Baleaarit

                                                   Pressimatka: Agència de Turisme de les Illes Balears (ATB)

Mitä on luksus?

Kysymystä tuli pohdittua moneen otteeseen toukokuun alussa, kun osallistuin luksus-teemaiseselle pressimatkalle Mallorcalla ja Formenteralla.

Meille esiteltiin Espanjaan kuuluvan itsehallintoalueen, Baleaarien saarirymän, suunnitelmia liittyen luksusmatkailuun. Alueella on jo jonkin aikaa ollut intressi brändäytyä yhä enenevissä määrin laatumatkailijoiden kohteeksi. Uskon, että saarten imagon muuttaminen on haastava, muttei mahdoton projekti. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä ja aikaa, jotta ihmisten mielikuvat muuttuvat perinteisistä matkakohteista.

Erityisesti tällä hetkellä, kun osa mallorcalaisista on jo valmiiksi kyllästynyt matkailijoihin, joita etenkin kesäkaudella matkustaa Mallorcalle pilvin pimein, on mietittävä myös, miten sesonkeja saisi tasattua. Ehkä luksuskärjellä kannattaisikin iskeä juuri hiljaisempaan sesonkiin, sillä kesäkauden ruuhkat eivät ainakaan luksuksen tuntua lisää. Luksukseen kuuluu mielestäni myös rauha, jota on haastava tavoittaa juuri missään tunnetussa matkakohteessa Euroopassa kesäkuukausina.

Entä mitä luksus tarkoittaa?  Voiko luksusta edes kovin tyhjentävästi määritellä?

Luksus avautuu käsitteenä varsin yksilöllisesti eri ihmisille. Yksinkertaistaen luksuksen voidaan määritellä tarkoittavan ylellisyyttä, mikä on toki laaja käsite sekin. Usein luksus liitetään erityisesti sellaiseen elämäntyyliin, jossa varallisuutta on käytettävissä enemmän kuin valtaväestöllä. Luksus ei ole kaikkien saavutettavissa. Toisaalta luksuksen liittäminen automaattisesti varallisuuteen oikoo mielestäni mutkia suoraksi, sillä luksus voi tarkoittaa myös asioita, jotka eivät ole ostettavissa rahalla.

Olen myös miettinyt, onko luksus enää luksusta siinä vaiheessa, kun se on saavutettavissa jokapäiväisen elämän kontakstissa? Missä kohtaa ihmiselle tulee vastaan sellainen raja, että mikään ei tunnu enää miltään, kun kaikki mahdollinen on koettu ja lähes kaikki on ostettavissa? On pelottava ajatus, että jossain kohtaa turtuisi kaikkeen niin, että mikään maailmassa ei enää säväyttäisi. Tutkimusten mukaan on olemassa raja, jonka jälkeen esimerkiksi palkkatason nousu ei enää nostaa onnellisuustasoa. Tämä käy mielestäni järkeen, sillä jossain kohtaa kaikkeen tottuu ja turtuu.

Olen kiitollinen, että minulle maailma on edelleen täynnä asioita, jotka saavat aikaan wow-efektin. Olen kaukana siitä tilanteesta, että mikään ei enää tuntuisi miltään. Toivon, että osaan koko elämäni nauttia pienistäkin asioista, ja siksi en halua edes tavoitella sellaista tilannetta, jossa luksus olisi osa arkeani. Haluan, että luksus pysyy minulle sellaisena asiana, joka on olemassa erityisiä tilanteita varten. Tämä on kuitenkin täysin subjektiivinen kokemukseni, eikä ajatusmalli, jonka odottaisin kaikkien jakavan.

Luksusmatkoja

Luksusmatkailu herättää paljon tunteita. Kaikki, mihin liittyy raha, tuntuu kiinnostavan etenkin suomalaisia kovasti. Kotimaisissa matkablogeissa on paljon postauksia, jotka käsittelevät luksusta tai ylipäätään matkustustyyliä, johon on käytetty reippaasti rahaa, ja näihin liittyvää keskustelua seuratessani olen huomannut, että aina löytyy ihmisiä, joilla löytyy valitettavaa toisten matkustustyylistä. Joku valittaa siitä, että ”tämä ei ole oikeaa luksusta” ja toinen taas siitä, ettei matkaan saisi käyttää niin paljon rahaa kuin joku käyttää. On vähän hassua, että muiden valinnat vaivaavat sivullisia näin paljon.

Itse en lähtökohtaisesti ole luksusmatkailija. En kuitenkaan osaa kategorisoida itseäni matkailijana mitenkään, ja olenkin reissuillani nukkunut niin teltassa, auton penkillä, paikallisen perheen kotona, hostellissa, vuokra-asunnossa, keskinkertaisessa ketjuhotellissa, viiden tähden hotellissa kuin risteilyaluksellakin. Matkustan usein reppu selässä, mutta en koe olevani perinteinen reppureissaajakaan. Usein käytössäni oleva budjetti on sen verran rajattu, että kalliit majoitukset joudun skippaamaan puhtaasti resurssien vuoksi, mutta on vuosien varrelle mahtunut myös sellaisia tilanteita, että olen päässyt nauttimaan viiden tähden puitteista.

Minun blogiani siis ei kannata seurata, jos pelkästään luksusmatkailu kiinnostaa. Sen sijaan Suomessa on matkabloggaajia, jotka keskittyvät tasokkaampaan matkustamiseen. Luksusmatkailusta kirjoittaa esimerkiksi Jerry Pako arjesta -blogissaan, joten mikäli luksusmatkailu genrenä kiinnostaa, niin Jerryn blogiin kannattaa ehdottomasti tutustua. Itse luen mielelläni Jerryn postaukset, koska hänen matkustustyylinsä eroaa omastani melko radikaalisti, ja on hienoa päästä kurkistamaan aivan toisenlaiseen maailmaan ja matkustustyyliin. Nostan tässä esille kaksi Jerryn postausta, joissa puhutaan luksusmatkailusta:

Kun tavallinen ei enää riitä

Limusiineja, businessluokkia ja viiden tähden hotelleja

Jerry itse kuvailee luksuksen merkitystä hänelle näin: ”Sanoisin ehkä niin, että ensinnäkin luksus on tietysti hyvin henkilökohtainen ja laaja käsite. Itselleni luksus kuitenkin merkitsee erityisesti sitä, ettei tarvitse itse huolehtia mistään. Eli kun hyppää limusiinin kyytiin, istuu businessluokan penkille tai saapuu luksushotelliin, silloin voi vain keskittyä nauttimiseen, koska kaikki asiat hoituvat.”

Tässä on hyvin tiivistetty se, mitä monet varmasti kaipaavat matkoiltaan –  huolettomuutta, irtiottoa, sitä, että saa vain keskittyä nauttimaan vailla stressaamista. On helppo ymmärtää, miksi monet kaipaavat juuri näitä elementtejä matkoillaan, etenkin, jos matkustaminen tarkoittaa ensisijaisesti lomailua. Jos arki on hetkistä ja stressaavaa, niin totta kai ihminen toivoo, että lomallaan pääsee tuosta stressistä eroon ja voi keskittyä nauttimaan mahdollisimman huolettomasti.

Mitä luksus tarkoittaa minulle?

Luksus tarkoittaa minulle aivan eri asioita kuin jollekin toiselle, ja olen varma myös siitä, että vaikka itse ajattelen eläväni suhteellisen vaatimatonta elämää, niin toisenlaisessa kulttuurissa ja elintasossa elävän ihmisen mielestä minä elän elämää, joka on täysin utopistista luksusta – sellaista, joka ei ehkä ole koskaan saavutettavissa. Suomalaisena sitä helposti sokeutuu sille, miten ylelliset puitteet täällä on elää. Minun vuokrayksiöni, jossa pinnat ovat rapistuneet ja yleisilme ei ole erityisen hohdokas, on globaalisti tarkastellen ehdottomasti luksusta.

Helposti myös unohtuu, että Suomen luonto on luksusta monille, jotka elävät maailman ruuhkaisissa metropoleissa. Suurkaupungeissa elää paljon ihmisiä, jotka eivät edes tiedä, miltä hiljaisuus luonnossa kuulostaa. Niinpä monet matkustavat Suomeen vain nauttiakseen rauhasta ja ovat valmiita maksamaan siitä huomattavan suuria summia. Kulttuurilliset erot ovat suuria siinä, millaiset asiat mielletään luksukseksi. Samoin tietenkin sosio-ekonominen tausta, elämäntilanne, henkilökohtaiset preferenssit ja monet muut seikat vaikuttavat siihen, mikä kenellekin on luksusta.

Viime vuonna julkaistussa Ylen artikkelissa käsitellään mielenkiintoisesti sitä, että suomalaisille lopulta aika arkiset asiat edustavat luksusta, niin ristiriitaiselta kuin arki ja luksus termeinä kuulostavatkin. Esiin nostetaan myös, miten luksus muuttuu ajan saatossa. Siinä, missä vaikkapa mausteet olivat aikanaan luksusta, ovat ne nykyään hyvin arkisia tuotteita.

Minä en halua määritellä luksusta pelkästään rahan kautta. Ajattelen, että luksukseen liittyy esimerkiksi sellaisia adjektiiveja kuin erityinen, vastuullinen, harvinainen. Myös poikkeuksellisen laadukas palvelu kuuluu ehdottomasti luksukseen, samoin rauha. Jos mietin esimerkiksi hotelleja, niin kelvottomalla palvelulla saa hyvin nopeasti latistettua upeimmatkin puitteet ja toisaalta ylellisen fiiliksen pystyy rakentamaan, vaikka hotelli itsessään ei edes olisi kaikista tasokkain. Jotkut luksushotelliketjut antavat työntekijöilleen valtuudet + aika merkittävänkin budjetin, jonka voi käyttää ilman esimiehen lupaa ratkaistakseen asiakkaan potentiaalisen ongelman/tehdäkseen hänet tyytyväiseksi. Esimerkiksi Ritz Carlton on tunnettu siitä, että heillä tämä raja on 2000 dollaria. Näin varmistetaan, että asiakkaat todellakin saavat ensiluokkaista palvelua, joka ylittää heidän odotuksensa.

Matkakohteista minulle on jäänyt erityisesti mieleen Singapore, jossa minulle saatiin aivan kuninkaallinen fiilis pelkästään ensiluokkaisella palvelulla siitä huolimatta, että en yöpynyt kalleimmissa luksushotelleissa. Uskon, että jos palveluun alettaan systemaattisesti ja pitkäjänteisesti panostaa missä tahansa matkakohteessa, niin kohteen maine automaattisesti muuttuu ihmisten mielissä korkeatasoisemmaksi. Hyvästä palvelusta ei voida koskaan puhua liikaa – ei toisaalta myöskään työntekijöiden kohtelusta. En hyväksy sellaista, että työntekijät tekevät pitkää päivää nälkäpalkalla ja palvelevat rikkaita matkustajia henkihieverissä. Luksukseen kuuluu mielestäni niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin kunnioittava kohtelu.

Aina luksukseen ei liity raha, vaan luksusta voi olla vaikkapa pysäyttävän kaunis maisema tai erityinen hetki, kuten auringonnousu, josta pääsin itsekseni nauttimaan Mallorcalla Palman kaupungissa Es Princep -hotellin kattoterassilla (kaikki postauksen kuvat tämän kappaleen loppuun saakka on otettu tässä hotellissa). Toki hotelliyöstä pitää maksaa, joten välttämättä juuri hotellin katolle ei ole mahdollisuutta kivuta, mutta voisin yhtä hyvin viettää vastaavanlaista aamuhetkeä vaikkapa meren rannalla tai oikeastaan lähes missä tahansa, missä on mahdollisuus nähdä auringonnousu. En usko, että voisin kovin nopeasti kyllästyä tällaisiin aamuihin.

Traditionaalisesta matkakohteesta luksuskohteeksi

Pressimatkamme kohteista minulle eniten luksusta edusti Mallorcalla sijaitseva Cap Rocat -hotelli, jonka alueella meille järjestettiin Hidden Kitchen -illallinen. Hidden Kitchen on Mallorcalla kuukausittain järjestettävä, erittäin suosittu illalliskonsepti, jossa huippukokit kokkaavat osallistujille koko illan menun paikassa, joka on ennakkoon salainen. Aiemmin näitä illallisia on järjestetty esimerkiksi autiolla rannalla, museossa, vanhalla rautatieasemalla, putiikissa, taiteilijan studiossa, satamassa ja maaseudulla. Me emme siis tienneet, minne olimme matkalla, kun lähdimme illalliselle. Entiseen linnoitukseen rakennettu Cap Rocat veti niin sanattomaksi, että en pysty tuomaan sitä muutamassa lauseessa esille. Suosittelen klikkaamaan heidän kotisivuilleen – sillä tavoin pääsee edes vähän paremmin käsiksi kohteen vaikuttavuuteen.

Hinnat hotellissa alkavat noin tuhannesta eurosta per yö, joten itselläni ei tietenkään ole taloudellisia resursseja siellä yöpyä. Olisin kuitenkin onnellinen, jos pääsisin joskus edes valokuvaamaan alueelle – tällä kertaa nimittäin olimme liikenteessä sen verran myöhään, että päivä oli painumassa mailleen ja paras kuvausaika alkoi olla auttamatta ohi.

En ole aiemmin nähnyt näin upeaa hotellia, enkä olisi uskonut, että tällaisia paikkoja Mallorcalta edes löytyisi. Reissumme ehdottomasti avasi silmiäni sille, että Mallorcalla on potentiaalia luksusmatkakohteena. Maisemat ovat kauniita, laadukkaita ravintoloita ja tasokkaita hotelleja löytyy paljon + sää on kaunis lähes ympäri vuoden – kyllähän siinä on aineksia, joista lähteä rakentamaan luksusmatkaa.

Mallorca kuluu niihin matkakohteisiin, jotka ovat nimenä tuttuja monille jo lapsuudesta. Tällaisiin perinteisiin matkakohteisiin liittyy se ongelma, että niiden traditionaalinen maine muuttuu ihmisten mielissä hitaasti. Itselleni Mallorcasta on aiemmin tullut mieleen vähän vanhahtava pakettimatkakohde ja tiedän, että en ole ajatuksieni kanssa yksin.

Systemaattista työtä tällaisten menneisyyteen jämähtäneiden mielikuvien ja hieman hassujenkin ennakkoluulojen rikkomiseksi tarvitaan. Itse olen enemmän kuin mielelläni mukana uudistamassa mielikuvia tästä kohteesta. Mielelläni myös palaan tulevaisuudessa takaisin Mallorcalle, samoin kuin muille Baleaarien saarille.

Luksus on vastuullista

Tämä on aihe, joka luultavasti jakaa mielipiteitä. Itse olen sitä mieltä, että luksuksen pitää ehdottomasti olla vastuullisesti tuotettua ja olen vakuuttunut siitä, että tulevaisuudessa ihmiset ovat yhä enenevissä määrin kiinnostuneita yritysten arvopohjasta. Tiedän, että nykymaailmassa on haastavaa olla kärryillä erilaisten tuotantoprosessien jokaisesta vaiheesta, mutta esimerkiksi se, että luksusbrändin tuotteita valmistetaan systemaattisesti halpatuotantona tai se, että kokonainen luksuskohde on rakennettu orjatyövoimalla, vie omissa silmissäni kaiken hohdon luksukselta. On hyvin vaikea nauttia, jos tiedän, että sen vuoksi jonkun toisen pitää kärsiä.

Otetaan esimerkkituotteeksi laukku. Minulle enemmän luksusta edustaa kotimaassa käsityönä tehty laukku kuin kallis merkkilaukku, mikäli se on tuotettu massatuotantona niin, että työntekijöiden oikeuksia on poljettu. Se, että yritykset tekevät ratkaisuja, jotka eivät ole heille itselleen ehkä edullisimpia, vaan joissa ajatellaan ensisijaisesti sekä ihmisten että luonnon hyvinvointia, nostaa minun silmissäni yrityksen tai brändin arvoa huomattavasti.

Pressimatkallamme sain kuulla, että Baleraarien saarilla on jo kauan tehty työtä esimerkiksi muovin kulutuksen vähentämiseksi. Hotelleissa ei juuri muovia näkynyt (monet hotellit ovat nyt jo täysin muovittomia) ja muovin käyttöä pyritään jatkuvasti vähentämään. Käynnissä on esimerkiksi projekti, jossa Ibizasta ja Formenterasta halutaan tehdä kertakäyttöisestä muovista vapaat saaret vuoteen 2023 mennessä. Tällaiset projektit nostavat minun silmissäni luottamusta ja arvostusta.

Googletin vastikään Mallorcan hotelleja ja huomasin, että monien nettisivuilla on kiitettävän hyvin avattu, millaisia vastuullisuustoimia hotellissa tehdään niin työntekijöiden kohtelun kuin ympäristön kunnioittamisenkin saralla. On hieno käytäntö, että yrityksen toiminta tehdään mahdollisimman läpinäkyviksi. Tietenkin näitä kirjattuja periaatteita pitää myös noudattaa – kaikista inhottavin skenaario olisi se, että ne olisivat vain sanahelinää.

Alla olevissa kuvissa näkyy Mallorcalla sijaitseva,  Son Brull -hotelli, jonka tiloissa meille järjestettiin verkostoitumistapahtuma matkailualan ammattilaisten kanssa. Entiseen luostariin rakennettu hotelli oli erittäin viehättävä ja sijaitsi omassa rauhassaan niin, että tänne kyllä kelpaisi tulla rentoutumaan.

Olen päässyt näkemään vasta pienen vilauksen siitä, mitä kaikkea Mallorcalla on tarjottavanaan, mutta toivon, että pääsen tutustumaan tähän saareen tulevaisuudessa ihan ajan kanssa. Lopulta ylipäätään se, että meillä suomalaisilla on mahdollisuus matkustaa, on aikamoista luksusta itsessään.

Mitkä asiat sinulle edustavat luksusta tai luksusmatkailua?