Tänään on kulunut 9 vuotta siitä, kun aloitin tämän blogin. Muistan blogin alkuajat kuin eilisen, mutta samalla tuo aika tuntuu lähes toiselta todellisuudelta, sillä maailma on muuttunut tässä välissä melkoisesti. Tekninen kehitys on niin nopeaa, että vuosi 2012 tuntuu lähes retrolta.
Kun aloitin matkablogin, en ollut enää ihan uusi bloggaaja, sillä olin kirjoittanut muutamaa eri blogia tiiviisti kolmen vuoden ajan. Takana on siis jo suhteellisen pitkä ja monivaiheinen matka bloggaajana. Tämä koko genre on kokenut näiden vuosien aikana melkoisen muutoksen, ja blogien rinnalle on tullut monia muita sosiaalisen median kanavia, joista osa on ohittanut suosiossaan blogit jo ajat sitten. Ihmisten keskittymiskyky on lyhentynyt, mikä on varmasti osaltaan laskenut perinteisten blogien suosiota. Itse en kuitenkaan tästä formaatista kovin helposti suostu luopumaan. Ehkä olen muutenkin hieman hidas, mitä tulee viimeisimpiin teknisiin innovaatioihin, sillä blogin ensimmäisinä vuosina minulla ei ollut edes älypuhelinta. Tykkään hitaudesta ja asioiden fiilistelystä pitkän kaavan kautta.
Viime kuukausina tässä blogissa on kuitenkin vallinnut syvä hiljaisuus. Ensimmäistä kertaa 12 vuoden aikana minulla on ollut useiden kuukausien mittainen tauko, jolloin en ole julkaissut yhtään blogiartikkelia. Tänään haluan päättää hiljaisuuden ja siten juhlistaa tämän blogin matkaa.
Yhdeksän vuotta sitten vietin aikaa tuttuun tapaan Matkamessuilla. Muistan, että esittäydyin Rantapallon henkilökunnalle Rantapallon uunituoreena bloggaajana. Fiilistelin tulevaa Thaimaan matkaani sekä ties mitä muita reissuhaaveitani. Olin jo aiemmin kirjoittanut paljon matkateemoista, joten tuntui hyvältä, että minulla oli nyt blogi, jossa sain keskittyä pelkästään reissutarinoihin.
En voinut kuvitellakaan, että matkabloggaaminen tulisi lähivuosina olemaan monille ammatti. Muotiblogien puolella oli näkyvissä kaupallistumista, mutta en osannut ollenkaan hahmottaa, että se voisi joskus koskea myös matkablogeja. Ei kuitenkaan kulunut kovin pitkään, kun matkablogit jo alkoivat ammattimaistua ryminällä, ja pääsin seuraamaan tätä prosessia jokseenkin aitiopaikalta.
Matkabloggaajien yhteisö oli tiivis, ja pääsin jo ensimmäisinä vuosina tutustumaan ihmisiin, joista osan kanssa olen edelleen tiiviisti tekemisissä. Yksi bloggaamisen parhaista puolista onkin ehdottomasti se, että olen päässyt tutustumaan moniin upeisiin ihmisiin, joiden kanssa tiet eivät muuten olisi välttämättä koskaan kohdanneet.
Minulla oli heti blogin ensimmäisinä vuosina jonkinlainen identiteettikriisi bloggaajana. En osannut ajatella bloggaamista kovinkaan tavoitteellisesti, vaikka muuten olin työkseni kirjoittanut jo monia vuosia. Loputtomia pohdintoja aiheutti myös se, millä kielellä tahtoisin kirjoittaa. Kokeilin muutaman vuoden ajan kirjoittaa sekä suomeksi että englanniksi, kunnes totesin, ettei se ollut alkuunkaan hyvä idea.
Sitten kuvioon tulivat erilaiset some-kanavat, ja hommat kehittyivät ja ammattimaistuivat entisestään. Blogijulkaisujen tahti myös hidastui, kun muihin kanaviin meni enemmän aikaa. Olen vuosien varrella tehnyt blogin kautta välillä kaupallisia yhteistöitä sekä osallistunut blogimatkoille lähellä ja kaukana, mutta olen todennut, että minun ei tarvitse pyrkiä olemaan kaikista paras matkabloggaaja tai tunnettu vaikuttaja. Matkablogini on yksi (rakas) osa minua, mutta ei missään nimessä kaikki, mitä olen tai edustan. Olen kuitenkin varsin iloinen, että tämä matka on jatkunut näinkin pitkään ja tuonut elämääni paljon uutta. Olen saanut kokea paljon sellaista, mihin minulla ei olisi ikimaailmassa muuten ollut mahdollisuutta.
Mutta sitten tuli vuosi 2020
Viimeisen vuoden aikana elämä on mennyt täysin uusiksi. Tässä kohtaa on sanomattakin selvää, että myös matkailuala on ottanut aikamoisen iskun. Olen surrut sitä, että en ole päässyt matkustamaan, mutta paljon enemmän sitä, miten isoihin vaikeuksiin monet ihmiset ympäri maailman ovat joutuneet menetettyään koko elinkeinonsa.
Ilman koronapandemiaa tällä hetkellä oltaisiin jälleen valmistautumassa Matkamessuihin, ja itsekin odottaisin, että pääsen tapaamaan kollegoja ja yhteistyökumppaneita, kuulemaan reissusuunnitelmia alkaneelle vuodelle sekä inspiroitumaan kaikesta matkailuun liittyvästä. Mutta tilanne on mitä on, eikä suunnitelmissa ole tällä hetkellä mitään matkailuun liittyvää, ei ammatillisessa mielessä, eikä sen paremmin vapaa-ajan puitteissakaan. Matkamessut on siirretty toukokuulle, mutta nähtäväksi jää, voiko mitään tapahtumia silloinkaan järjestää. On kuitenkin pidettävä kiinni toivosta, että tästä vielä selvitään.
Suurella todennäköisyydellä tulen blogissa keskittymään vielä pitkän aikaa lähimatkailuun ennen kuin maailma jälleen avautuu. Onneksi lähelläkin on paljon kaunista ja kiinnostavaa, ja seikkailla voi vaikka omassa kotikaupungissa, kuten tein viime viikonloppuna. Tuntui aika eksoottiselta ulkoilla tuntikausia Helsingissä yli 15 asteen pakkasilla pidemmän kaavan kautta. Nyt, kun olen vihdoin päässyt nauttimaan kunnon talvesta, alan vähitellen jo innolla odottaa kesää, sillä toivon, että silloin pääsisi reissaamaan enemmänkin, vähintään täällä kotimaassa.
Takaisin blogin pariin
Tämän postauksen kuvat on otettu viime syksyn alussa Tallinnassa. Tuossa vaiheessa kuvittelin, että Tallinnaan nyt ainakin voisi matkustaa jatkossakin, vaikka maailma alkaisikin sulkeutua uudelleen. Suunnittelin itselleni jo etätyöviikon Tallinnaan marraskuulle. Olin todella hakoteillä, sillä muutaman viikon sisällä uudet, tiukentuneet rajoitukset astuivat voimaan.
Tallinna on minulle rakas kaupunki, enkä malta odottaa, että saan taas palata sinne. Olen ilolla omalta osaltani rakentamassa matkailualan elpymistä eteläisessä naapurissamme, kun sen aika on. Nyt täytyy vain olla kärsivällinen.
Syyskuun lopussa aloitin uuden työn, jonka haltuun ottaminen vei energiaa, enkä jaksanut/halunnut priorisoida tätä blogia. Eipä minulla toisaalta ollut myöskään reissuja, joista olisin kirjoittanut, joten keskityin suosiolla päivätyöhöni sekä taideprojekteihini.
Vaikka olen ollut jonkin aikaa hiljaa, niin se ei tarkoita, että tämä blogi olisi minulle merkityksetön. Koen tärkeäksi, että minulla on tällainen oma, kotoisa foorumi, jossa saan kirjoittaa vapaasti juuri niistä aiheista ja reissuista, jotka koen itselleni tärkeiksi. Siksi aion nyt tauon jälkeen palata blogini pariin. Olen edelleen kokopäivätyössä, mutta valon määrän lisääntyessä energiatasoni alkavat vähitellen palautua, joten intoa riittää tulevaisuudessa varmasti myös blogijutuille enemmän.
Seikkailut jatkuvat, lähellä ja (aikanaan myös) kaukana.
