka oli pukeutunut vanhan ajan vaatteisiin. Esimerkiksi emännän makuukammarissa oli emännän palvelijatar, joka kertoi arjesta linnassa. Eniten pidin kuitenkin linnan vanhasta keittiöstä. Se oli massiivinen ja esille oli laitettu ”reseptikirja” vanhan ajan tarjottavista ruoista. Se oli oikein mielenkiintoinen. Olisi tietenkin ollut vielä hauskempaa, jos niitä ruokia olisi myös voinut maistaa 😉

Linnasta olikin alamäki joka suuntaan ja tallustelin Old Town Jail:ia kohti. Ostin lipun ja pääsin kierrokselle vanginvartija Mr. Hislopin kanssa. Hän oli hiukan pelottava… Hän laittoi meidät kaikki seisomaan seinän viereen ja huusi meille kuin vangeille. Saimme kierrellä selleissä hetken ennen kuin hän jatkoi eteenpäin huoneeseen, jossa itse sai lukea talon historiasta ja muusta käytännöstä. Kun täältä oli valmis, sai hissillä mennä katolle katsomaan maisemia. Kierros oli mielenkiintoinen, mutta olin tosiaan odottanut siitä enemmän. En tiedä miten sitä olisi voinut parantaa, mutta jotenkin se jäi vähän niin kuin kesken.

Jatkoin seuraavaksi aivan mäen pohjalle asti, jonne oli rakennettu Thistle ostoskeskus. Katselin aikani kauppoja, mutta rupesi olemaan nälkä jo. Mainoksessa näin että Fish & Chips olisi tarjouksessa ja menin tavaratalon ravintolaan kun en oikein muita ruokapaikkoja ostoskeskuksesta siihen hätään löytänyt. (Myöhemmin huomasin että olisihan siellä muutakin ollut) Ruoka oli oikein hyvää ja istuin katselemassa ohikulkijoita kadulla. Päivä oli jo ollut pitkä ja päätin käydä M&S ruokapuolen kautta takaisin ”kotiin”. Ostin banoffee piiraan ja juotavaa ja suuntasin Munrolle. Ihanan pehmeä sänkyni oli oikein kutsuva ja avasin tv:n piiras sylissä. Katsoin Hercule Poirot:ia hetken, mutta menin heti sen loputtua nukkumaan. Huomenna ehtisi taas katsella ja ihmetellä kaikkea uutta 🙂

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply