All Posts By

Reason for Season

Mitä on luksus(matkailu)?

                                                   Pressimatka: Agència de Turisme de les Illes Balears (ATB)

Mitä on luksus?

Kysymystä tuli pohdittua moneen otteeseen toukokuun alussa, kun osallistuin luksus-teemaiseselle pressimatkalle Mallorcalla ja Formenteralla.

Meille esiteltiin Espanjaan kuuluvan itsehallintoalueen, Baleaarien saarirymän, suunnitelmia liittyen luksusmatkailuun. Alueella on jo jonkin aikaa ollut intressi brändäytyä yhä enenevissä määrin laatumatkailijoiden kohteeksi. Uskon, että saarten imagon muuttaminen on haastava, muttei mahdoton projekti. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä ja aikaa, jotta ihmisten mielikuvat muuttuvat perinteisistä matkakohteista.

Erityisesti tällä hetkellä, kun osa mallorcalaisista on jo valmiiksi kyllästynyt matkailijoihin, joita etenkin kesäkaudella matkustaa Mallorcalle pilvin pimein, on mietittävä myös, miten sesonkeja saisi tasattua. Ehkä luksuskärjellä kannattaisikin iskeä juuri hiljaisempaan sesonkiin, sillä kesäkauden ruuhkat eivät ainakaan luksuksen tuntua lisää. Luksukseen kuuluu mielestäni myös rauha, jota on haastava tavoittaa juuri missään tunnetussa matkakohteessa Euroopassa kesäkuukausina.

Entä mitä luksus tarkoittaa?  Voiko luksusta edes kovin tyhjentävästi määritellä?

Luksus avautuu käsitteenä varsin yksilöllisesti eri ihmisille. Yksinkertaistaen luksuksen voidaan määritellä tarkoittavan ylellisyyttä, mikä on toki laaja käsite sekin. Usein luksus liitetään erityisesti sellaiseen elämäntyyliin, jossa varallisuutta on käytettävissä enemmän kuin valtaväestöllä. Luksus ei ole kaikkien saavutettavissa. Toisaalta luksuksen liittäminen automaattisesti varallisuuteen oikoo mielestäni mutkia suoraksi, sillä luksus voi tarkoittaa myös asioita, jotka eivät ole ostettavissa rahalla.

Olen myös miettinyt, onko luksus enää luksusta siinä vaiheessa, kun se on saavutettavissa jokapäiväisen elämän kontakstissa? Missä kohtaa ihmiselle tulee vastaan sellainen raja, että mikään ei tunnu enää miltään, kun kaikki mahdollinen on koettu ja lähes kaikki on ostettavissa? On pelottava ajatus, että jossain kohtaa turtuisi kaikkeen niin, että mikään maailmassa ei enää säväyttäisi. Tutkimusten mukaan on olemassa raja, jonka jälkeen esimerkiksi palkkatason nousu ei enää nostaa onnellisuustasoa. Tämä käy mielestäni järkeen, sillä jossain kohtaa kaikkeen tottuu ja turtuu.

Olen kiitollinen, että minulle maailma on edelleen täynnä asioita, jotka saavat aikaan wow-efektin. Olen kaukana siitä tilanteesta, että mikään ei enää tuntuisi miltään. Toivon, että osaan koko elämäni nauttia pienistäkin asioista, ja siksi en halua edes tavoitella sellaista tilannetta, jossa luksus olisi osa arkeani. Haluan, että luksus pysyy minulle sellaisena asiana, joka on olemassa erityisiä tilanteita varten. Tämä on kuitenkin täysin subjektiivinen kokemukseni, eikä ajatusmalli, jonka odottaisin kaikkien jakavan.

Es Princep Mallorca auringonnousuEs Princep Mallorca auringonnousuEs Princep Mallorca auringonnousuEs Princep Mallorca auringonnousuEs Princep Mallorca auringonnousu

Luksusmatkoja

Luksusmatkailu herättää paljon tunteita. Kaikki, mihin liittyy raha, tuntuu kiinnostavan etenkin suomalaisia kovasti. Kotimaisissa matkablogeissa on paljon postauksia, jotka käsittelevät luksusta tai ylipäätään matkustustyyliä, johon on käytetty reippaasti rahaa, ja näihin liittyvää keskustelua seuratessani olen huomannut, että aina löytyy ihmisiä, joilla löytyy valitettavaa toisten matkustustyylistä. Joku valittaa siitä, että ”tämä ei ole oikeaa luksusta” ja toinen taas siitä, ettei matkaan saisi käyttää niin paljon rahaa kuin joku käyttää. On vähän hassua, että muiden valinnat vaivaavat sivullisia näin paljon.

Itse en lähtökohtaisesti ole luksusmatkailija. En kuitenkaan osaa kategorisoida itseäni matkailijana mitenkään, ja olenkin reissuillani nukkunut niin teltassa, auton penkillä, paikallisen perheen kotona, hostellissa, vuokra-asunnossa, keskinkertaisessa ketjuhotellissa, viiden tähden hotellissa kuin risteilyaluksellakin. Matkustan usein reppu selässä, mutta en koe olevani perinteinen reppureissaajakaan. Usein käytössäni oleva budjetti on sen verran rajattu, että kalliit majoitukset joudun skippaamaan puhtaasti resurssien vuoksi, mutta on vuosien varrelle mahtunut myös sellaisia tilanteita, että olen päässyt nauttimaan viiden tähden puitteista.

Minun blogiani siis ei kannata seurata, jos pelkästään luksusmatkailu kiinnostaa. Sen sijaan Suomessa on matkabloggaajia, jotka keskittyvät tasokkaampaan matkustamiseen. Luksusmatkailusta kirjoittaa esimerkiksi Jerry Pako arjesta -blogissaan, joten mikäli luksusmatkailu genrenä kiinnostaa, niin Jerryn blogiin kannattaa ehdottomasti tutustua. Itse luen mielelläni Jerryn postaukset, koska hänen matkustustyylinsä eroaa omastani melko radikaalisti, ja on hienoa päästä kurkistamaan aivan toisenlaiseen maailmaan ja matkustustyyliin. Nostan tässä esille kaksi Jerryn postausta, joissa puhutaan luksusmatkailusta:

Kun tavallinen ei enää riitä

Limusiineja, businessluokkia ja viiden tähden hotelleja

Jerry itse kuvailee luksuksen merkitystä hänelle näin: ”Sanoisin ehkä niin, että ensinnäkin luksus on tietysti hyvin henkilökohtainen ja laaja käsite. Itselleni luksus kuitenkin merkitsee erityisesti sitä, ettei tarvitse itse huolehtia mistään. Eli kun hyppää limusiinin kyytiin, istuu businessluokan penkille tai saapuu luksushotelliin, silloin voi vain keskittyä nauttimiseen, koska kaikki asiat hoituvat.”

Tässä on hyvin tiivistetty se, mitä monet varmasti kaipaavat matkoiltaan –  huolettomuutta, irtiottoa, sitä, että saa vain keskittyä nauttimaan vailla stressaamista. On helppo ymmärtää, miksi monet kaipaavat juuri näitä elementtejä matkoillaan, etenkin, jos matkustaminen tarkoittaa ensisijaisesti lomailua. Jos arki on hetkistä ja stressaavaa, niin totta kai ihminen toivoo, että lomallaan pääsee tuosta stressistä eroon ja voi keskittyä nauttimaan mahdollisimman huolettomasti.

Es Princep Mallorca luksusEs Princep mallorca LuksusEs Princep Mallorca

Mitä luksus tarkoittaa minulle?

Luksus tarkoittaa minulle aivan eri asioita kuin jollekin toiselle, ja olen varma myös siitä, että vaikka itse ajattelen eläväni suhteellisen vaatimatonta elämää, niin toisenlaisessa kulttuurissa ja elintasossa elävän ihmisen mielestä minä elän elämää, joka on täysin utopistista luksusta – sellaista, joka ei ehkä ole koskaan saavutettavissa. Suomalaisena sitä helposti sokeutuu sille, miten ylelliset puitteet täällä on elää. Minun vuokrayksiöni, jossa pinnat ovat rapistuneet ja yleisilme ei ole erityisen hohdokas, on globaalisti tarkastellen ehdottomasti luksusta.

Helposti myös unohtuu, että Suomen luonto on luksusta monille, jotka elävät maailman ruuhkaisissa metropoleissa. Suurkaupungeissa elää paljon ihmisiä, jotka eivät edes tiedä, miltä hiljaisuus luonnossa kuulostaa. Niinpä monet matkustavat Suomeen vain nauttiakseen rauhasta ja ovat valmiita maksamaan siitä huomattavan suuria summia. Kulttuurilliset erot ovat suuria siinä, millaiset asiat mielletään luksukseksi. Samoin tietenkin sosio-ekonominen tausta, elämäntilanne, henkilökohtaiset preferenssit ja monet muut seikat vaikuttavat siihen, mikä kenellekin on luksusta.

Viime vuonna julkaistussa Ylen artikkelissa käsitellään mielenkiintoisesti sitä, että suomalaisille lopulta aika arkiset asiat edustavat luksusta, niin ristiriitaiselta kuin arki ja luksus termeinä kuulostavatkin. Esiin nostetaan myös, miten luksus muuttuu ajan saatossa. Siinä, missä vaikkapa mausteet olivat aikanaan luksusta, ovat ne nykyään hyvin arkisia tuotteita.

Minä en halua määritellä luksusta pelkästään rahan kautta. Ajattelen, että luksukseen liittyy esimerkiksi sellaisia adjektiiveja kuin erityinen, vastuullinen, harvinainen. Myös poikkeuksellisen laadukas palvelu kuuluu ehdottomasti luksukseen, samoin rauha. Jos mietin esimerkiksi hotelleja, niin kelvottomalla palvelulla saa hyvin nopeasti latistettua upeimmatkin puitteet ja toisaalta ylellisen fiiliksen pystyy rakentamaan, vaikka hotelli itsessään ei edes olisi kaikista tasokkain. Jotkut luksushotelliketjut antavat työntekijöilleen valtuudet + aika merkittävänkin budjetin, jonka voi käyttää ilman esimiehen lupaa ratkaistakseen asiakkaan potentiaalisen ongelman/tehdäkseen hänet tyytyväiseksi. Esimerkiksi Ritz Carlton on tunnettu siitä, että heillä tämä raja on 2000 dollaria. Näin varmistetaan, että asiakkaat todellakin saavat ensiluokkaista palvelua, joka ylittää heidän odotuksensa.

Matkakohteista minulle on jäänyt erityisesti mieleen Singapore, jossa minulle saatiin aivan kuninkaallinen fiilis pelkästään ensiluokkaisella palvelulla siitä huolimatta, että en yöpynyt kalleimmissa luksushotelleissa. Uskon, että jos palveluun alettaan systemaattisesti ja pitkäjänteisesti panostaa missä tahansa matkakohteessa, niin kohteen maine automaattisesti muuttuu ihmisten mielissä korkeatasoisemmaksi. Hyvästä palvelusta ei voida koskaan puhua liikaa – ei toisaalta myöskään työntekijöiden kohtelusta. En hyväksy sellaista, että työntekijät tekevät pitkää päivää nälkäpalkalla ja palvelevat rikkaita matkustajia henkihieverissä. Luksukseen kuuluu mielestäni niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin kunnioittava kohtelu.

Aina luksukseen ei liity raha, vaan luksusta voi olla vaikkapa pysäyttävän kaunis maisema tai erityinen hetki, kuten auringonnousu, josta pääsin itsekseni nauttimaan Mallorcalla Palman kaupungissa Es Princep -hotellin kattoterassilla (kaikki postauksen kuvat tämän kappaleen loppuun saakka on otettu tässä hotellissa). Toki hotelliyöstä pitää maksaa, joten välttämättä juuri hotellin katolle ei ole mahdollisuutta kivuta, mutta voisin yhtä hyvin viettää vastaavanlaista aamuhetkeä vaikkapa meren rannalla tai oikeastaan lähes missä tahansa, missä on mahdollisuus nähdä auringonnousu. En usko, että voisin kovin nopeasti kyllästyä tällaisiin aamuihin.

Es Princep Mallorca allas Es Princep Mallorca Es Princep Mallorca

Traditionaalisesta matkakohteesta luksuskohteeksi

Pressimatkamme kohteista minulle eniten luksusta edusti Mallorcalla sijaitseva Cap Rocat -hotelli, jonka alueella meille järjestettiin Hidden Kitchen -illallinen. Hidden Kitchen on Mallorcalla kuukausittain järjestettävä, erittäin suosittu illalliskonsepti, jossa huippukokit kokkaavat osallistujille koko illan menun paikassa, joka on ennakkoon salainen. Aiemmin näitä illallisia on järjestetty esimerkiksi autiolla rannalla, museossa, vanhalla rautatieasemalla, putiikissa, taiteilijan studiossa, satamassa ja maaseudulla. Me emme siis tienneet, minne olimme matkalla, kun lähdimme illalliselle. Entiseen linnoitukseen rakennettu Cap Rocat veti niin sanattomaksi, että en pysty tuomaan sitä muutamassa lauseessa esille. Suosittelen klikkaamaan heidän kotisivuilleen – sillä tavoin pääsee edes vähän paremmin käsiksi kohteen vaikuttavuuteen.

Hinnat hotellissa alkavat noin tuhannesta eurosta per yö, joten itselläni ei tietenkään ole taloudellisia resursseja siellä yöpyä. Olisin kuitenkin onnellinen, jos pääsisin joskus edes valokuvaamaan alueelle – tällä kertaa nimittäin olimme liikenteessä sen verran myöhään, että päivä oli painumassa mailleen ja paras kuvausaika alkoi olla auttamatta ohi.

En ole aiemmin nähnyt näin upeaa hotellia, enkä olisi uskonut, että tällaisia paikkoja Mallorcalta edes löytyisi. Reissumme ehdottomasti avasi silmiäni sille, että Mallorcalla on potentiaalia luksusmatkakohteena. Maisemat ovat kauniita, laadukkaita ravintoloita ja tasokkaita hotelleja löytyy paljon + sää on kaunis lähes ympäri vuoden – kyllähän siinä on aineksia, joista lähteä rakentamaan luksusmatkaa.

Mallorca kuluu niihin matkakohteisiin, jotka ovat nimenä tuttuja monille jo lapsuudesta. Tällaisiin perinteisiin matkakohteisiin liittyy se ongelma, että niiden traditionaalinen maine muuttuu ihmisten mielissä hitaasti. Itselleni Mallorcasta on aiemmin tullut mieleen vähän vanhahtava pakettimatkakohde ja tiedän, että en ole ajatuksieni kanssa yksin.

Systemaattista työtä tällaisten menneisyyteen jämähtäneiden mielikuvien ja hieman hassujenkin ennakkoluulojen rikkomiseksi tarvitaan. Itse olen enemmän kuin mielelläni mukana uudistamassa mielikuvia tästä kohteesta. Mielelläni myös palaan tulevaisuudessa takaisin Mallorcalle, samoin kuin muille Baleaarien saarille.

Cap Rocat Mallorca LuksusCap Rocat Mallorca LuksusCap Rocat Mallorca auringonlaskuCap Rocat mallorca

Luksus on vastuullista

Tämä on aihe, joka luultavasti jakaa mielipiteitä. Itse olen sitä mieltä, että luksuksen pitää ehdottomasti olla vastuullisesti tuotettua ja olen vakuuttunut siitä, että tulevaisuudessa ihmiset ovat yhä enenevissä määrin kiinnostuneita yritysten arvopohjasta. Tiedän, että nykymaailmassa on haastavaa olla kärryillä erilaisten tuotantoprosessien jokaisesta vaiheesta, mutta esimerkiksi se, että luksusbrändin tuotteita valmistetaan systemaattisesti halpatuotantona tai se, että kokonainen luksuskohde on rakennettu orjatyövoimalla, vie omissa silmissäni kaiken hohdon luksukselta. On hyvin vaikea nauttia, jos tiedän, että sen vuoksi jonkun toisen pitää kärsiä.

Otetaan esimerkkituotteeksi laukku. Minulle enemmän luksusta edustaa kotimaassa käsityönä tehty laukku kuin kallis merkkilaukku, mikäli se on tuotettu massatuotantona niin, että työntekijöiden oikeuksia on poljettu. Se, että yritykset tekevät ratkaisuja, jotka eivät ole heille itselleen ehkä edullisimpia, vaan joissa ajatellaan ensisijaisesti sekä ihmisten että luonnon hyvinvointia, nostaa minun silmissäni yrityksen tai brändin arvoa huomattavasti.

Pressimatkallamme sain kuulla, että Baleraarien saarilla on jo kauan tehty työtä esimerkiksi muovin kulutuksen vähentämiseksi. Hotelleissa ei juuri muovia näkynyt (monet hotellit ovat nyt jo täysin muovittomia) ja muovin käyttöä pyritään jatkuvasti vähentämään. Käynnissä on esimerkiksi projekti, jossa Ibizasta ja Formenterasta halutaan tehdä kertakäyttöisestä muovista vapaat saaret vuoteen 2023 mennessä. Tällaiset projektit nostavat minun silmissäni luottamusta ja arvostusta.

Googletin vastikään Mallorcan hotelleja ja huomasin, että monien nettisivuilla on kiitettävän hyvin avattu, millaisia vastuullisuustoimia hotellissa tehdään niin työntekijöiden kohtelun kuin ympäristön kunnioittamisenkin saralla. On hieno käytäntö, että yrityksen toiminta tehdään mahdollisimman läpinäkyviksi. Tietenkin näitä kirjattuja periaatteita pitää myös noudattaa – kaikista inhottavin skenaario olisi se, että ne olisivat vain sanahelinää.

Alla olevissa kuvissa näkyy Mallorcalla sijaitseva,  Son Brull -hotelli, jonka tiloissa meille järjestettiin verkostoitumistapahtuma matkailualan ammattilaisten kanssa. Entiseen luostariin rakennettu hotelli oli erittäin viehättävä ja sijaitsi omassa rauhassaan niin, että tänne kyllä kelpaisi tulla rentoutumaan.

Olen päässyt näkemään vasta pienen vilauksen siitä, mitä kaikkea Mallorcalla on tarjottavanaan, mutta toivon, että pääsen tutustumaan tähän saareen tulevaisuudessa ihan ajan kanssa. Lopulta ylipäätään se, että meillä suomalaisilla on mahdollisuus matkustaa, on aikamoista luksusta itsessään.

Son Brull MallorcaSon Brull MallorcaSon Brull Mallorca

Mitkä asiat sinulle edustavat luksusta tai luksusmatkailua?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

10 vuotta bloggaajana

Elämäni nopeimmat 10 vuotta.

29.4.2009 aloitin ensimmäisen oman blogini, Jotain kauniimpaa. Se oli oikeastaan aika luonnollista. Olin aina rakastanut kirjoittamista, lapsesta saakka. Enimmäkseen kirjoittaminen oli kuitenkin ollut minulle henkilökohtainen juttu. En ollut kirjoittanut siksi, että olisin halunnut päästä  sen kautta esille, enkä halunnut muiden edes lukevan tekstejäni. Kirjoitin päiväkirjoja, runoja, biisejä, tarinoita, luonnoksia kirjoista, näytelmiä. Olin yksinkertaisesti kirjoittanut PALJON tekstiä elämäni aikana.

Olin kirjoittanut ennen bloggaamisen aloittamista myös lehtijuttuja, mutta jotenkin tuntui, että niiden aiherajaukset ja artikkeleiden formaatit rajoittivat luovuutta liikaa. Halusin jotain omaa tilaustöiden rinnalle. Jotain sellaista, minkä kautta voisin ilmaista itseäni vapaasti. Jotain kauniimpaa.

Tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen blogipohjainen projektini, jota olen ollut starttaamassa. Vuonna 2007 olimme aloittamasta valtakunnallista katumuotisivustoa, mutta homma kaatui siinä vaiheessa, kun kaikki oli oikeastaan jo valmiina, sivusto koodattuna ja kuvaajat hankittuna. Tämän projektin ei ehkä sitten ollut tarkoitus lähteä lentoon. Haluan kertoa tämän tarinan siksi, että jokainen muistaisi, että ensimmäisellä yrittämällä ei yleensä synny menestystarinaa. Eikä toisella tai kolmannellakaan. Usein täytyy kulkea pitkä ja kivinen polku, jotta pääsee toteuttamaan unelmiaan. Joskus tämä saattaa tarkoittaa jopa vuosikymmenten duunia.

Mutta palatakseni ensimmäiseen blogiini. Minä en puhunut siitä paljon mitään edes läheisilleni. Vaikka olikin tosi luonnollista aloittaa blogi, oli samalla haastavaa kirjoittaa julkisesti, sillä olin aiemmin kirjoittanut tekstejä eniten omaksi ilokseni. Tuntui helpottavalta, että blogin lukijat olivat enimmäkseen minulle tuntemattomia. En kirjoittanut haaliakseni isoa yleisöä, kirjoitin yksinkertaisesti rakkaudesta lajiin.

Noihin aikoihin muotiblogit alkoivat kaupallistua, mutta minä en halunnut itse tavoitella sellaista. Muutaman kerran kuvailin blogiini jotain kirpparilta ostettuja asukokonaisuuksiani, mutta se alkoi nopeasti ahdistaa. Halusin kirjoittaa syvällisemmistä aiheista. Tekstieni aiheet vaihtelivat laidasta laitaan, joten lifestyle on genrenä varmasti lähimpänä ensimmäistä blogiani.

Nykyään tekee tiukkaa avata noita vanhimpia blogipostauksiani, koska häpeä nousee väkisin pintaan. Mutta toisaalta, samalla noissa päiväkirjamaisissa teksteissä on jotain niin aitoa ja rosoista, etten haluaisi kadottaa sitä fiilistä koskaan, huolimatta siitä, mitä tulen kirjoittamaan tai yleensä elämässäni tekemään.

Kirsikkapuu Kirsikkapuu

Vuosien varrella olen kirjoittanut yhdeksää eri blogia (jos olen pysynyt laskuissa). Blogiartikkeleita olen kirjoittanut yhteensä yli 2000, tyytyväinen olen niistä ehkä pariinkymmeneen. Mutta niin kai sen pitää ollakin, koska kehitys kehittyy ja elämä menee eteenpäin. Suosittelen jokaista bloggaajaa palaamaan omiin vanhoihin teksteihinsä, jos alkaa tuntumaan siltä, että mitään kehitystä ei ole tapahtunut. Lupaan, että tulet todistamaan omat ajatuksesi vääriksi.

Tutustuin jo ensimmäisen blogini aikana muihin bloggaajiin, mikä oli mielestäni ihan parasta koko jutussa – ja on sitä edelleen. Ensimmäinen tilaisuus, johon sain kutsun bloggaajana, oli Make Up Foreverin 25-vuotisjuhla Yrjönkadun uimahallissa vuonna 2009. En vieläkään tiedä, miten kukaan pr-henkilö on tuossa vaiheessa edes voinut löytää blogini.

Ensimmäiseen matka-aiheiseen blogitilaisuuteen sain myös kutsun ensimmäisen blogini kautta. Kirjoitin jo tuolloin toisinaan matkailusta, se oli minulle rakas teema. Suomessa ei ollut varsinaista matkablogigenreä, joten tuossa tilaisuudessa oli monta bloggaajaa, jotka kirjoittivat matkailusta vain yhtenä aihealueena muiden joukossa.

Seuraavat blogini olivat englanninkielinen matkablogi, ihmissuhdeblogi ja Helsinki-teemainen valokuvablogi. Ensimmäisiä vihakommenteja sain ihmissuhdeblogiini. Ylivoimaisesti pahimpia kommentteja olen kuitenkin saanut tähän nykyiseen matkablogiini.

Myöhemmin kuvioihin tuli vielä muitakin blogeja, mutta siinä vaiheessa, kun aloitin matkablogin Rantapallossa tammikuussa 2012, alkoivat muut projektini hiipua. En kuitenkaan silloin uskonut, että tulisin kirjoittamaan samaa blogia samalla alustalla vielä yli seitsemän vuoden päästä. En myöskään osannut aavistaa, millaiseen pyöritykseen tämän blogin kanssa vielä joutuisin.

Suomessa oli tuossa vaiheessa paljonkin ammattimaisia lifestyle- ja muotibloggaajia, mutta yritykset eivät olleet lähes ollenkaan kiinnostuneita matkabloggaajista. Minä kirjoitin aluksi paljon Thaimaasta, mihin viittasi myös blogini nimi, Maassa tai maan tavalla. Lisäksi kirjoitin artikkeleita monista vaikeistakin aiheista, kuten ihmiskaupasta.

Parin vuoden päästä tilanne alkoi muuttua, ja aloimme yhteisönä rakentaa matkabloggaamista ammattimaisempaan suuntaan. Olen päässyt näkemään läheltä, välillä jopa tapahtumien keskiöstä, miten alaa on viety eteenpäin ja miten ensimmäiset matkabloggaajat ovat bloggaamisen kautta rakentaneet itselleen menestyksekästä uraa.

Kirsikkapuu

Itse olen tämän kaiken hässäkän keskellä välillä uupunut ja halunnut jopa lopettaa bloggaamisen. Etenkin viitisen vuotta sitten pääni meinasi hajota koko hommaan monta kertaa. Otin välillä paineita myös siitä, mitä muut halusivat minun tekevän. Totuus on kuitenkin se, että sillä ei ole väliä, mitä muut ajattelevat tai tekevät. Merkityksellistä on se, että saan tehdä sitä, mitä rakastan, omalla tyylilläni, omaan tahtiini.

Vuonna 2013 olin alkanut kirjoittaa blogiani osittain englanniksi, mikä on ollut bloggaamisen kannalta huonoin päätökseni. Noihin aikoihin blogin nimi muuttui muotoon Reason for Season. Muutaman vuoden kuluttua droppasin toisen kielen jälleen pois, kun totesin, että suomi on itselleni edelleen paljon luontevampi ja rakkaampi kieli.

Vähitellen kuvioon tulivat vielä kaikki some-kanavat. Itse harasin vastaan pitkään ja hankin ensimmäisen älypuhelimenkin vasta alle 5 vuotta sitten. Tällä hetkellä tuntuu, että bloggaaminen ja somettaminen kävisi aivan helposti kokopäivätyöstä, niin paljon siihen kaikkeen saa aikaa kulumaan. Aloittaessani bloggaamisen kirjoitin joka päivä 1–2 blogipostausta. Nykyään tuo olisi täysi mahdottomuus, siltikin, vaikka tekisin bloggaamista kokopäiväisesti. Yhden tekstin tuottamiseen menee nimittäin huomattavasti enemmän aikaa kuin 10 vuotta sitten. Tällä hetkellä yhden Instagram-kuvan postaamiseen saattaa mennä yhtä kauan kuin aikanaan kokonaiseen blogiartikkeliin.

Olen miettinyt oikeastaan jo pitkään, pitäisikö minun panostaa bloggaamiseen ihan täysillä vai mennä toiseen äärilaitaan ja lopettaa se kokonaan. Nyt olen tilanteeseessa, jossa saan blogin kautta lähinnä satunnaisesti tuloja. Käyn blogimatkoilla,  monissa alan tapahtumissa, olen yhteydessä alan toimijoihin, käyn keskustelua kollegojen kanssa, hoidan somen ja kirjoitan mahdollisimman laadukasta sisältöä blogiin. Tämä kaikki vie älyttömästi aika –  jopa niin paljon, ettei tilanne ole yrittäjälle oikein taloudellisesti kannattava. Jos jatkan samaan malliin, niin yritystäni ei pian enää ole. Minun täytyy priorisoida palkallisia työkeikkoja, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että minun täytyy tulevaisuudessa tehdä joko enemmän blogiin liittyviä kaupallisia juttuja tai vaihtoehtoisesti tehdä muita palkallisia töitä ja panostaa omaan blogiini ehkä hieman pienimuotoisemmin. Nykyinen tilanne ei edusta kovinkaan kestävää kehitystä.

Ja pakko vielä todeta se, että niin kivalta kuin kuulostaakin, että bloggaajana välillä pääsee ”ilmaisille” matkoille (joissa muuten usein ei ehdi rentoutumaan minuuttiakaan) – kun laskee matkaan ja siihen liittyvään sisällöntuotantoon käytetyn ajan, niin yhtäkkiä matka ei tunnukaan enää ilmaiselta. Etenekin tässä vaiheessa, kun minun pitäisi saada hommat toimimaan kannattavasti yrittäjänä, on pakko harkita entistä tarkemmin, mihin lähden mukaan. Siksi aion tulevaisuudessa miettiä tarkasti, millaisille reissuille ja mihin yhteistyökuvioihin lähden mukaan. Moniin yhteistyökyselyihin sanon yksinkertaisesti ei kiitos. Suosittelen muitakin opettelemaan ein sanomista. Itse uskon, että se on yksi tärkeimmistä taidoista elämässä, ja vie kohti omien unelmien toteutumista. Sitten, kun oma kyllä on tarpeeksi vahva, on itse asiassa helppo sanoa ei. En voi valehdella, ettenkö olisi kerran jos toisenkin mokannut tämän asian kanssa. Välillä olen joutunut toteamaan, että tullut valittua ihan väärät taistelut ja sanottua kyllä ihan väärin perustein. Onneksi kaikesta oppii, ja ne hankalimmat tilanteet yleensä kasvattavat eniten.

Ylihuomenna lähden kuitenkin yhdelle pressimatkalle. Tämä reissu suuntautuu Mallorcalle ja Formenteralle – jälkimmäinen on ollut haaveissani vuosia.

Kesän aikana toivon voivani keskittyä reissaamiseen täällä kotimaassa. Aika näyttää, mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan, sillä lukkoon lyötyjä suunnitelmia ei juuri ole.

KirsikkapuuKirsikkapuu

En tiedä tulevasta, mutta sen tiedän, että edelleen rakastan kirjoittamista. Rakastan matkustamista, ihmisiä, auringonlaskuja, katutaidetta, hiekkarantoja ja vuoria, uusia alkuja, meren aaltoja ja lämpimiä iltoja. Kyllä minä toivoisin, että ainakin jossain formaatissa voisin jatkaa bloggaamista seuraavatkin 10 vuotta. Ja en voi sanoa, että yhdestäkään blogistani  olisi tähän mennessä tullut sitä kuuluisaa menestystarinaa, mutta olen saanut elämääni kirjoittamisen kautta paljon, ja toivottavasti joku muukin on joskus tekstistäni saanut inspiraatiota ja ajattelemisen aihetta. Ja onhan se aika sinnikästä jatkaa tätä hommaa näin pitkään siitä huolimatta, että matkalla on ollut aika monta mutkaa ja muuttujaa. Kiitos ihan jokaiselle, joka on ollut matkassa mukana.

Ja nämä kukat taltioin äsken Töölönlahdella. Kirsikankukka on mielestäni yksi maailman kauneimmista keväisistä kliseistä. En aio kyllästyä vaaleanpunaisiin kukkiin koskaan.

P.S. Nähdään Instagramissa: mirkahannele. Aion julkaista edelleen paljon värikkäitä kuvia.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Helsingin uusi Amarillo tarjoilee ruoan lisäksi elämyksiä

                                                      Kaupallinen yhteistyö: HOK-Elanto/ Amarillo Helsinki

Yllätyksiä, MadMexia, hyvää seuraa. Tätä kaikkea löysin Aleksanterinkatu 46:sta, Helsinkiin tällä viikolla avatusta Amarillosta. Ja ennen kuin ehdit rypistää otsaasi enempää – viimeistään nyt on aika heittää vanhat mielikuvat Amarillosta romukoppaan. 

Helsingin keskustassa ei ole ollut Amarilloa sen jälkeen, kun Mikonkadun ravintola kuopattiin vuonna 2017. Ravintolan ei ole ollut kuitenkaan tarkoitus missään vaiheessa hävitä kaupungista kokonaan, vaan taustalla on tapahtunut paljonkin. Amarilloja on uudistettu ympäri Suomen yksi kerrallaan, ja projektin myötä Amarillon ysärivibat ovat jääneet sinne, minne ne kuuluvatkin, eli historiaan.

Helsingin uuden Amarillon ytimessä ovat elämyksellisyys ja sosiaalinen syöminen. Vanha totuus, että hyvällä palvelulla voi erottautua, pitää edelleen paikkansa, ja Amarillossa tätä ajatusta on jalostettu vielä pidemmälle. Tarjoilijoiden tehtävänä on nimittäin viihdyttää asiakkaita. Tiedän, että joissain rauhaa rakastavissa suomalaisissa tämä saattaa herättää jopa vastareaktion, mutta asiakkaita ei ole tietenkään tarkoitus ahdistella, vaan tarjoilijat käyttävät pelisilmää tilanteen mukaan.

Amarillon uudella listalla on klassikkoannosten lisäksi myös paljon jaettavia annoksia. Vegaaniruokia löytyy listan kaikista osioista, ja ruoka-annoksissa käytetään puhtaita, laadukkaita raaka-aineita. Meksikolainen ruoka on yksi suosikeistani koko maailmassa, joten luultavasti lähestulkoon kaikki ruoka tässä ravintolassa toimii minulle.

Vaikka Amarillo onkin klassikko, johon siihen liittyy monenlaisia muistoja lähtien siitä, että olen kerran syönyt jouluateriani Tallinnan Amarillossa, niin on todettava, että tämä uudistus oli tervetullut. Amarillo on ehdottomasti tehnyt aikahypyn parikymmentä vuotta entisestä elämästään eteenpäin. Uudesta ilmeestä on vastuussa Jaana Ekman / Visionary Design Partners. Yrityksen sivuilta voi halutessaan tsekata useammankin uudistetun Amarillon designin.

Amarillo Helsinki The TableAmarillo Helsinki The TableUusi Helsingin AmarilloAmarillo Helsinki The TableAmarillo Helsinki The Table

The Table – Helsingin Amarillon mysteeripöytä

Jokaisen uudistetun Amarillon keskeltä löytyy The Table, massiivinen kahdeksan hengen pöytä, joka katetaan perjantaisin ja lauantaisin kello 20. Pöydästä voi varata kaikki paikat omalle seurueelleen, mutta jos rohkeutta riittää, niin illalliselle voi varata paikan vaikka vain itselleen, jolloin menun lisäksi illallisseura on yllätys. Suosituin kombinaatio muissa ravintoloissa on ollut sellainen, että The Tablen ympärille on kokoontunut kaksi neljän hengen porukkaa. Tällöin pöydässä on sopivassa suhteessa tuttuja ja tuntemattomia.

Se on kuitenkin todettava, että pöytä on kooltaan niin suuri, että vastakkaisissa päissä istuvat eivät pysty helposti sosialisoimaan keskenään. Yksi vaihtoehto on tietenkin kierrättää istumapaikkoja illan aikana.

The Tablen hinta on asiakasomistajille 44,9e ja muille 49e. Hinta sisältää yllätysmenun sekä kaikki ruokajuomat. Menu sisältää automaattisesti vaihtoehtoja kasvissyöjille, muista erityisruokavalioista sen sijaan on hyvä informoida ravintolan henkilökuntaa ennakkoon. Illallinen kestää yhteensä noin kolme tuntia, ja The Tablen asiakkaita palvelevat illan aikana niin oma kokki kuin tarjoilijakin.

Uskallan väittää, että kovin montaa sellaista ravintolaa ei Suomesta löydy, josta saa sekä ruoka- että juomamenun näin edullisesti, eli yhteensä alle 50 eurolla. Tässä onkin mielestäni hauska lahjaidea tai vaikkapa vaihtoehto yrityksen tyky-päivään tai juhliin. Ruoka ja juoma eivät tämän illan aikana taatusti lopu kesken, ja mekin söimme enemmän kuin riittävästi. Alusta loppuun saakka kaikki ruoka maistui erinomaisen hyvin.

Heille, jotka eivät juo alkoholia, on tarjolla myös alkoholittomia drinkkejä. Itse testasin tätä mahdollisuutta ja olin tyytyväinen siihen, miten hyvin se toimi. Joissain ravintoloissa on nimittäin tullut vähän syyllinen olo siitä, että on halunnut valita alkoholittoman vaihtoehdon. Pahimmillaan on jopa kieltäydytty kokonaan drinkkien tekemisestä alkoholittomana. Amarillossa onneksi kaikki sujui moitteettomasti, eikä tullut ulkopuolinen olo valintani takia.

Minulla oli aiemmin takanani kaksi The Table -kokemusta, toinen Rovaniemeltä ja toinen Tallinnasta. Rovaniemellä pääsin testaamaan The Tablea jo pari vuotta sitten, joten pohjoisessa ollaan oltu edelläkävijöitä. Tällä kertaa pääsin illallistamaan The Tablen ympärillä bloggaajakollegojeni kanssa. En kuitenkaan tiennyt ennakkoon ollenkaan, keitä on tulossa syömään kanssani. Osan porukasta tunsin, etukäteen, mutta osaa en ollut koskaan tavannut aiemmin.

Vaikka tämä ei ollutkaan ensimmäinen The Table -illalliseni, niin yllätyin illallisemme aikana kerran jos toisenkin. En osannut esimerkiksi aavistaa ollenkaan, että illan aikana söisimme pelkästään käsin. Ei kuitenkaan kannata tuudittautua siihen, että näin tapahtuisi silloin, jos itse varaat paikan The Tablesta. Koko menu on nimittäin yllätys kaikille, jopa pöydän tarjoilijalle, tai kuten Amarillossa sanotaan – entertainerille. Ainoastaan keittiön väki tietää etukäteen, mitä illan aikana on luvassa. En halua pilata kaikkea yllätyksellisyyttä etukäteen heiltä, jotka aikovat tulevaisuudessa kokea The Tablen. Sen verran kuitenkin voin sanoa, että odotettavissa on pienimuotoisia tehtäviä ja ohjelmanumeroita illallisen lomassa.

The Table varaukset Raflaamon sivuilta. 

Helsinki Amarillo The Table Helsinki Amarillo The TableHelsinki Amarillo The TableHelsinki Amarillo The TableHelsinki Amarillo The TableHelsinki Amarillo The TableHelsinki Amarillo The TableHelsinki Amarillo The Table

Saattaa käydä niinkin, että Noutaja tulee

Helsingin uusi Amarillo ei ole pelkästään illallisravintola, vaan arkisin tarjolla on myös lounasta. Saatan itse piankin käydä testaamassa myös Amarillon lounaan – josko siitä tulisi vaikka minulle korvaava vaihtoehto edesmenneen Oficinan tilalle.

Amarillo on avattu vasta muutama päivä sitten, joten vielä on vaikea sanoa varmaksi, milloin ravintolaan täytyy tehdä varaus etukäteen. Ainakin perjantai-iltana ravintola oli hetkittäin suhteellisen täynnä, joten suosittelen ainakin viikonloppuilloille pöytävarausta varmuuden vuoksi.

Entä sitten tämä postauksen ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa vilahtava, hieman erikoisen näköinen musta pakettiauto? Se on Noutaja, Amarillon kotoakuljetuspalvelu – täysin ilmainen sellainen. Noutaja kääntää siis ajatuksen ruoan kotiinkuljetuksesta päälaelleen ja kuljettaa ruoan sijaan ihmiset kotoaan ravintolaan syömään.

 Noutaja liikkuu touko-kesäkuun aikana eri paikkakunnilla ja nettisivuilta voi katsoa, milloin kuljetuksen voi varata missäkin kaupungissa. Helsingin tsäänssi valitetettavasti meni jo, mutta monta muuta kaupunkia on vielä listalla. Kyytiin mahtuu kerrallaan maksimissaan kuusi henkilöä.

Me ajelimme ennen illallista hetken aikaa ympäri Helsingin keskustaa, ja kyllä tämä menopeli kieltämättä ohikulkijoiden huomion ihan kiitettävästi kiinnitti. Kiitos kaikille seuralaisille sekä onnea ja menestystä Aleksanterinkadun Amarillolle!

Helsinki Amarillo drinkkiAmarillo Noutaja

Kannattaa tutustua myös  Seven Seas -blogia kirjoittavan Sannan postaukseen Amarillon The Tablesta.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Turkoosia terapiaa Bahamalla: Blue Lagoon

                                                                   Bahaman-risteily tehty yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa

Bahaman aurinko paistoi aamusta alkaen pilvettömältä taivaalta. Minä olin ensimmäistä kertaa niin Karibian-risteilyllä kuin Bahamallakin. Maaliskuinen risteily osui sellaiseen vuodenaikaan, jolloin Bahamalla on yleensä hyvä sää, mutta en voi valehdella, ettenkö olisi jännittänyt etukäteen, onko Bahamalla aurinkoista reissuni aikana. Onneksi kävi hyvin.

Kuuban ja Floridan välissä sijaitseva Bahama koostuu yli 700 saaresta, eli ihan pienestä alueesta ei ole kyse. Olen kiitollinen, että pääsin näkemään näistä postikorttimaisemista edes pienen vilauksen. Yhdysvaltalaisille Bahamalle matkustaminen on yhtä arkipäiväistä kuin suomalaisten matkustaminen Kanarialle, mutta itse pääsen harvoin näin kirkkaiden vesien äärelle. Piristi kummasti pitkän talven jälkeen.

Laivamme, Mariner of the Seas, pysähtyi Bahaman pääkaupungin, Nassaun, satamaan koko päiväksi. Olin mahdollisuuksien mukaan tutkinut etukäteen Nassauta sekä New Province -saarta, jossa Nassau sijaitsee. Totesin, että haluan ehdottomasti lähteä päiväretkelle jonnekin etäämmälle, koska olin tullut siihen tulokseen, että parhaat maisemat ja kirkkaimmat vedet löytyvät kauempaa. Jälkikäteen ajatellen olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni.

Suosittelen ennen risteilylle lähtöä tutustumaan satamakohteisiin ennakkoon, sillä laivat eivät aina pysähdy niiden kauneimpien rantojen läheisyydessä, eikä laivasta poistuttuaan välttämättä sattumalta törmää kaikista upeimpiin maisemiin. Kannattaa siis nähdä vähän vaivaa etukäteen, ettei kaduta matkan jälkeen.

Jos olisin voinut vapaasti valita, mitä haluan Bahamalla tehdä, olisin lähtenyt Inagualle, jossa on mahdollisuus nähdä tuhansia flamingoja. Yli 600 kilometrien välimatka teki kuitenkin päätöksen puolestani –  en tietenkään voinut lähteä sinne saakka päiväretkelle.

Niinpä googletin matkanjärjestäjiä, jotka tekevät päiväretkiä Nassausta suht lyhyen matkan päähän. Otin yhteyttä erääseen paikalliseen yritykseen, mutta en saanut retkeä heidän kauttaan järjestettyä. Osa yrityksistä taas ei ota ollenkaan retkilleen risteilymatkustajia, koska aikatauluista saattaa muodostua riski.

Risteilymatkustajan kannattaakin huomioida se, että laivayhtiöllä ei ole velvollisuutta, eikä oikein mahdollisuuttakaan odottaa matkustajaa, joka myöhästyy laivalta. Näin ollen ulkopuolisen tahon järjestämää retkeä harkitessaan kannattaa miettiä, onko aikataulu sellainen, että ehtii varmasti ajoissa takaisin laivaan. Uskon, että kenellä tahansa hyytyisi hymy siinä vaiheessa, jos jäisi satamaan, kun laiva lähtee.

Päätin lopulta, että varaan retken Royal Caribbeanin omasta valikoimista risteilyn aikana. Olin ladannut puhelimeeni laivayhtiön oman sovelluksen, minkä kautta pystyin selaamaan eri retkivaihtoehtoja hintoineen sekä varaamaan retken helposti – valinnanvaikeus siinä toki iski.

Monet laivayhtiön retket olivat sen verran arvokkaita, että ne rajautuivat heti kättelyssä pois potentiaalisista vaihtoehdoista, samoin jätin huomiotta aktiviteetit, joihin sisältyy kyseenalaista toimintaa eläimiin liittyen. Silti jäljelle jäi vielä retkiä monille eri saarille.

Päädyin retkeen nimeltä Blue Lagoon Island Eco Walking Tour. Retkelläni oli hintaa noin 90 dollaria, mikä oli edullisimmasta päästä retkistä, jotka suuntautuivat Nassaun ulkoupuolelle. Ihan ilmaisia nämä päiväretket eivät ole, mutta olin tehnyt päätöksen, että en lähde Bahamalle saakka vain todetakseni, että en päässyt näkemään kauniita maisemia.

Retkellä pääsimme tutustumaan seitsemän hengen porukalla Blue Lagoon -saareen ja sen historiaan oppaan johdolla, minkä jälkeen oli mahdollisuus viettää jokunen tunti rauhassa aikaa saarella. Retkelle osallistui opiskelijoita Thaimaasta, Kiinasta, Italiasta ja Yhdysvalloista. Oli mielenkiintoista kuulla, miten kaikki olivat päätyneet Bahamalle ja ylipäätään Yhdysvaltoihin opiskelemaan. Olin myös tyytyväinen, että retkemme toteutettiin näin pienellä porukalla.

Vain muutaman kilometrin päässä Nassausta sijaitseva Blue Lagoon on kokonsa puolesta helposti käveltävissä päästä päähän, ja sataman vieressä olevaa rantaa lukuunottamatta kaikki rannat olivat hyvinkin rauhallisia. Omaa rauhaa siis löytyi helposti, ja sain välillä viettää aikaa rannalla jopa niin, että muita ihmisiä ei näkynyt missään. En tosin malttanut lopettaa kuvaamista hetkeksikään, joten olisin voinut mielelläni ottaa uusintapäivän näissä maisemissa pelkästään rentoutumista varten.

Risteilyllämme oli yhdysvaltalaisten opiskelijoiden Spring Break. Se saattoi olla jopa positiivinen asia retkien kannalta, sillä monet bilettävistä nuorista olivat aamulla retkien alkaessa vielä nukkumassa.

Toki Nassaun satamassa oli muitakin laivoja samaan aikaan, ja niistäkin lähti ihmisiä samoihin retkikohteisiin. Kävelykierroksellemme osallistui ainoastaan saman laivan porukkaa, mutta samalle saarelle tuli ihmisiä muiltakin laivoilta. Ilokseni väkimäärä ei kuitenkaan tuntunut missään kohtaa ahdistavalta. Ainoa miinuspuoli oli se, että en mahtunut siihen paluulauttaan, johon olisin halunnut.

Blue Lagoon -saarella toimi WiFi ihan suhteellisen hyvin. Nettiyhteydet satamakohteissa mietityttävät varmasti monia risteilymatkustajia, koska nettiyhteydet saattavat olla laivalla hyvin hintavia ja samaan aikaan myös epävarmoja. Niin mukavaa kuin välillä onkin kadota jonnekin yhteyksien ulottumattomiin, niin ymmärrän hyvin sen, että jokainen tahtoo välillä päästä matkallaankin nettiyhteyksien äärelle.

Monet risteilymatkustajat käyttävätkin nettiä juuri satamapäivinä, mikä on mielestäni ihan järkevä ratkaisu. Sitä päivää odotellessa, kun yhteydet toimivat moitteettomasti kaikkialla maailmassa, eivätkä maksa omaisuutta.

Siihen taitaa olla vielä matkaa, mutta onneksi unelmointi on ilmaista.

Risteilykeskuksen risteilyt Bahamalle

Bahaman viralliset matkailusivut

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather

Islannin ihmeitä: Blue Lagoon

Pressimatka: Icelandair

Olen jo vuosien ajan haaveillut, että pääsisin käymään Islannin Blue Lagoon -kylpylässä. Tähän tarjoutui vihdoin mahdollisuus helmi-maaliskuun taitteessa.

Viime vuosina turismi on kasvanut Islannissa räjähdysmäisesti, minkä myötä myös Blue Lagoonista on tullut entistäkin suositumpi käyntikohde. Nykyään Blue Lagoon onkin yksi Islannin vierailluimmista kohteista ympäri vuoden. Kyseessä ei siis ole paikka, josta kannattaa tulla etsimään täydellistä rauhaa, vaikka ympäristö kaunis ja rentouttava onkin. Rahalla toki saa sitä rauhaakin, sillä Blue Lagoonin alueella on  The Retreat-hotelli, jossa pääsee myös yksityiseen altaaseen, kunhan lataa tiskiin reilusti yli 1000e/yö.

Nykyään Islantiin ei tarvitse välttämättä matkustaa varta vasten, sillä kohde on helppo yhdistää reissuun Atlantin yli. Icelandairin Stopover-ohjelman ansiosta Islannissa on mahdollisuus pysähtyä 1–7 päivää ilman extrahintaa. Lyhyelläkin stopilla ehtii hyvin käydä Blue Lagoonissa, joka sijaitsee alle puolen tunnin matkan päässä Keflavikin lentokentältä. Busseja kulkee Blue Lagooniin niin lentokentältä kuin Reykjavikin keskustastakin.

Blue Lagoon ei ole Islannin ainoa varteenotettava kylpyläkohde, sillä geotermisiä kylpylöitä on Islannissa enemmänkin. Kylpylöissä käyminen kuuluu itse asiassa islantilaiseen kulttuuriin. Paikalliset kylpevät uimaloissa, jotka ovat huomattavasti edullisempia kuin Blue Lagoon. Aiheesta voi lukea lisää Tripsterin artikkelista.

Mikäli haluaa välttää ihmislaumat ja kokea privaatin kylpyhetken, niin sellainenkin Islannissa onnistuu, ja mekin bongasimme yhden reissaajan istuskelemassa yksinään luonnonlähteessä. Mihin tahansa lähteeseen ei kuitenkaan kannata istahtaa, sillä osa lähteistä on liian kuumia.

Blue Lagon Islanti

Blue Lagoonissa ovat kaikki

Keskellä laavakenttää sijaitseva Blue Lagoon oli ensimmäinen kohde, jossa pysähdyimme Islannin-matkallamme. Jo Blue Lagoonin pihalla tuntui siltä kuin olisimme saapuneet toiselle planeetalle. Tämä oli ensimmäinen matkani Islantiin, enkä voi vieläkään lakata hämmästelemästä, miten eksoottinen tämä maa on. Äkkiseltään voisi luulla, että karuissa maisemissa olisi suomalaiselle mitään erityisen ihmeellistä, mutta Islannin luonto on niin ainutlaatuinen, ettei sitä oikein voi edes verrata mihinkään.

Olin tietenkin tilannut auringonlaskun matkamme ensimmäiselle illalle, mutta tilaus oli ilmeisesti jumittunut järjestelmään, ja aurinko alkoi mennä pilveen juuri ennen kuin ehdimme altaalle saakka. Onneksi Blue Lagoon on miellyttävä kokemus säällä kuin säällä. Vaaleansinisessä mineraalivedessä rentoutuminen on mahtava elämys, joka tekee kaiken lisäksi iholle hyvää.

Kannattaa huomioida, että sisäänkäynti Blue Lagooniin saattaa tuntua enemmän kaaokselta kuin saapumiselta rentouttavaan paratiisiin, eivätkä pukuhuoneet ole sillä tasolla kuin tällaisessa paikassa toivoisi olevan. Potentiaalinen alkusähläys kuitenkin unohtuu nopeasti siinä vaiheessa, kun pääsee kastautumaan lämpimään veteen ja saa baarista käteensä drinkin (tai vaikka terveellisen smoothien, kuten itse tein).

Edullinen Blue Lagoon ei missään tapauksessa ole. Hinnat alkavat 51 eurosta, ja useimmiten halvin sisäänpääsy maksaa muutaman kympin enemmän. Itse ajattelen tämän sellaisena once in the lifetime -elämyksenä, johon malttaakin sijoittaa hieman enemmän kuin normaaliin kylpylään.

Blue Lagoonissa saattaa parhaimmillaan – tai pahimmillaan – olla lähes 500 ihmistä kerrallaan. Ihan niin paljon väkeä ei meidän vierailumme aikana altaassa ollut, eikä väkimäärä tuntunut mielestäni mitenkään erityisen pahalta. Jos haluaa altaaseen mahdollisimman rauhallisissa tunnelmissa, kannattaa buukata joko päivän ensimmäinen tai vaihtoehtoisesti viimeinen slotti. Kesäkausi on Islannin vilkkainta tursitiseasonkia,  joten se on myös Blue Lagoonissa kaikista ruuhkaisin.

Blue Lagoon Islanti Blue Lagoon Islanti

Vinkkejä Blue Lagoonissa vierailevalle

  1. Koska Blue Lagoon sijaitsee kätevästi Reykjavikin keskustan ja lentokentän välissä, kannattaa vierailu Blue Lagoonissa ajoittaa joko matkan alkuun tai loppuun. Näin ei tarvitse matkustaa edestakaisin.
  2. Lippu on hyvä ostaa etukäteen. Vierailijoiden määrää Blue Lagoonissa säännöstellään, eikä altaaseen välttämättä pääse, mikäli on jättänyt paikan varaamatta.
  3. Kalleimmat bikinit kannattaa jättää kotiin. Huonolla tuurilla uikkarit nimittäin saattavat haalistua altaassa.
  4. Paikalle kannattaa saapua rennoissa, helposti riisuttavissa/puettavissa vaatteissa ja ilman meikkiä. Niin pystyy minimoimaan härdellin pukutiloissa ja siirtymään mahdollisimman nopeasti altaaseen.
  5. Korut on syytä jättää pukukoppiin. Ne saattavat joko hukkua veteen tai vahingoittua mineraalivedessä.
  6. Pitkähiuksisia suositellaan laittamaan suihkutiloista löytyvää hoitoainetta hiuksiinsa ennen altaaseen menoa. Näin hiukset rasittuvat ja kuivuvat mahdollisimman vähän.
  7. Monet raahaavat kameran tai puhelimen altaaseen. Itse kuitenkin suosittelen kameran kanssa säätämisen sijaan rentoutumaan kaikessa rauhassa, sen verran ainutlaatuinen ympäristö siihen on tarjolla.

Blue Lagoon Islanti

Muiden postauksia Blue Lagoonista:

Adalmina’s Adventures: Blue Lagoon – Ensikosketus Islantiin

Archie Gone Lebanon: Rento iltapäivä Islannin Blue Lagoonissa

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather