Kankaanpää

Toisinaan toivoisin, että elämän matkalla tulisi vastaan niitä suuntaviittoja, jotka huutaisivat täyttä kurkkua, että suunta on oikea. Toivoisin, että saisin varmuuden siitä, että kun hetken aikaa vielä jaksaa, niin tunnelin päässä näkyy valoa. Vaan eihän elämä niin toimi. Ei voi tehdä käsikirjoituksia tai pelata varman päälle. Elämä täytyy vaan yksinkertaisuudessaan:Elää.

Tulin eilen pitkästä aikaa tänne synnyinseudulleni Kankaanpäähän lepäilemään ja tuumailemaan tulevia. Ehkäpä vihdoin ehdin syventymään myös kanssabloggaajien reissutarinoihin. Syksy ja pimenevät illat sopivat erittäin hyvin (ellei täydellisesti) uusien reissujen suunnitteluun ja vanhojen fiilistelyyn. Täytyy todeta jo tässä vaiheessa, että tänä vuonna en saanut toteutettua puoliakaan niistä reissuista, joita haaveilin, mutta mitäpä tuosta. Uskon siihen, että paras on vasta edessäpäin.

Jos sinulla on jo suunnitelmia ensi vuoden reissuja varten, kuulisin niistä mielelläni. Kaikenlainen inspiraatio on tervetullutta. Nyt jatkan iltaa Madventuresin parissa. Nauttikaa viikonlopusta!

by

Se on sitten joululoma lusittu. Olipas mukava olla viikko rauhassa ja ennen kaikkea jossain muualla kuin Helsingissä. Äsken tullessani kotiin, rappukäytävässä haisi ensin ruuti, sitten virtsa ja lopuksi alkoholi.. Vanha kunnon Kallio!

Loma koostui mm, näistä asioista: Ystävät, perhe, sukulaiset, suklaa, uudet kansainväliset tuttavuudet ja ruuat, elokuvat, kirjat, venäjän kielen kertaaminen, vanhat tv-sarjat, joulupuuro thailaisittain, suklaa, reissujen suunnittelu, ihanat jouluviestit ystäviltä, lahjat, jouluruokailu Ikaalisten kylpylässä, suklaa, nukkuminen, lepääminen, löhöileminen. Ainiin ja suklaa.

Tänään alkoikin sitten treenaaminen ja hyvä veikkaukseni on, että huomenna en pääse ylös sängystä. Liikunta on yksi parhaista jutuista ikinä, harmi että olen viime vuosina kadottanut sen jonnekin. Nyt on kovasti intoa aloitella uudelleen. Hyvillä mielin siis kohti uutta aktivisempaa vuotta.

by

Ajattelin nyt tarttua omaan kotikaupunkihaasteeseeni. Toivottavasti joku muukin jaksaa tehdä tämän. Itse ainakin olen kovin kiinnostunut Suomen eri kaupungeista. Olin jo lapsena innostunut eri paikoista, ja listailin ihan fiilispohjalta kaupunkeja, joissa tahtoisin asua..Perusteeena silloin oli lähinnä se, mikä kuulosti kivalta. Kuten vaikkapa Karkkila :P.

” Oot nuori ja rauhaton sydän

kyllästynyt tähän kuolleeseen kylään

jos maltat mielesi pääset maailmaan kyllä.”

Jos Jukkapojan kappale olisi tehty 15 vuotta takaperin, olisi se varmasti ollut oman elämäni soundtrack. En voi kieltää, ettenkö olisi koko lapsuuttani ja nuoruuttani kaivannut isompiin ympyröihin.

Näissä kuvissa on minun kaunis äitini ennen kuin minä synnyin. Hän on asunut koko elämänsä Kankaanpäässä. Itse asuin kaupungissa 18 vuotta, enkä osaa kuvitella muuttavani koskaan takaisin. Nykyään tykkään kyllä viettää aikaa tuossa pikkukaupungissa. Useimmat ihmiset tuntuvat tietävän, että Kankaanpää on ”siinä Tampereen vieressä”. Ei, se ei ole siellä. Se paikka on KANGASALA. Kankaanpää sijaitsee Pohjois-Satakunnassa lähellä Etelä-Pohjanmaan rajaa.

Kankaanpää on tunnettu lähinnä Niinisalon varuskunnasta, Kankaanpään Mailan pesäpallojoukkueesta.. ja ikävistä lehtiotsikoista. Turhan usein viime vuosina joku on ampunut jonkun =/. Kankaanpää on myös taidekaupunki. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kaupungissa on taidekoulu. Ja tästä seuraa se, että kaupunki on täynnä mitä kummalisempia taideteoksia (joista ei osaa päätellä niiden olevan taidetta). Taidekoululaiset ovat mystinen ihmisryhmä. En muista kenenkään tuttavani  tunteneen yhtään taidekoululaista. Nuo kun eivät yksinkertaisesti olleet tekemisissä muiden kuin toistensa kanssa.

Lapsuudessani tärkein harrastus oli liikunta. Kokeilin monia lajeja, mutta tärkein kaikista oli yleisurheilu. Kankaanpäässä oli hyvät puitteet siihen lajiin. Seuramme KSL oli loistava, ja pärjäsimme kansallisella tasolla vallan mainiosti. Siitä isoa plussaa pikkuiselle kotikaupungilleni.

Teini-iässä Kankaanpää tuntui jo melko ahtaalta. Kävin tutustumassa muiden paikkakuntien taidelukioihin, mutta jostain syystä jäin kuitenkin kotikaupunkiin. Olin 12-14 vuotiaana niin sanotusti hieman erilainen nuori. Ja sen vuoksi minua kiusattiin paljon. Vierailut koulukuraattorilla tulivat tutuksi. Myöhemmin sain olla enemmän rauhassa, tai kiusaaminen ei ollut ainakaan niin suoraa ja fyysistä. Kaupungissamme oli 90-luvun lopulla käynnissä kummallinen ilmiö. Monet tytöt olivat väkivaltaisia. Itse sain siitä oman osani. Koulun työntekijät eivät juuri asioihin puuttuneet. Toivon, että opettajat puuttuvat väkivaltaan ja kiusaamiseen nykyään enemmän.

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2003. Jälkikäteen ajatellen lukioaika oli melko harmaata. Mieleen ei ole jäänyt mitään erityistä tuolta ajalta. Yläasteesta on jäänyt paljon värikkäämmät ja hauskemmat muistot vastoinkäymisistä huolimatta. Yläaste oli sitä aikaa kun omistettiin samaan aikaan 30 kirjekaveria, käytiin välkällä kirjastossa Kissin chatissa, soiteltiin lankapuhelimella pilasoittoja, ja lintsattiin koulusta, jotta päästiin Juustopäiden keikalle…

En oikein osaa sanoa, mikä kotikaupungissani on parasta. Paitsi vesi on ehdottomasti Suomen parasta! Ihokin näyttää joka kerta erilaiselta, kun kotoseudulla vierailee. Hassua, mutta totta. Lisäksi pienessä kaupungissa voi kävellä joka paikkaan eikä tarvitse elää jatkuvan hälyn keskellä. Mukavaa vaihtelua Helsingin arkeen, mutta en kaipaa takaisin niihin aikoihin, kun tuo oli minulle sitä jokapäiväistä arkea.

Sinänsä sääli, että monet pienet kaupungit tuntuvat autioituvan vähitellen. Palvelut lähtevät pois ja ihmiset muuttavat muualle. Minusta on hienoa, että olen asunut lapsuuteni jossain muualla kuin Helsingissä. Olen ylpeästi kotoisin jostain ihan muualta kuin täältä :).

Jos joku on käynyt joskus Kankaanpäässä, niin tahtoisin kuulla teidän kokemuksianne. Mitä teille on jäänyt mieleen? ”Toririnkiä ajavat traktorit” on ollut joksus jonkun vastaus :D.

by