Suomen suurin matkablogiyhteisö

Freedom

Lauantai 7.7: heräsin aamulla pirteänä ja suuntasin aamupalalle. En tiennyt mitä odottaa, joten kun Ena kysyi mitä haluisin aamupalaksi sanoin ottavani kaikkea. Isäntä Alex uurasti keittiössä ja sain lautasellisen täynnä ruokaa. Oli makkaraa, munakasta, pekonia, tomaattia ja sieniä, lisäksi sain paahdettua leipää ja teetä ja sain hakea itse mehuja, muroja ja hedelmäsalaattia jos niitä halusin.

Vaihdoin huoneessani ulkovaatteisiin ja lähdin sateenvarjo kourassa kohti bussi pysäkkiä. Olin saanut ohjeistuksen, että bussissa pitäisi lukea Stirling University, niin pääsisin haluamaani William Wallace monumentille. Varmistin vielä kuljettajalta, että varmasti pääsisin perille ja niin hän vielä huikkasi minulle kun piti jäädä kyydistä pois.

 

Sataa tihutti kun pääsin vierailijakeskukseen. Ostin lipun ja muistin myöhässä, että olisin saanut alennusta lipusta jos olisin muistanut näyttää Old Town Jail lippua. Ei voi mitään. Keskuksesta oli ilmainen bussikuljetus ylös mäelle. Olisi sinne saanut kävelläkin, mutta sateessa se ei vaikuttanut kovin mukavalta vaihtoehdolta. Pääsin ylös ja räpsin kuvia kaupungin suuntaan.

Menin sisälle ja aloitin kapuamaan 246 askelmaa ylös asti. Onneksi välissä oli myös tasanteita: yhdessä oli tunnettuja skotteja, yhdessä ”Wallace” kertoi itse ajatuksistaan ja yhdessä miten monumentti rakennettiin. Kierreportaat tuntuivat jatkuvan loputtomiin ja näin pienistä ikkunoista, että olin pilvien yläpuolella.

Kun pääsin ylös asti, satoi kaatamalla. Avasin sateenvarjon, mutta tuuli otti siitä kiinni ja olin aivan yhtä märkä sen kanssa kuin ilman. Otin pari kuvaa joka suuntaan ja suuntasin takaisin alas.

Alhaalla odottikin tuttu henkilö: eilinen ”Mr. Hislop” oli tällä kertaa pukeutunut vapaustaistelijaksi ja tunnisti minut ”Wee lassie tha’ escaped the prison”

Olin ostanut edestakaisen bussimatkan, mutta päätin kävellä takaisin kaupunkiin. Matkalla ei oikeastaan ollut mitään katseltavaa kuin asuintaloja. Tosin juuri ennen keskustaa on Stirlingin vanha silta. Olin nähnyt sen kuvissa ja olin iloinen kun ”löysin” sen. Taiteilin kamera yhdessä kädessä ja sateenvarjo toisessa kädessä. Paikalliset katselivat varmaan touhuani, mutta eivät sanoneet mitään 🙂

Olin kävellyt sellaiset 45 minuuttia sateessa kunnes pääsin Munrolle. Kävin vaihtamassa kuiviin vaatteisiin ja ehdin juuri kadulle kun paraati alkoi. Satoja ihmisiä käveli soittaen pitkin pääkatua ja tunnelma oli sateesta riippumatta koholla.

Seurasin toiset 45 minuuttia kulkuetta ja suuntasin sitten Filling Station:ille syömään. Menussa luki että se olisi ”Traditional Chicago style pizza”. Mielestäni se oli kyllä kaukana Chicagon deep dish pizzasta, mutta BBQ broiler pizza oli kyllä oikein hyvän makuinen.

Kävin vielä ostamassa jälkkärin taas M&S:stä. Tällä kertaa hedelmähyytelö tarttui mukaan. Tallustelin taas takaisin Munrolle, kävin suihkussa ja käperryin sänkyyn katsomaan elokuvaa. Ulkona ulisi ja satoi ja olin oikein iloinen mukavasta pedistäni. Luin vielä tovin ehdotonta lemppari kirjaani. Diana Gabaldon:in Outlander sarjaa. Olen lukenut ensimmäisen ja toisen kirjan ja matkalla mukana oli ”Voyager”. Kirja kertoo urheasta Skotti soturista 1700-luvun aikana. En paljasta enempää jos joku sitä vaikka lukisi, mutta suosittelen todella! Siinä vain pitää varautua ettei voi laskea kirjaa kädestä ja yht’äkkiä huomaakin että on pakko lukea myös seuraava kirja ja seuraava…

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply