All Posts By

Reason for Season

Wynwood – katutaiteella koko maailman tietoisuuteen

Päädyin Miamin Wynwoodiin sattumalta.

Vain hetkeä aiemmin olin todennut, että kadehdin Risteilykeskuksen ja Helmiradion ryhmämatkalaisia, jotka olivat ennen Bahaman-risteilyä viettäneet päivän Miamissa ja päässeet siinä yhteydessä myös ihastelemaan Wynwoodin katutaidetta. Itse olin heidän kanssaan samalla risteilyllä, mutta saavuin laivalle käytännössä suoraan Suomesta, joten en ehtinyt näkemään Miamissa mitään.

Kotiinlähtöpäivänä olimme saattaneet ryhmämatkalaiset Miamin lentokentälle, minkä jälkeen vietin aikaa oli Risteilykeskuksen ryhmänjohtajana toimineen Petrin sekä EKITravelsin Ekin ja hänen vaimonsa seurassa. Oma lentoni lähti Fort Lauderdalesta yöllä, joten ennen sitä jäi mukavasti muutama tunti tuhlattavaksi. En arvannut ollenkaan, että seurueellamme oli suunnitelmissa suunnata ensimmäisenä juuri Wynwoodin alueelle, jonne olin haaveillut pääseväni.

Mutta miksi juuri katutaide kiinnostaa?

Värikkäät, taitavasti maalatut kuvat ovat toki mielenkiintoisia jo itsessään, mutta yhtä kiehtovaa on se, miten paljon taide kertoo ympäröivästä yhteiskunnasta. Katutaiteessa on aina tietynlainen kapinallisuuden vivahde, vaikka siitä onkin esimerkiksi Miamissa tehty erittäin salonkikelpoinen taiteen muoto. On hienoa, että taidetta tuodaan sinne, missä ihmiset joka tapauksessa ovat – kaupunkien kaduille.

Wynwood Walls Miami Wynwood Walls Miami Wynwood Walls Miami

Kaksi erilaista tarinaa taiteesta

Perinteisesti katutaide on ollut aliarvostettu taiteen muoto. Suomessa tätä on aikanaan alleviivattu ihan viranomaisten toimesta, kun katutaide on yritetty hävittää katukuvasta. Moni varmasti muistaa, miten Helsingissä oli 2000-luvun alussa käynnissä vuosia kestänyt kampanja, jolla kaupunkia puhdistettiin ”töhryistä”. Laillisia maalauspaikkoja ei oikestaan ollut, ja graffitien maalaamisesta sai välillä jopa ehdottomia vankeustuomioita. Mietin itsekin moneen kertaan, onko seinillä sittenkin tunteet, kun niiden sotkemisesta annettiin kovempia tuomioita kuin monista väkivaltarikoksista.

Legendaarisena esimerkkinä mainittakoon let me love? -tarrat, joiden takana ollut taiteilija pidätettiin muutamaksi päiväksi. Itsellänikin on kotona vielä pari tarraa muistona noista ajoista. Tuntuu paradoksaaliselta, että siinä, missä katutaidekulttuuri haluttiin tuhota Helsingistä kokonaan, luotiin Miamissa samaan aikaan taiteen avulla uutta arvoaluetta.

Visonääri, kiinteistösijoittaja Tony Goldman (taustalla mm. South Beach ja New Yorkin SoHo) päätti, että katutaiteesta tehdään Wynwoodin tavaramerkki. Katutaidetta oli ollut aluella jo vuosien ajan, mutta Goldman jalosti ajatuksen vielä pidemmälle avaamalla Jeffrey Deitchin kanssa ulkoilmagalleria Wynwood Wallsin vuonna 2009. Hetkessä vanhojen tehdasrakennuksen seinät täyttyivät väreistä, kun alueelle palkattiin taiteilijoita ympäri maailmaa.

Valitettavasti Tony Goldman menehtyi vuonna 2012, eikä päässyt itse näkemään, miten Instagram räjäytti Wynwoodin suosion käsiin. Tällä hetkellä Wynwood-alkuisilla hakusanoilla on julkaistu Instagramissa jo miljoonia kuvia. Minne tahansa Wynwoodissa päänsä kääntää, on siellä joku kuvaamassa. Asialla ovat niin amatöörit kuin ammattilaisetkin. Toki jättimäinen Instagram-suosio laittaa miettimään, mihin tämä kaikki vielä tulevaisuudessa saattaa johtaa. Suosiolla on aina myös kääntöpuolensa, siitä ei pääse mihinkään. Aihetta on käsitelty esimerkiksi tässä artikkelissa:

Wynwood, a story of Instagram Gentrification

Nykyään Goldman Properties jatkaa Tony Goldmanin perintöä. Vuosittain Wynwoodiin palkataan uusia, vielä tuntemattomia taiteilijoita, joiden teokset pääsevät esille arvostettuun taidegalleriaan. Wynwood Wallsin kautta moni taiteilija on vuosien varrella saanut nostetta uralleen –  tämän gallerian näkyvyys sosiaalisessa mediassa ei ole ihan pientä.

Wynwood Walls MiamiWynwood Walls Miami Wynwood Walls Miami  Wynwood Walls Miami

Taide kuuluu kaikille

Wynwoodin alueella tapahtuu paljon. Yhdessä liikkeessä myydään vintage-autoja, toisessa miljoonia maksavia arvoesineitä. Joka puolella on toinen toistaan trendikkäämpiä gallerioita, museoita, kahviloita, putiikkeja, coworking-tiloja, ravintoloita, elämää. Olisin voinut jäädä Wynwoodiin vaikka miten pitkäksi aikaa, sillä tällaisessa ympäristössä herään itsekin eloon.

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut kirjaprojektia liittyen luovuuteen. Kun joskus pääsen sen kanssa kunnolla vauhtiin,  en aio missään tapauksessa ohittaa Wynwoodin tarinaa. Voisin helposti käyttää tämän aiheen tutkimiseen päiväkausia.

”En aio missään tapauksessa ohittaa Wynwoodin tarinaa.”

Nykyään monet matkailuyritykset järjestävät Wynwoodissa omia kierroksiaan, enkä ihmettele ollenkaan, miksi. Suosittelen itsekin tätä aluetta jokaiselle, joka vierailee Miamissa. Mielestäni yksi katutaiteen mahtavista puolista on se, että sitä voivat ihailla samaan aikaan niin rikkaat bisnesmiehet kuin kadulla elävät kodittomatkin. Kun taide tuodaan ulos suljetuista gallerioista, onnistutaan toteuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla sitä, että taide kuuluu kaikille.

Wynwood Walls Wynwood Walls Wynwood WallsWynwood Walls Miami

Wynwoodissa kuvataan kaiken aikaa

Taiteen avulla Wynwoodista, entisestä rähjäisestä teollisuusalueesta, tehtiin niin paikallisia kuin turistejakin magneetin lailla puoleensa vetävä kaupunginosa, joka jatkuvasti noteerataan mediassa yhdeksi maailman ”cooleimmista”. Vaikka kukaan ei tiedä, mitä supersuositulle alueelle tapahtuu tulevaisuudessa, on sen tarina 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten ollut aikana sellainen, että se kannattaa painaa mieleen.

Mielestäni on upeaa, että jotkut näkivät arvon sillä, mikä monen silmissä on edelleen täysin arvotonta, jopa paheksuttavaa. En toki itsekään ole sitä mieltä, että rakennuksia saa käydä kuka tahansa sotkemassa, mutta heille, joilla on taito ja into maalata, pitää tarjota mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja tuoda taitonsa esille niin, että muutkin voivat nauttia siitä. On paljon alueita, rakennuksia ja seiniä, joista saataisiin paljon kiinnostavampia taiteen avulla.

Arvostan suuresti sitä, että Tony Goldman ei luovuttanut visionsa suhteen, vaan uskoi siihen, että taide on arvokasta myös ulos ekslusiivisista gallerioista ulos tuotuna.

Goldmanin jättämä perintö mieleenpainuva.  Se on yhtä aikaa erittäin vakavastiotettava, eikä kuitenkaan ollenkaan vakavahenkinen. Tällaisen minäkin haluaisin oman elämäntarinani olevan.

Wynwood Walls Miami Wynwood Walls Miami Wynwood Walls Miami

Muissa blogeissa Wynwoodista:

Slothventures: Miniloma Miamissa, 1. päivä: Jet lag, Miamin kiertoajelu & Wynwood Walls

Suvin matkassa: Urbaania Miamia – Wynwood Art District

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Ensikertalainen Karibian-risteilyllä

Yhteistyö: Risteilykeskus

Karibian-risteily oli haaveissani vuosia. Se tuntui kuitenkin etäiseltä ajatukselta, sellaiselta, jonka toteuttaisin kaukaisessa tulevaisuudessa.

Yhteistyö Risteilykeskuksen kanssa mahdollisti ensimmäisen trooppisen risteilykokemukseni maaliskuussa 2019. Olen iloinen, että pääsin ensimmäiselle risteilylleni juuri Karibialle. Olen aina yhdistänyt risteilyn mielessäni Karibian alueeseen – onhan se jonkinlainen klassikko. Ajatukseni ovat kuitenkin saaneet uutta perspektiiviä, enkä enää ole sitä mieltä, että Karibian-risteily olisi se ”ainut oikea” vaihtoehto. Lähtisin mielelläni risteilemään esimerkiksi Välimerelle, jossa olisi mahdollisuus päästä risteilyn aikana näkemään monia itselleni vielä tuntemattomia saaria. Myös vuonoristeily Norjassa olisi kiinnostava kokemus, puhumattakaan Tyynen valtameren ylityksestä, jonka aikana voisi samalla pitää muutaman viikon breikin ihan kaikesta.

Karibian risteily auringonlasku

Ensimmäinen risteilyni kesti neljä yötä. Kokonaisia päivä siihen mahtui siis kolme — kaksi määpäivää ja yksi meripäivä. Olisin mielelläni jäänyt merelle vielä useammaksi päiväksi, sillä tuntui, että vasta päästiin vauhtiin. Ensimmäisen kokemukseni perusteella suosittelen vähintään viikon mittaista risteilyä, jos haluaa ihan kunnolla irti arjesta.

Risteilimme Royal Caribbeanin Mariner of the Seas -aluksella, joka kuuluu varustamon Voyager-luokkaan.

Mariner of the Seas on tunnelmaltaan hyvinkin rento, eli laivalla ei tarvitse turhaan hienostella. Laivan tyypillinen matkustaja on amerikkalainen nuori aikuinen, mutta laivalla näkyi paljon eri ikäistä väkeä, myös lapsiperheitä sekä eläkeläisiä. Risteilymme osui Spring Breakin ajankohtaan, joten iso osa risteilijöistä oli tällä kertaa reilu parikymppisiä opiskelijoita, joille oli järjestetty oma risteilyohjelma. Mikäli et halua osua vastaavalle bileristeilylle, kannattaa varmistaa tilanne ennen varauksen tekemistä.

Yksi Mariner of the Seas -laivaan liittyvä mielenkiintoinen yksityiskohta on, että se on valmistunut vuonna 2003 Suomessa. Yhteydet Suomeen eivät lopu tähän, sillä laivalla on myös suomalainen kapteeni.

Vuonna 2018 laivalle tehtiin monia uudistuksia. Kannelle rakennettiin esimerkiksi surffisimulaattori sekä benji-trampoliini, jossa pääsee hyppimään virtuaalilasien kanssa. Palaan laivaan ja sen tarjontaan yksityiskohtaisemmin tulevassa blogipostauksessa.

Risteilymaailmaan tutustuminen saattaa tuntua sekavalta, kun varustamoita ja erilaisia laivoja tuntuu olevan loputtoman paljon. Monet ovat kirjoittaneet hyviä juttuja aiheesta, joten kannattaa ehdottomasti lueskella näitä artikkeleita. Esimerkiksi Vaihda vapaalle -blogissa on vertailtu eri varustamoita. Jos taas kiinnostaa lukea blogia, jossa risteilyteemoja pidetään esillä enemmänkin, kannattaa laittaa seurantaan Passionate Traveller.

Risteilyjen hinnat vaihtelevat paljon esimerkiksi varustamon, laivatyypin ja sesongin mukaan. Edullisin vaihtoehto on matkustaa ikkunattomassa hytissä, siitä hinnat luonnollisesti vähitellen nousevat hytin tason noustessa. Yleensä kaikki risteilyt ovat täysihoidollisia, eli ruokailut kuuluvat hintaan, mutta lisämaksullisiakin ravintoloita laivoilla on. Lisäksi voi ostaa erilaisia juomapaketteja. Halvimmillaan risteilyjen tarjoushinnat ovat henkilöä kohden noin 50 dollaria/yö, mikä ei ole korkea hinta, kun huomioi sen, että ruokailut sisältyvät hintaan. Risteilyillä maksetaan pakollista tippiä, joka vaihtelee 15 dollarin molemmin puolin per vuorokausi. Myös nettiyhteydet ovat lisämaksullisia, ja tietenkin sekä laivalla että kohteissa saa tuhlattua niin paljon rahaa kuin sielu sietää. Sanoisin, että risteily voi tulla edulliseksi tai vastaavasti sen aikana voi saada älyttömästi rahaa palamaan, se on paljon omista valinnoista kiinni.

Olen saanut kyselyitä myös risteilyjen vastuullisuudesta. Tämä on iso, tärkeä ja ajankohtainen aihe, joka liittyy kaikkeen matkustamiseen monin tavoin. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään yksiselitteistä vastausta, sillä eri varustamoiden käytännöt vaihtelevat, eikä ole olemassakaan yhtä totuutta siitä, miten vastuullisia tai vastuuttomia risteilyt ovat. Itse toivon, että voin jollain tavalla olla tulevaisuudessa mukana kehittämässä matkailualan käytäntöjä vastuullisuuteen liittyen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Tällä hetkellä kokemukseni ja tietämykseni on kuitenkin vielä sen verran suppea, että en halua ottaa asiaan kantaa sen enempää.

Royal Caribbeanin vastuullisuusohjelmasta voi lukea täällä.

MarinerOfTheSeasKaribia risteilijä

Risteilykeskus – kaiken maailman risteilyjen asiantuntija

Risteilykeskus on kotimainen matkanjärjestäjä, joka on osa vuodesta 1992 lähtien toiminutta Travel Specialist Group Oy:ta. Risteilykeskuksen kautta voi varata tuhansia risteilyjä ympäri maailman, lyhyistä risteilyistä aina usean kuukauden mittaiisin maailmanympäriristeilyihin saakka.

Mielestäni on hienoa, että Suomessa on tällainen risteilyjen asiantuntija, ja itse esitinkin heille ennen risteilyä kysymyksen jos toisenkin. Vaikka muuten matkustaminen on minulle tuttua, niin risteilymaailma oli minulle aivan tuntematon. Googletin etukäteen ahkerasti ja katsoin risteilyihin liittyviä videoita, mutta silti mielessäni oli paljon kysymyksiä, joista keskusteleminen alan ammattilaisen kanssa auttoi kummasti.

Risteilykeskuksen sivulla on hakukone, jonka kautta voi etsiä risteilyjä eri kriteereillä. Jos heittää hakukentään pelkästään Karibia, löytää lähes 7000 risteilyvaihtoehtoa. Hakua voi tarkentaa esimerkiksi lähtökuukauden, risteilyn keston, satamien, palveluiden tai hinnan mukaan.

Lisäksi Risteilykeskuksen kautta löytyy eri varustamoiden tarjouskampanjoita ja opastettuja risteilyvaihtoehtoja. Mikäli pää menee heti kättelyssä sekaisin, eikä tiedä, mistä lähtisi risteilyjen kanssa liikkeelle, niin Risteilykeskuksen asiantuntijoilta voi pyytää apua siihenkin.

Parasta mielestäni on, että risteilyn varaaminen ei ole Risteilykeskuksen kautta kalliimpaa kuin suoraan varustamolta varatessa, joskus saattaa olla jopa ihan päinvastoin. Risteilykeskus lupaakin jokaisen risteilyn aina päivän parhaaseen hintaan (Suomen markkinoilla). Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli risteily löytyy toisaalta samalla hetkellä edullisemmin, alentaa Risteilykeskus omaa hintaansa vastaavasti. Risteilyn hinnan suhteen ei siis tarvitse huolehtia siitä että joku ”vetäisi välistä”. Lisätiedot hintatakuusta täältä.

Risteilykeskuksen kautta varatuista risteilyistä saa myös pisteitä Finnairin ja ja Norwegianin kanta-asiakasohjelmiin.

Karibia risteilijätKaribia risteilijäRoyal Caribbean KaribiaKaribian risteily parvekehytti

Ennen matkustamista Yhdysvaltoihin

Iso osa Karibian-risteilyistä starttaa Floridan rannikolta, osa myös saarilta. Suomesta on kuitenkin edullisinta lentää juuri Floridaan. Suomalaisen matkustajan näkökulmasta se tarkoittaa, että ennen reissua täytyy hoitaa kuntoon matkustuslupa Yhdysvaltoihin. Useimpien kohdalla se on ESTA, jonka rekisteröiminen virallisella verkkosivuilla maksaa 14 dollaria. Hakemuksen voi täyttää myös suomeksi. Jos ei ole skarppina, niin hakemusta täyttäessään saattaa vahingossa päätyä huijaussivustolle, joka yrittää rahastaa lupahakemuksella, joten viimeistään siinä vaiheessa, jos maksettava summa ylittää 14 dollaria, pitäisi hälytyskellojen soida.

Muista siis täyttää ESTA-hakemus virallisella sivustolla viimeistään 72 tuntia ennen matkalle lähtöä. 

ESTA on voimassa kaksi vuotta sen myöntämisestä ja sillä saa oleskella Yhdysvalloissa maksimissaan 90 päivää kerrallaan. Mikäli passin voimassaolo päättyy ennen kuin kaksi vuotta tulee täyteen, on myös ESTA samalla uusittava. Asian kanssa ei kannata kokeilla onneaan, sillä Yhdysvaltain rajalla ollaan tiukkana.

En suosittele hankkimaan lentoja, jotka ovat perillä juuri ennen risteilyn alkua, sillä lentoihin on aina mahdollista tulla viivästyksiä ja muutoksia. Muutenkin on mukavampi aloittaa risteily, kun on saanut hetken aikaa levähtää ensin. Toki matkalle ei muutenkaan tarvitse lähteä pelkästään risteilyä varten. Itse saattaisin katsella ”sillä silmällä” esimerkiksi Bahaman risteilyjä, jos viettäisin pidemmän ajanjakson Floridassa tai lähistöllä. Välillä esimerkiksi kolmen tai neljän yön Bahaman-risteilyjä saa hyvin edullisesti.

Kaikilta Yhdysvaltoihin matkustavilta vaaditaan myös ennakkoon APIS-tiedot (Advange Passenger Information System). Tämä tarkoittaa, että lentovaraukseen pitää kirjata esimerkiksi ensimmäisen yön osoitetiedot Yhdysvalloissa. Näistä vaadittavista matkustajatiedoista löytyy enemmän informaatiota oman lentoyhtiön sivuilta. Tietoja voi lisäillä varaukseensa jälkikäteen, kunhan ne ovat kunnossa 72 tuntia lähtöä. Lentovarauksen yhteydessä Yhdysvallat vaatii Secure Flight -tiedot, joihin kuuluvat nimi (kuten passissa), sukupuoli ja syntymäaika.

Matkalaukun valinnassa kannattaa huomioida, että USA:n lentokentän turvatarkastajilla on oikeus tarkastaa matkalaukun sisältö, vaikka omistaja ei olisi paikalla. Näin ollen laukussa kannattaa olla TSA-hyväksytty (Transportation Security Administration) lukko, jonka viranomaiset voivat avata ja sulkea ilman lukon hajottamista.

Miami satamaMiamiYhdysvallatMiami Yhdysvallat

Päiväretkiä Karibian saarilla

Turkoosia vettä ja aurinko – siinä oli minun bucket list risteilymme maapäiville, joita oli tällä neljän yön risteilyllä kaksi. Koska kyseessä oli niin lyhyt risteily, pidin sormet ja varpaat ristissä, että säät olisivat näiden päivien ajan aurinkoiset. Sen suhteen kävikin hyvin.

Olin etukäteen jonkin verran perehtynyt ensimmäiseen kohteeseemme, joka oli Bahamasaarten pääkaupunki, Nassau. Selailin paikallisten matkanjärjestäjien retkiä ja tutkailin samalla, löytyisikö pääsaarelta jotain kiinnostavaa, jotta ei tarvitsisi lähteä järjestetylle retkelle ollenkaan. Tulin kuitenkin nopeasti siihen tulokseen, että klassisen kauniita Bahaman maisemia nähdäkseen on poistuttava vähän kauemmas. Olin yhteydessä etukäteen yhteen paikalliseen retkijärjestäjään, mutta heillä oli yksityistilaisuus juuri meidän reissumme aikaan. Ultimaattinen haaveeni olisi ollut nähdä Bahaman kansallislintuja flamingoja (luonnossa, ei eläinpuistossa), mutta sitä varten olisi pitänyt lähteä Inagualle, joka on sen verran kauempana, ettei sinne ollut mahdollisuutta tällä erää päiväretkeä tehdä.

Päädyin lopulta siihen, että ostan päiväretken suoraan Royal Caribbeanin valikoimasta. Laivayhtiöillä on valmiita retkiä maapäiville – riippuu kohteesta ja omista intresseistä, kannattaako tällaiselle retkelle osallistua. Erilaisten retkien valikoima on yleensä laaja, joten vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Retken varaaminen oli helppoa, sillä pystyin tekemään sen suoraan puhelimessani olevan Royal Caribbeanin sovelluksen kautta. Päädyin Eco Nature Walking Touriin Blue Lagoon -saarella. Kiersimme seitsemän hengen porukalla saaren ympäri, minkä jälkeen saarelle sai jäädä vielä viettämään omaa aikaa muutamaksi tunniksi. Olin iloinen, että ryhmän koko oli maltillinen ja että saarelta löytyi rauhallisia spotteja, jopa rantoja, joissa ei ollut muita. Alla olevat kuvat on otettu Blue Lagoonilta.

Toisena maapäivänä laivan oli tarkotus pysähtyä Royal Caribbeanin yksityissaarella, CocoCaylla. Risteilymme aikana saaren uudistustyöt olivat kuitenkin juuri siinä vaiheessa, että siellä ei voinut tällä kertaa pysähtyä. Kohteemme vaihtui Freeportiin. En ollut perehtynyt saaren rantoihin ennakkoon tarpeeksi ja hyppäsinkin satamasta ensimmäiseen kimppataksiin, joka vei jollekin rannalle. Jälkikäteen vähän harmitti, etten perehtynyt tarjontaan ja valinnut rauhassa sitä itselle mieluisinta vaihtohtoa. Suositukseni onkin se, että kannattaa perehtyä risteilyn kohteisiin ennakkoon ja miettiä, mitä matkaltaan haluaa. Kauneimpia Karbian maisemia ei välttämättä pääse näkemään, jos jää pyörimään sataman ympäristöön, joten kannattaa tehdä taustatyönsä huolella.

Bahama KaribiaKaribia BahamaBahama KaribiaKaribia BahamaKaribia Bahama

Miltä kuulostaisi opastettu risteily?

Opastettu matka saattaa kuulostaa joidenkin mielestä ahdistavalta. Ryhmämatka risteilyllä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi tehdä kaikki mahdollinen yhdessä muiden kanssa. Itse asiassa mihinkään yhteiseen ei tarvitse osallistua, jos ei halua. Opastetussa matkassa on kuitenkin se hyvä puoli, että mukaan lähtee Suomesta matkanjohtaja, jolta voi tarvittaessa pyytää apua, ja seuraa on tarjolla, jos sitä kaipaa.

Palmuasema-blogia kirjoittava, esteettömän matkailun asiantuntija Sanna oli taannoin Risteilykeskuksen kautta matkanjohtajana esteettömällä risteilyllä Karibialla. Hän jakoi blogissaan matkalle osallistuneiden kokemuksia. Nämä stoorit avaavat mielestäni kivasti ryhmämatkan fiiliksiä ja sitä, miten erilaisia ihmisiä mukana oli. Sanna on seuraavan kerran matkanjohtajana elo-syyskuun taitteessa Välimeren risteilyllä, joten mikäli esteetön risteily kiinnostaa, tässä on loistava tilaisuus. Tämä risteily muuten tehdään Royal Caribbeanin Oasis of the Seas -aluksella, joka on elämys jo itsessään.

Samalla risteilyllä kanssani oli Helmiradion kuuntelijamatka, joka oli järjestetty yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa. Risteilyn ensikertalaisen näkökulmasta oli mahtavaa, että reissulla oli matkanjohtajana Risteilykeskuksen Petri Sirén, jolle tämä oli jo 106. risteily. Siinä on tullut seilattua maailman meriä ristiin rastiin, ja olikin mukavaa esimerkiksi reissuporukan yhteisten illallisten aikana päästä tenttaamaan Petriä näistä reissuista. Hän oli juuri tullut vuonna 2018 valmistuneelta Celebrity Cruisesin luksusalukselta, Celebrity Edgeltä. Jos kaipaa risteilyltä modernia tunnelmaa ja luksusta, niin tuohon alukseen kannattaa tutustua. Se risteilee niin Karibian alueella kuin Välimerelläkin.

Itse vietin siis ryhmämatkalaisten seurassa illalliset. Luulen, että tämä on monille toimiva konsepti opastetuilla matkoilla – voi viettää omaa aikaa, mutta kokoontua yhdessä illalla syömään. Laivoilla on monia ravintoloita, joten edes yhteiseen ruokailuhetkeen ei ole pakko osallistua, jos se ei tunnu omalta. Mielestäni laivan pääruokasali oli todella kaunis, ja illallistin siellä yhdessä muiden kanssa enemmän kuin mielelläni.

Yhden tulevan opastetun matkan haluan vielä nostaa esille. Marras-joulukuun taitteessa järjestetään Royal Caribbeanin 50-vuotisjuhlaristeily Miamista Karibialle. Petri Sirén toimii oppaana tälläkin reissulla, ja matkan aluksi mennään satamassa tutustumiskäynnille edellä mainitulle Celebrity Edgelle. Veikkaan, että siitä tulee aika hieno reissu.

Karibian risteily ruokasali

Karibian aurinkoon

Karibian alueeseen kuuluu yhteensä tuhansia saaria. Karibiaa ei siis ole mahdollisuutta ottaa haltuun kokonaisuutena yhdellä reissulla. Yhden risteilyn aikana pääsee kuitenkin parhaimmillaan näkemään monia eri kohteita.

Pohjois-Amerikan ja Etelä-Amerikan väliin jäävä Karibia on yksi maailman suosituimmista alueista matkailijoiden keskuudessa. Ilmasto on ihanteellinen, mutta kääntöpuolena on kuitenkin se fakta, että alueella saattaa esiintyä hirmumyrskyjä kesällä ja syksyllä. Risteilyllä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että laiva ohjattaisiin yhtäkkiä keskelle myrskyä, sillä samaan aikaan, kun yhdellä alueella on myrsky, on toisaalla tyyntä ja aurinkoa. Alukset on tehty kestämään valtameriolosuhteita, ja ne ohjataan tarvittaessa pois alkuperäiseltä reitiltään. Kokonaan oma tarinansa on se, miten paljon vuoden 2017 Irma-myrsky teki tuhojaan Karibialla. Osa saarista toipuu myrskystä osittain edelleen, ja on tärkeää, että matkailijat eivät hylkää aluetta, jossa tursimi on tärkeä elinkeino.

Useimmiten vaarallisin sääilmiö Karibialla on kuitenkin aurinko, jolta kannattaa ehdottomasti suojautua asiallisesti. Aurinkorasvan sijaan kotiin kannattaa jättää maastokuvioiset vaatteet, sillä niiden käyttö on siviileiltä kielletty monissa Karibian maissa.

Useimmilla Karibian saarilla käy maksuvälineenä Yhdysvaltain dollari. Tämä pätee etenkin tunnetuimmilla turistialueilla. Karibian-risteilyllä ei siis tarvitse huolehtia siitä, että tarvitsisi vaihtaa etukäteen montaa eri valuuttaa. Käteisen vaihtaminen kannattaa kuitenkin hoitaa ennen risteilyalukseen hyppäämistä, sillä risteilijöiden automaatista rahaa nostaessa kulut eivät ole kovin matkustajaystävällisiä.

Karibia BahamaBahamasaaret KaribiaKaribia Blue Lagoon

Muiden näkemyksiä Karibian-risteilyistä

Suomalaiset matkabloggaajat ovat vuosien saatossa tehneet paljon Karibian-risteilyitä ja myös kirjoittaneet niistä hyviä artikkeleita. Oma risteilykuumeeni ei ainakaan ole laantunut lueskellessani näitä postauksia. Luulen, että nämä kirjoitukset itse asiassa ovat osasyy siihen, että itsekin olen alkanut innostua risteilyistä enemmän. Suosittelen esimerkiksi näitä postauksia, mikäli olet lähdössä risteilemään:

Kohteena maailma: Karibian risteilyn ABC-opas

Palmuasema: Pakkauslista Karibian risteilylle

Lähdetään taas: Karibian risteilyt

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Elämän kevät

Vaikka se vähän samalla naurattikin, niin kuukauden viimeisenä arkipäivänä totesimme ihan vakavissamme, että eipä helmi-maaliskuu yllättänyt tälläkään kertaa. Jumittavat aamut, loskaiset tiet, epämääräinen väsymys ja toivottomuus, joka ei johdu toivon puutteesta, vaan hormonien ja aivokemian epätasapainosta.

Jos joku olisi kertonut viime syksynä, että tulen maaliskuussa käymään Islannissa ja Bahamasaarilla, niin tuskin olisin uskonut. Se olisi kuulostanut absurdilta, jonkun toisen elämältä. Jälkikäteen nuo reissut tuntuvat yhä edelleen absurdeilta. Jossain vaiheessa varmasti hihkun riemusta ja kiitollisuudesta kaiken sen osalta, mitä olen saanut nähdä ja kokea, mutta vielä tämä maaliskuu verottaa sen verran, että on vaikeuksia suhtautua asioihin. En ole ihan vielä herännyt tähän kevääseen.

Ehkä pian.

Erityisesti viimeisin kuukausi on tuntunut sumuiselta, eikä pelkästään jet lagin tai sairastelun vuoksi. Mielestäni maaliskuussa on sananakin ikävä kaiku. En pidä sen masentavasta soundista enkä sen liian aikaisilta tuntuvista aamuista. Olen kiitollinen, että olemme voiton puolella.

Oman yritystoimintani kannalta maaliskuu oli eeppisen surkea. Vuoden päästä sillä tuskin on mitään merkitystä, mutta nyt, kun elän sitä todeksi, tekisi välillä mieli heittää hanskat tiskiin. Olisi helpompaa jättää hommat heille, joiden kyynärpäät ovat tungoksessa terävimmät ja henkilöbrändi täynnä keijupölyä – heille, jotka mielellään verkostoituvat ensimmäisen, toisen ja viidennen viinilasillisen äärellä. Minä haluan silloin nukkua.

En ole vielä oppinut erityisen rohkeaksi, en pitämään meteliä osaamisestani, enkä liioin sisäistänyt sitä jaloa taitoa, kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Mutta minä haluan oppia. Haluan kehittyä ja ennen kaikkea olla jonain päivänä vaikuttamassa paljon itseäni suurempiin asioihin. Enkä oikeasti aio heittää hanskoja tiskiin, sillä harvoin muistan niitä edes käyttää. Olen myös ymmärtänyt, että minun kannattaa työkuvioiden osalta satsata erityisesti niihin kuukausiin, jolloin aurinko paistaa. On suorastaan typeryyttä kärsiä kaamosmasennuksesta vuosikymmenestä toiseen ja silti kuvitella yhä uudelleen, että seuraavalla kaudella minä kyllä jaksan paremmin.

Onneksi maaliskuun jälkeen tulee huhtikuu. Ja minä aion teroittaa — jos en kyynärpäitäni, niin ainakin kynäni.

Noihin maaliskuun reissuihin tulen palaamaan blogissani useamman artikkelin verran. Pian tulen tarttumaan myös kotimaan matkailuun. Tänään se ei kuitenkaan tunnu erityisen tärkeältä. Tärkeältä tuntuu
että ystävä paranee mahdollisimman pian ja pääsee pois sairaalasta Balilla
että veljentyttö saa syntyä pian terveenä <3
että saan viettää aikaa perheen kanssa
että elämä jatkuu
että ensi yönä siirrytään kesäaikaan

Tämän aivan liikaa maaliskuulta tuntuvan maaliskuun kuluessa olen saanut monta muistutusta elämän hauraudesta. Ehkä omat yrityskuvioni eivät ole sujuneet ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta onneksi niiden suhteen on joka aamu uusi armo. Vielä minä kirjoitan monta artikkelia, toivottavasti lisää kirjojakin. Elämässä on kuitenkin työn lisäksi paljon muutakin – paljon tärkeämpiä asioita.

Minä en halua kirjoittaa ainoastaan siksi, että joku välillä maksaa siitä rahaa, vaan siksi, että sanoilla voi muuttaa maailmaa. Jos minusta joskus tulee ihminen, joka sanoo, ettei minulla ole töiden lisäksi mihinkään muuhun aikaa, niin minua saa muistuttaa elämän realiteeteista – jokaisella on vuorokaudessa yhtä paljon tunteja.

Ajattelin aloittaa huhtikuussa tämän vuoden aivan alusta. Uskon, että tarpeeksi monen aurinkoisen päivän jälkeen unohdan, millaista on elää sumussa.
Kevät.
Elämän kevät.

kevät

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Turvallista matkaa Islantiin

Pressimatka: Icelandair

Tilastojen mukaan Islanti on maailman turvallisinpien maiden joukossa. Rikollisuutta ei juuri tarvitse pelätä, suurin riskitekijä matkalla on luonto.

Matkustin helmi-maaliskuun taitteessa vihdoin Islantiin ensimmäistä kertaa. Harva maa herättää yhtä paljon ajatuksia, tunteita, ihmetystä ja kysymyksiä.

Mieleen jäi myös se, että en kokenut oloani reissun aikana turvattomaksi missään tilanteessa.

Vieraillessamme presidentin virka-asunnolla huomasin, että rakennusta ei ole aidattu tai vartioitu näkyvästi. Turvatarkastuksia ei tehty ja tilanne oli muutenkin hyvin rento. Useimmissa maissa tällainen ei olisi mahdollista, mikä kertoo siitä, että turvallisuus on Islannissa poikkeuksellisen korkealla tasolla. Mainittakoon, että esimerkiksi henkirikokset ovat Islannissa todella harvinaisia.

Islannin matkailu on kasvanut etenkin viimeisen viiden vuoden räjähdysmäisesti. Islanti on matkakohteena eksoottinen jopa Pohjoismaissa asuvalle, joten en ollenkaan ihmelttele, että yhä useampi matkustaa sinne. Islanti on yksi maailman kiehtovimmista maista ja silti samalla turvallinen – matkailupuitteet ovat siis kohdillaan. Ihmeellisen kauniin luonnon keskellä eletään kuitenkin alati vaihtuvien sääolosuhteiden armoilla. Matkailijat aiheuttavatkin itse itselleen isoimman turvallisuusriskin, jos eivät huomioi omaa turvallisuuttaan kaupunkialueiden ulkopuolella matkustaessaan. Suosittelen jokaista matkailijaa ottamaan vakavasti luonnon ja sääolosuhteiden arvaamattomuuden Islannissa.

Suomalaisile kuljettajille sattuu tilastojen mukaan vähiten onnettomuuksia Islannin teillä.  Tämä on lohdullinen tieto. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö suomalaisenkin pitäisi noudattaa erityistä varovaisuutta Islannissa liikkuessaan.

Reykjavik sateenkaari

Matkustusilmoitus kannatta tehdä Islantiin matkustaessaan

Matkustusilmoituksesta on puhuttu mediassa paljon, mutta uskon, että aiheesta on hyvä puhua edelleen, sillä ilmoituksen tekeminen unohtuu useimmilta reissaajilta. Matkustusilmoitus kannattaa tehdä erityisesti silloin, kun matkustaa riskialttiille alueelle. Koska luonnonkatastrofit ovat Islannissa mahdollisia, kannattaa ilmoitus ehdottomasti tehdä sinne matkustaessaan.

Vaaratilanteissa Ulkoministeriö ottaa yhteyttä ilmoituksen tehneisiin matkustajiin ja kertoo tilannekatsauksen sekä toimintaohjeita. Joskus ajankohtainen informaatio saattaa tulla Ulkoministeriöltä nopeammin kuin mistään muualta. Ilmoitusten avulla saadaan kartoitettua, minkä verran suomalaisia missäkin maassa liikkuu – omatoimimatkailjoiden kohdalla matkustusilmoitus on ainoa tapa saada tieto maassa oleskelevista.

Matkustusilmoitus on helppo täyttää osoitteessa www.matkustusilmoitus.fi. ja sen voi tehdä myös milloin tahansa matkan aikana.

 Reykjavik Videy Reykjavik Videy Reykjavik VideyIslanti Videy

Safetravel.is – turvallisuutta reissaajille

Islannin matkustusturvallisuudelle on omistettu kokonainen nettisivusto Safetravel.is. Islannin pelastuspartion ylläpitämälle sivustolle voi jättää oman matkasuunnitelmansa, jotta reittisuunnitelma on viranomaisten tiedossa ja he voivat tarvittaessa reagoida tarvittavalla tavalla.

Safetravel-päivityksiä voi seurata myös Facebookin ja Twitterin kautta. Suosittelen kuitenkin seuraamaan itse sivustoa, koska sinne päivitetään esimmäisenä tieto esimerkiksi myrskyistä tai muista matkustamista vaikeuttavista olisuhteista Islannissa.

Sivustolta löytyy myös tietoa Iceland 112 -sovelluksesta, jonka avulla viranomaiset voivat paikantaa matkailijan muutaman metrin tarkkuudella. lslannin sisämaassa sovelluksen käyttö on erittäin hyödyllistä, sillä puhelimen kuuluvuus on siellä heikko. Sovellus toimii myös kuuluvuusalueen ulkopuolella.

Suosittelen Safetravel-sivustoon perehtymistä erityisesti heille, jotka matkustavat Islannissa omatoimisesti kaupunkialueiden ulkopuolella. Turistit joutuvat vuosittain sellaisten onnettomuuksien uhriksi, jotka oltaisiin voitu välttää huolellisemmalla valmistautumisella. Vaihtuvat sääolosuhteet saattavat yllättää kenet tahansa – etenkin talvisaikaan sääolosuhteet voivat Islannissa vaihtua hyvinkin nopeasti, jopa sekunneissa. Vaellukselle ei pidä lähteä ilman kunnollisia varusteita, jäätikölle ei suositella lähtemään ilman opasta ollenkaan, sillä olosuhteet voivat muuttua silmänräpäyksessä. Maalaisjärkeään kannattaa käyttää, eikä esimerkiksi hienon kuvan ottamisen vuoksi pidä koskaan riskeerata itseään tai muita.

Reykjavik HarpaReykjavik saariReykjavik sade

Luonnonkatastrofit ovat mahdollisia Islannissa 

Jokainen varmasti muistaa kevään 2010, jolloin Eyjafjallajökull-tulivuori purkautui vaikuttaen miljoonien ihmisten elämään ympäri maailman. Yli 100 000 lentoa jouduttiin perumaan, myös Suomen ilmatila suljettiin. Yksittäiset lentoyhtiöt tekivät päivässä miljoonien tappiot. Purkauksen seurauksena syntyi jopa 11 kilometrin korkeuteen kohonnut tuhkapilvi, joka aiheutti Euroopan lentoliikenteelle häiriöitä moneksi viikoksi. Tuhkapilven aikana ei ole mahdollista lentää, sillä tuhka voi pysäyttää tai pahimmassa tapauksessa jopa tuhota lentokoneen moottorin. Lisäksi tuhka haittaa lentonäkyvyyttä ja voi olla terveysriski hengitysilmaan joutuessaan.

Tällä hetkellä odotellaan, milloin Islannissa sijaitseva Katla-tulivuori purkautuu. Katla on viime vuosina osoittanut aktivoitumisen merkkejä ja saattaa sen vuoksi purkautua lähes milloin tahansa. Myös monet muut tulivuoret Islannissa ovat olleet aktiivisia. Kukaan ei tiedä, miten massiiviset seuraukset sillä tulee olemaan, kun joku tulivuorista seuraavan kerran purkautuu.

Myös myrskyt, lumivyöryt ja tulvat ovat Islannissa mahdollisia, samoin maanjäristykset. Islanti sijaitsee kahden toisistaan erkaantuvan mannerlaatan yhtymäkohdassa ja lisäksi korkea vulkaanen aktiivisuus lisää maajäristysten riskiä. Pieniä maanjäristyksiä tapahtuu jatkuvasti.

Vaikka erilaiset luonnonkatastrofit ovat Islannissa mahdollisia, ei niitä kannata turhaan enakkoon pelätä. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että luonnonvoimien kanssa ei ole leikkimistä, ja matkalle on hyvä aina lähteä asianmukaisesti varustautuneena.

Turvallista matkaa Islantiin!

Islanti vuori

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather

Köyhyyden kohtaaminen matkalla

Matkustaessa tulee väistämättä vastaan tilanteita, joissa joutuu tavalla tai toisella kohtaamaan köyhyyttä. Miten näihin tilanteisiin tulisi suhtautua? 

Köyhyyden kohtaaminen matkustaessa – olen pohtinut aihetta mielessäni kerran jos toisenkin. Ensimmäiset matkakohteeni parikymppisenä olivat Thaimaa, Kenia ja Intia. Koin reissuillani paljon tilanteita, joissa kohtasin epätasa-arvoisuutta ja mietin, mitä voisin omalta osaltani tehdä auttaakseni heikoimmassa asemassa olevia. Välillä sydämeni meinasi särkyä, kun joka nurkan takana tuli vastaan lapsia kerjäämässä. En mitenkään voinut auttaa heitä kaikkia, eikä se ehkä olisi kannattanutkaan, sillä kerjäämisen taustalla on usein järjestäytynyttä rikollisuutta. Yksi pieni teko, jonka päätin tehdä, oli kummilapsen ottaminen Fidan kautta. Näin yksi Bangkokissa asuva pieni tyttö pääsi kouluun ja sai sitä kautta mahdollisuuden parempaan elämään.

Koska olen herkkä ja helposti muiden tunteita aistiva, minulle ei ole helppoa liikkua paikoissa, joissa selvästi kärsitään köyhyydestä. Saatan jäädä miettimään pitkäksi aikaa yksittäistä kohtaamaani ihmistä. Toisinaan maailmalla tulee vastaan valtavia kontrasteja, sillä yhdellä silmäyksellä saattaa nähdä niin slummeja kuin palatsejakin. Ihmekös se, että siinä menee välillä pää pyörälle.

Ymmärrän, että kaikki eivät edes halua matkustaa sellaisiin maihin, joissa köyhyys iskee vasten kasvoja liian rajusti. On helpompi sulkea tietyt asiat pois mielestään ja näköpiiristään. Varmasti jokaisesta tuntuu pahalta nähdä sellaista todellisuutta, joka on täysin epäoikeudenmukaista, jopa absurdia. Pahuus ei kuitenkaan vähene maailmasta, vaikka siitä kääntäisi katseensa pois, ja mielestäni jokaiselle tekisi hyvää käydä  länsimaiden ulkopuolella ainakin kerran elämässään. Vaikka se onkin raastavaa, on se samalla avartavaa. Lisäksi ennakkoluulot saattavat hälvetä, kun ihmiset muuttuvat kasvottomista kansanryhmistä tai stereotypioista inhimillisiksi ihmisiksi – siskoiksi, veljiksi, äidiksi, isiksi, ystäviksi. Lapset ovat yhtä lailla lapsia kaikkialla, asuivat he sitten luksuskodeissa tai slummeissa. Uskon, että maailma voi sitä paremmin, mitä vähemmän me jaamme ihmisiä meihin ja heihin. Me tarvitsemme eri kulttuureiden kohtaamista.

Köyhyyttä länsimaissa

Köyhyyden kohtaamista ei voi loputtomasti vältellä, vaikka matkustaisi ainoastaan länsimaissa. Etenkin suurkaupungeissa näkee esimerkiksi kodittomia, jotka viettävät aikaansa kaduilla. Rohkaisen menemään juttelemaan heille, sillä sen jälkeen on helpompi ajatella, että kodittomat ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin sinä ja minä. Kuka tahansa voi jonain päivänä joutua taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen, mutta helposti kodittomien ohi kulkiessaan heidät tulee tahtomattaankin epäinhimillistäneeksi – heihin tottuu.

Suurkaupungeissa, kuten Lontoossa, on paljon järjestöjä, palveluita ja systeemejä, joiden kautta on mahdollisuus auttaa kodittomia. On ravintoloita, joista voi ostaa aterian kodittomalle, organisaatioita, joille voi lahjoittaa rahaa tai tarvikkeita, on matkailupalveluita, kuten Unseen Tours, joissa työskentelee entisiä kodittomia oppaina erilaisilla kävelykierroksilla. Aina ei siis tarvitse matkustaa köyhään maahan kohdatakseen köyhyyttä – ja voidakseen omilla valinnoillaan auttaa vähentämään sitä. Nykyään on mahdollista käyttää myös sosiaalista mediaa hyvän tekemiseen, esimerkkinä Lontoossa aloitettu Do Something For Nothing.

Ei ole helppoa vetää rajaa siihen, miten paljon epäoikeudenmukaisuuteen liittyviä asioita kannattaa ajatella, koska myös omasta mielenterveydestään täytyy pitää huolta. Siinä vaiheessa ei edes pysty auttamaan ketään, jos lamaantuu epäoikeudenmukaisuuden edessä. Maailman ongelmat eivät ratkea, vaikka jokainen menettäisi niiden vuoksi yöunensa. On helppo päivitellä ja tuskailla maailman pahuutta, mutta teoilla on enemmän merkitystä. Pienilläkin valinnoilla voi vaikuttaa ihmisten ja maailman tulevaisuuteen positiivisella tavalla.

Mitä reissaamiseen tulee, on hyvä miettiä jo ennen matkaa, millaisia valintoja matkaillessaan tekee. Matkustamisella on potentiaalisesti paljon positiivisia vaikutuksia matkakohteessa asuvien ihmisten elämään. Aina ei tarvitse esimerkiksi osallistua hyväntekeväisyyteen voidakseen tehdä hyvää. Paikallisten palvelujen tukeminen on arvokasta – se toimii hyvin myös ennaltaehkäisemään köyhyyttä. Pienyrittäjien palveluiden ostamisesta ei voi puhua liikaa!

Mitä köyhyys on?

Köyhyys ei ole ihan selkeä käsite. Yksinkertaistettuna köyhyys voidaan jakaa absoluuttiseen ja suhteelliseen köyhyyteen. Absoluuttisella eli äärimmäisellä köyhyydellä tarkoitetaan sitä, että ravinnon, vaatetuksen ja asumisen vähimmäisedellytykset eivät täyty. Maailmanpankin määritelmässä absoluuttinen köyhyys tarkoittaa, että joutuu elämään alle 1,9 dollarilla päivässä.

Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän selkeää huono-osaisuutta verraten muun väestön keskimääräiseen elintasoon. Suomessa köyhyysrajaksi on määritelty 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Riippuu monesta muuttujasta, minkälaisella summalla ihminen Suomessa pärjää, eikä keinotekoisten rajojen perusteella voi tehdä päätelmää siitä, kuka kokee itsensä köyhäksi. Itse voin puhua vain omasta puolestani, sillä minulla on viime vuosienkin ajalta kokemusta köyhyysrajan alle jäämisestä. Helsingissä asuvana ja opinto- ja luottovelkoja lyhentävänä alhainen tulotaso ei ole ollut mitenkään miellyttävää tai itsetuntoa nostavaa. Ymmärrän kuitenkin, että absoluuttisella ja suhteellisella köyhyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään, enkä pysty hyvästä mielikuvituksestanikaan huolimatta asettumaan sellaisen ihmisen asemaan, joka elää absoluuttisessa köyhyydessä. Valtava määrä ihmisiä kuolee nälkään joka päivä, ja on paljon ihmisiä, joilla ole käsissään mitään, mikä voisi auttaa katkaisemaan jopa sukupolvia jatkuneen köyhyyden kierteen.

Köyhyyden poistaminen on yksi YK:n vuonna 2015 julkaisemista kestävän kehityksen tavoitteista. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta se ei tarkoita, etteikö sitä kohti tulisi pyrkiä. Vaikka absoluuttinen köyhyys onkin vähentynyt prosentuaalisesti äärimäisen paljon muutamassa vuosikymmenessä, on maailmassa edelleen paljon työtä tehtävänä eriarvoisuuden vähentämiseksi. Erityisesti konfliktialueilla ja pakolaisleireillä elää paljon ihmisiä totaalisen epäinhimillisissä olosuhteissa. Köyhyys altistaa myös koulutuksen puutteelle, kun vanhemmilla ei ole varaa laittaa lapsiaan kouluun, mikä lisää entisestään köyhyyden kierrettä sekä esimerkiksi riskiä joutua ihmiskaupan uhriksi. Maailmalta löytyy paljon surullisia tarinoita siitä, miten omat vanhemmat ovat myyneet lapsensa, kun eivät ole nähneet mitään muuta tietä parempaan elämään. Ihmiskauppa on räjähdysmäisesti kasvava järjestäytyneen rikollisuuden muoto, johon reissaajakin saattaa törmätä. Matkailija voi tehdä ainakin sen, että pitää silmänsä auki maailmalla, ja esimerkiksi Thaimaassa voi matalalla kynnyksellä soittaa numeroon +1300 epäillessään ihmiskauppaan viittaavaa toimintaa.

Yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään

Erityisesti vuosien 2018–2019 aikana keskustelu matkailun ympärillä on liittynyt pitkälti ilmastonmuutoksen näkökulmaan ja matkailun negatiivisiin vaikutuksiin. Samalla on jäänyt paitsioon se, miten paljon hyvinvointia matkustaminen on tuonut maailmaan. Monin paikoin infrastruktuuri on kehittynyt juuri matkailun ansiosta, ja miljoonille ihmisille matkailu on heidän pääasiallinen elinkeinonsa – jopa 10 prosenttia maailman BKT:sta syntyy matkailualalla.

Kaikkea matkailun vastuullisuuteen liittyvää on mahdotonta yhdessä postauksessa käsitellä. Keskityn tällä kertaa muutamiin köyhyyden kohtaamiseen liittyviin näkökulmiin.

Viime keväänä kävin kuuntelemassa Maailma kylässä -festivaalin yhteydessä järjestettyä Reilun matkailun yhdistyksen paneelikeskustelua köyhyyden kohtaamisesta maailmalla, ja tämän vuoden tammikuussa olimme saman teeman äärellä Reilun matkailun yhdistyksen järjestämässä Yhdenvertaisempaa matkailua globaaliin etelään -työpajassa (globaalilla etelällä ei tarkoiteta maantieteellistä aluetta vaan termillä kuvataan maailman valtarakenteita). YMGE on viestintä- ja koulutushanke, jolla pyritään vaikuttamaan globaaliin eriarvoisuuteen lisäämällä tietoisuutta siitä, miten eriarvoisuus on läsnä matkailun kontekstissa. Hankkeessa painotetaan matkailuviestinnän eettisyyttä, mikä on mielestäni hienoa, sillä keskustelua viestinnän eettisistä kysymyksistä tarvitaan. Reilun matkailun yhdistys julkaisee aiheen ympäriltä oman ohjeistuksensa 7.3. 2019.

Olen kirjoittanut tämän postauksen omien pohdintojeni sekä edellä mainittujen tapahtumien pohjalta. Suosittelen myös tutustumaan aiheeseen liittyviin, Reilun matkailun yhdistyksen omiin blogiteksteihin, kuten Anu Häkkisen artikkeliin Voiko matkailulla vaikuttaa globaaliin köyhyysongelmaan?

Köyhyyden romantisointi on väärin

Toisinaan köyhyyden romantisointi sekä ”köyhä mutta onnellinen” -stereotypia voivat johtaa siihen harhaluuloon, ettei ihmisten tarvitse päästä köyhyydestään, koska he ovat kuitenkin onnellisia. Tämä on haitallinen ajattelutapa, sillä vaikka monet ihmiset osaavat olla köyhyyden keskellä pienestä kiitollisia ja onnellisiakin, liittyy esimerkiksi slummeissa asumiseen paljon vaaroja ja riskejä. Suomalaiset usein iloitsevat siitä, että matkakohteessa on halpaa (en voi väittää, ettenkö itsekin olisi usein tehnyt niin), mutta sillä on hintansa. Edullinen hintataso kertoo siitä, että maassa on paljon köyhyyttä, joka tuo paikallisväestölle mukanaan myös monenlaisia ongelmia. On hyvä pohtia omia asenteitaan, kuten myös sitä, täytyykö viimeistä senttiä välttämättä kaikissa tilanteissa tinkiä, jos kyseessä on raha, joka hyödyttää paikallista yrittäjää. Rahasumma, joka tuntuu itselle pieneltä, saattaa olla jonkun toisen näkökulmasta merkittävä.

Yksi köyhiin maihin usein liitetty stereotypia on vieraanvaraisuus. On väärin ajatella, että matalan tulotason maissa ihmisten pitäisi olla aina vieraanvaraisia matkailijoita kohtaan. Matkailijoilla on varaa maksaa palveluista sen sijaan, että he käyttäisivät hyväkseen ihmisten ystävällisyyttä ja vaatisivat palveluita sen varjolla ilmaiseksi. On hyvä pohtia, miten paljon itse olisi valmis auttamaan omaan kotimaahan tulevia matkailijoita, ja olisiko esimerkiksi valmis majoittamaan kotiinsa tuntemattoman ilmaiseksi.

Hyvä periaate on kohdella muita niin kuin tahtoisi itseään kohdeltavan.

Niin karulta kuin se kuulostaakin, monissa paikoissa on tuotteistettu köyhyys – eivätkä köyhimmät ihmiset itse yleensä hyödy siitä mitenkään. Esimerkiksi erilaiset slummikierrokset tarjoavat länsimaalaisille tirkistelyikkunan siihen todellisuuteen, jossa monet joutuvat elämään arkeaan vailla minkäänlaista paremman tulevaisuuden mahdollisuutta. Osa slummikierroksista järjestetään niin, että paikallinen yhteisö hyötyy niistä, mutta harvoin raha päätyy hyödyttämään kaikista köyhimpiä. Kannattaa olla tarkkana siinä, millaisen palveluntarjoajan kierrokselle lähtee. On hyvä tutkia, onko esimerkiksi toiminnan eettisyyttä avattu ja perusteltu läpinäkyvästi yrityksen nettisivuilla. On hyvä myös kysyä itseltään, millaisilla motiiveilla tahtoo lähteä tutustumaan esimerkiksi juuri slummeihin. Miltä tuntuisi, jos itseään paljon rikkaammat turistit kävisivät kauhistelemassa omaa kotia ja elinoloja?

 Köyhyyden kohtaaminen matkaillessa

Valinnoilla on väliä

Jokainen maa on ensisijaisesti ihmisten kotimaa, vasta sen jälkeen matkakohde. Tämä on hyvä pitää mielessä kaikkialla siellä, missä matkustaa. Mikäli matkailu aiheuttaa kärsimystä paikallisille, on jotain tehty väärin. Parhaimmillaan matkailu on keino yhdistää ihmisiä, edistää yhdenvertaisuutta, jopa rakentaa rauhaa. On helppo olla epäluuloinen sellaista kohtaan, mitä ei tunne tai ymmärrä, ja matkustaminen usein lisää ymmärrystä vieraita kulttuureja, uskontoja, tapoja ja ihmisiä kohtaan. Suosittelenkin kohtaamaan paikallisia ihmisiä matkakohteessa sen sijaan, että eristäytyisi omaan todellisuuteensa.

Jokainen tekee matkustaessaan valintoja, joista yksi on majoituksen varaaminen. Maailmalla on tarjolla jos jonkinlaista majoituspalvelua, eikä aina ole selvää, mikä on paras vaihtoehto paikallisten näkökulmasta. Erilaisiin majoitusratkaisuihin liittyy hyviä ja huonoja puolia, eivätkä asiat yleensä ole mustavalkoisia. Mikäli tahtoo tukea mahdollisimman paljon paikallista, on hyvä välttää ainakin hotelliketjujen all inclusive -majoituksia. On tärkeää, että esimerkiksi lähialueen ravintoloitsijat saavat osansa matkailijoiden tuomista tulovirroista, eikä matkaan käytetty raha ei päädy kokonaisuudessaan ylikansallisille yhtiöille, jotka näitä pakettimatkoja järjestävät. Toki isojen hotelliketjujen ja all iclusive -palvelujenkin vastullisuudessa on vaihtelua, eivätkä kaikki ketjut lähtökohtaisesti toimi vastuuttomasti. Siksi en halua sanoa, että joku vaihtoehto olisi aina automaattisesti väärin.

Nykyään on suosittua varata majoitus Airbnb:n kautta. Joissain kaupungeissa palvelusta on kuitenkin tullut jo iso ongelma, sillä matkailijat häiritsevät paikallisia ja pahimmillaan ajavat heidät pois kodeistaan, kun tietyillä alueilla ei ole enää varaa asua vuokralla. On asuntojen omistajien kannalta kannattavampaa vuokrata kämppä Airbnb:n kautta lyhytaikaisille majoittujille kuin kuukausivuokralaisille, mutta paikallisten näkökulmasta tämä on ongelmallista. Suosittelen harkitsemaan Airbnb:n käyttöä ja tarkistamaan, että palvelu on laillinen siinä maassa, johon on matkustamassa.

Välillä reppureissaaminen ja autenttisen kokemuksen etsiminen saattaa mennä liian pitkälle. Äärimmilleen viety kitsastelu voi johtaa siihen, että matkailija olettaa ja odottaa paikallisten tarjoavan ilmaiseksi majoitusta tai muita matkailupalveluita. Majoituspalveluita on kuitenkin kehitetty siksi, että niitä käytettäisiin. Ei ole siis ylpeilyn aihe matkustaa mahdollisimman pienellä budjetilla köyhissä maissa. Yksi mainio tapa tukea paikallisia ja päästä samalla kurkkaamaan heidän arkeensa on varata majoitus suomalaisen Duara Travelsin kautta. Duara Travels toimii yhteistyössä paikallisten kylien kanssa esimerkiksi Thaimaassa, Nepalissa ja Keniassa. Matkailija voi buukata majoituksen paikallisen perheen luota, ja vierailusta hyötyvät niin majoittava perhe, kylän kontaktihenkilö kuin koko kyläyhteisökin. Majoitusvuorot kylässä kiertävät, joten kylään ei muodostu epäreilua tilannetta, jossa yksi perhe pääsisi hyötymään matkailusta muita enemmän.

Köyhyys sosiaalisessa mediassa

Sosiaalisen median kautta voidaan vaikuttaa – jopa muuttaa maailmaa. Arvot, asenteet ja unelmat muokkautuvat nykyään paljon sen pohjalta, mitä ihmiset näkevät älylaitteensa näytöllä. Todellisuus näyttäytyy algoritmien kautta jokaiselle erilaisena, ja jokaisella on myös vastuu siinä, millaista todellisuutta luo muiden nähtäväksi. Erityisesti matkailuviestinnän parissa työskentelevien on syytä aika ajoin pysähtyä pohtimaan, millaista maailmankuvaa omilla teksteillään ja kuvillaan välittää.

Vaikka nykyään puhutaan erityisesti sosiaalisen median vaikuttajista, on mielestäni jokainen vaikuttaja omalla tavallaan, eikä kenenkään jakama materiaali ole samantekevää. Kuvia ja tekstejä köyhemmistä maista jakaessaan voisi pohtia esimerkiksi näitä kysymyksiä:

Miten esitän matkakohteen ja sen asukkaat?

Millaisia arvoja välitän?

Vahvistanko vääränlaisia tai haitallisia stereotypioita?

Onko minulla kuvattavilta lupa kuvien julkaisuun?

Romantisoinko köyhyyttä?

Ylläpidänkö kuvillani ”valkoinen pelastaja” -myyttiä eli sitä, että länsimaalainen saapuu ratkaisemaan köyhien ihmiset ongelmat?

Kaiken keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että jokainen tekee välillä huonoja valintoja – monet niistä ihan puhtaasti tietämättömyyden vuoksi. Itsekin olen matkoillani osallistunut esimerkiksi sellaisille retkille, joille en nykytietämykseni valossa enää osallistuisi. Olen myös julkaissut kuvia näistä tilanteista. Tarvitaan siis armollisuutta ja kärsivällisyyttä niin itseä kuin muitakin kohtaan. Monet asiat henkilöityvät ja kärjistyvät sosiaalisen median kautta, joten on hyvä vetää henkeä ennen kuin reagoi siihen, että joku toinen on tehnyt omasta mielestään huonon ratkaisun.  Toisen nolaaminen julkisesti ei ole järkevä ratkaisu. Asiat muuttuvat oman esimerkin voimalla ja viisaasti keskustelemalla – ei muita syyllistämällä.

Monista eettisistä kysymyksistä tarvittaisiin enemmän keskustelua, jopa selkeää ohjeistusta. Ei ole aina ihan selvää, miten esimerkiksi valokuvaaminen köyhimmissä maissa olisi hyvä toteuttaa, jotta toimisi mahdollisimman kunnioittavasti kaikkia kohtaan. Itselläni ei ole tarjota tyhjentäviä vastauksia, ja olenkin sitä mieltä, että Suomessakin olisi hyvä rakentaa matkailualalle enemmän yhteistä eettistä koodistoa. Näin kaikki saisivat tukea siihen, millaisia ratkaisuja esimerkiksi valokuvaamisen suhteen olisi hyvä tehdä.

Kylä Chiang Main vuorella

Vapaaehtoiseksi vai ei? 

Köyhyyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen liittyvät ongelmat eivät lopu maailmasta kesken. Vapaaehtoisuudelle on tarvetta monella sektorilla, niin lähellä kuin kaukana. Köyhempiin maihin vapaaehtoiseksi lähtiessään on kuitenkin hyvä olla tarkkana, sillä vapaaehtoisturismista on myös tehty bisnestä, jonka perimmäinen tarkoitus ei välttämättä aina ole heikoimmassa asemassa olevien auttaminen. Kannattaa siis pohtia minne lähtee, minkä organisaation kautta ja millä motiiveilla. Maailmalta löytyy pilvin pimein karuja esimerkkejä siitä, että esimerkiksi orpokoteja on perustettu pelkästään kaupallista tarkoitusta varten.

Instagramissa voi @barbiesavior-tilin kautta seurata pardodiaa Afrikkaan vapaaehtoseksi lähteneestä parikymppisestä naisesta. Tilillä kuvaillaan hyvin niitä eettisiä kysymyksiä, joita vapaaehtoisuuteen liittyy – esiin nostetaan esimerkiksi se, onko kaikessa lopulta sittenkin kyse omasta egosta enemmän kuin muiden auttamisesta. Mikäli tahtoo lähteä valtamerten taakse sillä ajatuksella, että voi esitellä sosiaalisen median kautta tehneensä hyvää, niin kannattaa miettiä kaksi kertaa, kannattaako lähteä ollenkaan. On hyvä esittää itselleen kysymys, olisiko valmis lähtemään vapaaehtoiseksi ilman, että pääsee esittelemään sitä muille.

Kaikki vapaaehtoistyö ei missään tapauksessa ole itsekästä tai negatiivista, ja monesti oma sydän muuttuu vapaaehtoistyön aikana enemmän kuin mikään muu. Antaessaan myös saa itselleen paljon. Monissa paikoissa ei pärjättäisi ilman vapaaehtoisten tärkeää panosta, erityisen paljon tarvetta on ammattiosaajille, kuten sairaanhoitajille, lääkäreille tai opettajille. Lyhytaikaisista projekteista varsinkin rakennusprojektit ovat sellaisia, joissa usein tarvitaan vapaaehtoisten apua. Pidemmissä projeketissa sen sijaan on hyvä pyrkiä siihen, että vastuu jäisi lopulta paikallisille, eikä toiminta olisi liian pitkään länsimaisten vastuulla – etenkään, jos samat henkilöt eivät voi olla paikalla kovin pitkään. Esimerkiksi lastenkodissa asuvien lasten kannalta ei ole mielekästä, jos ympärillä olevat aikuiset jatkuvasti vaihtuvat.

Doi Inthanon Chiang Mai sateenkaari

Viime aikoina monet yritykset ovat ymmärtäneet, että vastuullinen ja voitollinen toiminta eivät ole vastakkaisia asioita, mikä on mielestäni ilahduttavaa. Toivon, että tämä kehitys lyö läpi matkailualalla entistä enemmän. Toivoisin, että tulevaisuudessa yritykset yhä enenevissä määrin  kannustaisivat asiakkaitaan vastuulliseen ja ekologiseen matkailuun sekä ihmisten kunnioittavaan kohtaamiseen.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather