Suomen suurin matkablogiyhteisö
Taiteen kotitalo

Purkutaide – Taiteen kotitalo

Suomessa on paljon rakennuksia ja tiloja, jotka odottavat purkamista. Taide- ja kulttuuritoimijoilta puolestaan puuttuu tiloja. Purkutaiteen missio on yhdistää nämä palaset toisiinsa. 

Purkutaide nousi suuren yleisön tietoisuuteen vuoden 2020 kesällä, jolloin Keravalla sijaitsevaan, purkamista odottavaan kerrostaloon rakennettiin Taiteen kotitalo -näyttely.

Tämä ei ole kuitenkaan Purkutaiteen tuorein projekti, vaan vuoden 2021 alussa Purkutaide toteutti jo yhdeksännen projektinsa, tällä kertaa Helsingin keskustassa sijaitsevan Hotelli Helkan tiloihin. Tämä toteutus oli siinä mielessä erilainen kuin Purkutaiteen aiemmat, että Hotelli Helkaa ei olla purkamassa – sen sijaan siellä on käynnissä remontti. Toistaiseksi taidetta ovat päässeet ihastelemaan vain Helkan hotellivieraat, koronarajoitusten salliessa tiloihin on ollut tarkoitus päästää muitakin näyttelyvieraita. Nähtäväksi jää, avautuuko näyttely jossain kohtaa.

Minulla ei ole ollut tilaisuutta käydä tutustumassa Helkan näyttelyyn, joten palaan sen sijaan ajassa taaksepäin, Taiteen kotitalolle, jossa vuoden 2020 heinä-syyskuun aikana kävi yhteensä noin 30 000 vierailijaa. Uskallan väittää, että on Suomessa melko poikkeuksellista, että taidenäyttelyyn jonotetaan päivä, viikko ja kuukausi toisensa jälkeen – jopa tunteja kerrallaan, satoi tai paistoi. Monena päivänä jono jouduttiin katkaisemaan jo kauan ennen sulkemisaikaa, sillä uudet jonottajat eivät olisi enää ehtineet sisälle.

Sen jälkeen, kun näyttely sulki ovensa, on tiloja hyödynnetty muihin tarkoituksiin. Taiteen kotitalo on myös synnyttänyt uusia ideoita niin projektiin osallistuneille taiteiljoille kuin siellä vierailleille. Esimerkiksi parhaillaan käynnissä oleva Turun Teknologiakiinteistöjen järjestämä parkkihallien elävöittämisprojekti sai inspiraationsa Taiteen kotitalosta.

Purkutaide KeravallaTaiteen kotitalo KeravallaKerava Taiteen kotitaloKerava Taiteen taloTaiteen kotitalo Kerava

Taiteen kotitalo oli hitti

Keravalaiseen, purkamista odottavaan kerrostaloon rakennettiin mielenkiintoinen, monipuolinen taidenäyttely 94 taiteilijan voimin. Kyseessä oli siis melko massiivinen toteutus, jollaisia ei Suomessa ihan joka päivä tule vastaan.

Taiteen kotitalo oli järjestyksessään Purkutaiteen kahdeksas projekti, ja mukana oli sekä ammattilaisia sekä harrastajia, joita osallistettiin osittain myös sosiaalisin perustein. Hyvinvointi ja yhteisöllisyys olivat tämän projektin keskiössä. Silmiini on kuukausien mittaan osunut kritiikkiä siitä, että näyttelyyn ei otettu mukaan pelkästään kaikista kovimpia ja ammattimaisimpia tekijöitä, mutta mielestäni on tärkeä arvo, että taide kuuluu kaikille, ja on hienoa, että tilaa annetaan myös sellaisille taiteilijoille, jotka eivät ole ammattilaisia tai kaikista kokeneimpia. Kokemus karttuu vain tekemällä, ja on tärkeää, että on taideprojekteja, joissa tekijöitä ei jaeta meihin ja muihin.

Yksi hieno piirre näyttelyssä oli se, että siellä vieraileminen haluttiin mahdollistaa kaikille. Tarjolla oli solidaarisuuslippuja, joita kävijät saivat ostaa valmiiksi sellaisia vierailijoita varten, joilla ei ollut mahdollista itse sijoittaa rahaa pääsylippuunsa.

Taiteen kotitalo oli ehdottomasti ainutlaatuinen kokemus. Vaikka kävijämääriä jouduttiin koronan takia säännöstelemään, niin ajattelen, että näyttelyä ei oltaisi voitu toteuttaa parempaan aikaan. Koronan takia ihmiset suuntasivat katseensa tiukasti siihen, millaisia elämyksiä lähialueelta löytyy – ja yllättäen Keravalta löytyi jotain, mitä ei voinut ohittaa.

Itse vierailin Keravalla syyskuussa. Yksi syy, jonka perusteella valitsin vierailupäväni Taiteen kotitalolla, oli Palefacen keikka, jota pääsin kuuntelemaan samalla, kun jonotin näyttelyyn. Oli muuten harvinaisen miellyttävä jonotuskokemus, enkä tiedä, kuka artisti olisi paremmin sopinut tähän ympäristöön. Lisäksi korona-aikana ei ole juurikaan päässyt livemusiikkia kuulemaan, mikä teki tästä keikkakokemuksesta vielä ainutlaatuisemman.

Olin ennen näyttelyssä vierailuani nähnyt siitä lukemattomia kuvia ja lukenut useita artikkeleita, mutta en silti ollut ihan varma, mitä odottaa.

Taiteilijoiden teokset olivat keskenään hyvin erilaisia ja edustivat monia tyylisuuntauksia. Näyttely oli hieno kokonaisuus ja ehdottomasti helposti lähestyttävä – pidän taiteesta eniten silloin, kun se ei tunnu etäiseltä, vaan pysäyttää ja saa unohtamaan kaiken muun ympärillä.

Toki minullekin tuli väkisinkin mieleen, että onpa sääli, kun tämä näyttelykokonaisuus on väliaikainen. Mutta niin purkutaiteen kuuluu ollakin. Se tuo taide-elämykseen ihan uudenlaisia ulottuvuuksia ja muistuttaa siitä, että oikeasti aivan kaikki on elämässä väliaikaista.

Taiteen kotitalo ilahdutti minua suuresti, ja jään innolla seuraamaan Purkutaiteen tulevia projekteja.

Kaikki eivät kuitenkaan tällaisesta taiteesta ilahtuneet.

”On vaikea nähdä, mitä hyvää ja positiivista nyt suunnitteilla oleva taideprojekti tuo Ahjon kaupunginosaan. Projektissa korostuu alueen epämääräisyys, pelottavuus ja vaarallisuus valheellisella tavalla.”

Keski-Uusimaa julkaisi tämän mielipidekirjoituksen, jonka oli allekirjoittanut 10 keravalaista kunnanvaltuutettua. En oikein hahmota, millaisesta viitekehyksestä käsin kenelläkään tulee mieleen kirjoittaa tällaista tekstiä. Tässä on osittain jopa vähän pelottavia kaikuja menneisyydestä, sellaisilta ajoilta, jolloin kaikki katutaide pyrittiin hävittämään katukuvasta. Onneksi kunnanvaltuutetut eivät saaneet viimeistä sanaa tässä projektissa. Taiteen ilo sai.

Muiden blogiartikkeleita Taiteen kotitalosta:

Ja sitten matkaan: Keravan nähtävyyksiä – Taiteen kotitalo

Lähtöportti: Taiteen kotitalo hämmästyttää Keravalla

Paleface Taiteen kotitaloPaleface Taiteiden talollaPaleface keikka Taiteen kotitalo

Purkutaide Keravalla

Kingsheikki: High on Life

Kingsheikki: High on Life

Purkutaide Kerava Taiteen kotitalo

Kingsheikki: High on Life

Purkutaide Keravalla

Kingsheikki: High on Life

Taiteen kotitaloPurkutaide KeravaPlan B Taiteen kotitaloTaiteen kotitalo KeravaTaiteen kotitalo tarratKerava Taiteen kotitalo

Katutaiteen menestystarina

Kun mietin niitä seitsemäätoista vuotta, jotka olen asunut Helsingissä, en voi olla ajattelematta, miten paljon katutaiteen kentällä on tapahtunut tänä aikana. On tultu jo pitkälle niistä vuosista, jolloin Helsingissä oli nollatoleranssi katutaiteen suhteen. Kaupungin surullisenkuuluisa Stop töhryille -kampanja oli voimissaan vuosina 1998–2008, jolloin kaupunkikuvasta pyrittiin häivyttämään kaikki katutaiteeseen viittaava.

”Kuusi nuorta on pidätetty epäiltynä satojen, jopa tuhansien tarrojen sekä keraamisten laattojen liimaamisesta.” Näillä sanoilla alkoi eräs Helsingin Sanomien artikkeli vuonna 2004. Muistan näiden aikojen absurdiuden kuin eilispäivän. Siinä, missä 15 vuotta sitten Helsingissä ei ollut laillisia maalauspaikkoja ollenkaan, tilataan nykyään taiteilijoilta teoksia tilaustyönä. Siinä, missä katutaidetta pidettiin ennen epämääräisenä ja hämäränä, nostetaan sillä nykyään kokonaisten alueiden arvoa ja viihtyvyyttä. Nykyään katutaide myös tunnustetaan Suomessa osaksi nykytaiteen kenttää.

Ja kun kuluu vielä lisää aikaa, en näe mahdottomana, että Suomessa nähdään katutaiteen menestystarinoita vielä paljon suuremmassa mittakaavassa. Tällä hetkellä esimerkiksi Itä-Pasilasta ollaan kovaa vauhtia tekemässä varteenotettavaa katutaidekaupunginosaa, ja ympäri pääkaupunkiseutua on muitakin alueita, jonne kannattaa matkustaa ihan vaan taidetta bongailemaan.

Tulen varmasti kirjoittamaan kotimaisesta katutaiteesta vielä monta kertaa, sillä se on ehdottomasti suosikkini kaikista taiteen muodoista. Tänä kesänä olisi tarkoitus tehdä myös taidepainotteisia reissuja, esimerkiksi Mänttään katsomaan Banksy. A Visual Protest -näyttely.

Taiteen kotitalo Kerava

Taiteen kotitalo 2021

Jos ajattelit missanneesi tilaisuutesi kokonaan, mikäli et käynyt Taiteen kotitalolla viime vuonna – olet samaan aikaan oikeassa ja väärässä. Samanlaisena näyttelyä ei toki tulla enää koskaan näkemään. Hetki sitten Purkutaide kertoi kuitenkin kiinnostavia uutisia, nimittäin Taiteen kotitalolle tullaan rakentamaan uusi näyttely myös tämän vuoden kesäksi. Näyttelyn toteuttavat samat taiteilijat, jotka olivat mukana viime vuoden projektissa. Nähtäväksi jää, miten ja millä aikataululla koronarajoituksia puretaan kesällä, mutta uskon, että tulevana kesänä on mahdollisuus päästä jälleen käymään hyvin kiinnostavassa näyttelyssä.

Kiitos siis Taiteen kotitalo ja projektin vetäjä Jouni Väänänen!

Tilanteen etenemistä voi seurata Purkutaiteen Fabebook-sivuilta.

P.S. Pahoittelut artisteille, että en muistanut näyttelyä kiertäessäni kirjata ylös kaikkien teosten tekijöitä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, huhtikuu 14, 2021 at 21:20

    Oho, mainio vinkki tuo hotelli Helka, oli mennyt minulta kokonaan ohi. Ohi meni tosin myös tuo Taiteen kotitalo kesällä johtuen muista kiireistä ja se on vähän jäänyt harmittamaan, olisin halunnut päästä siellä käymään.

  • Reply Mika / Lähtöportti torstai, huhtikuu 15, 2021 at 10:39

    On kyllä hieno uutinen, että Taiteen kotitalolle on tulossa uusi näyttely kesäksi! Toteutustapa on tosiaan ainutlaatuinen. Tuskin missään muualla pääsee kulkemaan tuollaisessa taiteen labyrintissa, jossa ei voi yhtään arvata mitä seuraavasta huoneesta löytyy. Rima on siis tälle vuodelle aika korkealla, mutta uskon että näyttely täyttää odotukset. Kiitos linkkauksesta 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, huhtikuu 22, 2021 at 17:46

    Juuri tänään kävin katsomassa Concrete Urban Art -töitä Keran halleilla Espoossa. Välillä niitä töitä katsoessa tuli mieleen, että ei ole ihan viitsitty, kun kerran tiedossa on, että tämä on hyvin väliaikaista. Mutta oli joukossa ihan helmiäkin! Näistä juttusi kuvista pidin tosi paljon tuosta mustavalkoisesta huoneesta.

  • Reply Tanja sunnuntai, huhtikuu 25, 2021 at 00:27

    Viime kesä jäi väliin joten odotan innolla tulevaa Purkutaide projektia. Sitä ennen täytyy kuitenkin vierailla Espoon Kerassa.

  • Leave a Reply