Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

tammikuu 2012

Santavaara

Koronakevään tilinpäätös

Tämä vuosikymmen on kestänyt jo pienen ikuisuuden, ja toisaalta samalla tuntuu kuin tammikuu olisi ollut vasta eilen. Korona tuli ja sekoitti pakan ihan totaalisesti.

Vuonna 2020 on tapahtunut paljon. Pandemian alussa aloin kirjoittaa blogissa koronapäiväkirjaa, koska halusin omalta osaltani dokumentoida kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu. Luovutin kuitenkin melko nopeasti, kun tajusin, että nyt on tärkeämpää ottaa aikaa siihen, että voin käsitellä asioita itsekseni. Disinformaation ja erilaisten mielipiteiden kirjo on ollut tämän keväät aikana niin loputon, että en ole kokenut, että minulla olisi mitään tärkeää lisättävää keskusteluun. Olen kuitenkin mielenkiinnolla seurannut uutisointia sekä keskustelua aiheen ympärillä.

Eri foorumeilla on pohdittu, miten käy matkablogien, ja tietenkin olen miettinyt tätä myös oman blogini suhteen. Tuleeko matkustaminen ja siitä kirjoittaminen palaamaan koskaan ennalleen? Erilaisia skenaarioita voi aina esittää (ja niitä totta vie on esitettykin), mutta kaikki on lopulta spekulaatiota, sillä kukaan ei voi varmuudella tietää, mitä matkailualalla tapahtuu seuraavan vuoden tai kymmenen vuoden aikana.

Nyt on vain kärsivällisesti seurattava, mitä tuleman pitää ja fokusoida omaa tekemistään niin, että se on myös tällaisina poikkeuksellisina aikoina eettisesti kestävää. On asioita, jotka eivät yksinkertaisesti ole tällä hetkellä matkabloggaajalle ok. Ei ole esimerkiksi mitään tietoa, missä vaiheessa on jälleen hyväksyttävää rohkaista ihmisiä matkustamaan kansainvälisesti. Aiheeseen liittyy monia näkökulmia, eikä niiden välillä tasapainotteleminen tule taatusti olemaan tulevaisuudessa helppoa.

En onneksi joutunut perumaan koronan takia yhtään ulkomaanmatkaa. Olin jo talvesta saakka ajatellut, että haluaisin keväällä ja kesällä matkustaa vain kotimaassa. En siis ole edes haaveillut reissaavani minnekään pidemmälle, korkeintaan tekeväni muutaman päiväreissun Tallinnaan. Viime kesänä kaikki kotimaan matkani peruuntuivat, kun isäni menehtyi yllättäen, joten suunnitelmani on ollut tänä kesänä nauttia Suomen kesästä kahden vuoden edestä.

Monien vaiheiden ja lähes päivittäin muuttuvien arvioiden jälkeen tällä hetkellä näyttää siltä, että kotimaan matkailu on  mahdollista tänä kesänä. Tuntuu absurdilta, että edes joudumme pohtimaan, onko matkustaminen ok, mutta näiden realitettien kanssa on nyt vaan elettävä. Maailma on muuttunut hurjan paljon sen jälkeen, kun kaksi kuukautta sitten viimeksi kirjoitin blogia – minun elinaikanani ei ole tapahtunut mitään vastaavaa.

Vaikka haaveilen kotimaassa matkustamisesta, en ole vielä tehnyt mitään varsinaisia suunnitelmia kesälle. Olen kuitenkin toiveikas sen suhteen, että pääsen reissaamaan  – vähintään tutkimaan lähialueita, jos ei muuta.

Kiitosaiheita riittää

Olen ihaillut ihmisten sinnikkyyttä ja luovuutta tämän kevään aikana kerta toisensa jälkeen. Osa yrittäjistä lähti kehittämään vaihtoehtoisia konsepteja liiketoiminnalleen jo maaliskuun alkupuolella – hetkessä avattiin monia uusia palveluita ja käynnistettiin erilaisia yhteistyökuvioita. Monet ovat myös auttaneet muita pyyteettömästi, mikä on ilahduttanut kovasti.

Vietin kaksi kuukautta melko pitkälti yksin yksiössäni. Kotikulmillani Kalliossa on ollut suht mielekästä asua eristyksissäkin, kun toinen toistaan parempia take away -konsepteja on avautunut aivan kotinurkille. Toki on ollut pakko myös keskittyä kotona kokkaamiseen aivan erilaisella intenstiteetillä kuin aiemmin. Poistuin kotoa ainoastaan ulkoilemaan ja ruokaostoksille, ja vaikka seinät tuntuivat välillä kaatuvan niskaan ja happi loppuvan, olen kiitollinen tästäkin ajasta sekä siitä, että saan asua näinkin hyvällä sijainnilla. Kotoa on päässyt kätevästi monille ulkoilureiteille.

Kiitollisuuslistallani on myös se, että ehdin tekemään perheeni kanssa tehdä Thaimaan-matkan ennen kuin korona sotki koko maailman reissusuunnitelmat. Pääsimme tammikuussa todistamaan aitiopaikalta ensimmäisiä koronaan liittyviä toimenpiteitä Pattayalla – kauppakeskuksiin ilmestyi kuumemittareita, kaikkialla tarjoiltiin käsidesiä, kiinalaisturistit kaikkosivat katukuvasta ja maskien käyttö lisääntyi entisestään.

Tuolloin ajattelin, että korona vaikuttaisi Suomessa ainaoastaan niihin Lapin matkailuyrittäjiin, jotka työskentelevät pääasiallisesti kiinalaisturistien kanssa, eikä mieleeni edes ohikiitävänä ajatuksena hiipinyt, että se tulisi lopulta vaikuttamaan myös omaan yrittäjyyteeni. Maailmassa kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja kuten tiedämme, loppu on historiaa.

Olen ennen kaikkea kiitollinen siitä, että kukaan läheisistäni ei ole sairastunut vakavasti sekä siitä, että elämä jatkuu kriisien aikana ja niiden yli.

kylmänmyllynlähde kylmänmyllynlähdeKylmänmyllynlähde

Tämäkin on joskus ohi

Kun pandemia julistettiin, hävisivät sen myötä kirjoittamiseen liittyvät työni. Tämä tapahtui juuri, kun tunnelin päässä oli alkanut näkyä työrintamalla vähän enemmän valoa. Tuli jälleen kerran todistettua, että elämää ei todellakaan voi käsikirjoittaa.

En kuulu niihin ihmisiin, jotka muuttuivat äärettömän produktiivisiksi koronasta aiheutuneen paineen ja epävarmuuden keskellä, mutta en toisaalta vaipunut kaikista synkimpään epätoivoonkaan. Epävarmuus ei ole henkilökohtaisella tasolla mitenkään ennenkuulumatonta, vaan taloudelliset haasteet ovat olleet elämässäni läsnä monesti, ja olen tottunut siihen, että kaikki voi muuttua yhdessä hetkessä. Tiedän kokemuksesta, että tämäkin on joskus ohi. Voi olla, että haasteita tulee olemaan vielä pitkään, mutta jotenkin ne selätetään.

Aloitin maaliskuussa taidekorttiprojektin, joka saattaa mahdollisesti jäädä yritykselleni jonkinlaiseksi pieneksi sivuprojektiksi korona-ajan jälkeenkin. Rikastumaan en sen avulla pääse, mutta taiteen tekeminen on ollut minulle mitä parhainta terapiaa. Myymieni korttien lisäksi olen muutenkin lähettänyt normaalia enemmän postia sekä yrittänyt miettiä erilaisia tapoja muiden ilahduttamiseen ja auttamiseen. Olen välillä myös saanut itsekin yllätyksiä ystäviltäni, mikä on lämmittänyt mieltä kovasti. Ajattelen, että muiden piristämisen ei pitäisi olla mikään korona-ajan erityispiirre, vaan meidän pitäisi välittää toinen toisistamme ihan joka päivä, kaikkina aikoina.

Vaikka blogini on ollut viime aikoina hiljainen, olen miettinyt kirjoittamista paljon ja suunnitellut tulevaisuutta sen suhteen. Rehellisesti voin sanoa, että pitkän vaiheilun jälkeen ilo ja inspiraatio ovat vähitellen palanneet. Nyt tuntuu siltä, että minulla on pitkästä aikaa taas haaveita tulevaisuuteen liittyen, ja päivä päivältä avaan pitkään kiinni olleen läppärini innokkaammin. Tuntuu jälleen hyvältä kirjoittaa sekä pohtia, millaisia juttuja haluan tänä kesänä blogiin kirjoittaa. Olen myös miettinyt, miten voisin omalta osaltani tukea kotimaanmatkailun elpymistä. Toivottavasti tämä blogi voisi siinä tehdä oman pienen osansa.

Olen hakenut myös muutamia apurahoja korona-aikana, mutta vielä ei ole tärpännyt. Tälläkin hetkellä sisässä on yksi hakemus kirjan kirjoittamiseen. Tänä vuonna on tapahtunut niin paljon, että siitä riittäisi varmasti kirjoitettavaa, kirjan tai vaikka useamman verran. Olen jo vuosia halunnut kirjoittaa kirjan luovuudesta, enkä tiedä, milloin luovuus olisi maailmanlaajuisesti nostanut päätään niin isolla volyymilla kuin tänä keväänä. Uskon, että ihmisten luovuus tulee vain vahvistumaan entisestään tulevina kuukausina ja vuosina, joten luovuuden tutkimiseen olisi varmasti loputtomasti materiaalia tarjolla.

Kylmänmyllynlähde Jämi Kylmänmyllynlähde Jämi Kylmänmyllynlähde Jämi

Kevään päätös

On aika tehdä jonkinlainen tilinpäätös koronakeväästä. Taloudellisesti jäin miinukselle, mutta henkistä kapasiteettia on jälleen tullut venytettyä siinä määrin, että kokisin olevani plussan puolella sen suhteen. En tiedä, miten maailma tästä toipuu, miten Suomen talouden tai oma yritykseni käy, mutta minusta tuntuu, että ainakaan toivon määrä ei ole vähentynyt. Arvelen, että edessä on paljon työtä ja ehkä suruakin, mutta myös uskoa, toivoa ja rakkautta sekä uusia alkuja. Me kaikki olemme joutuneet pysähtymään, eikä se ole pelkästään huono asia.

Toivottavasti muistamme tämän jälkeen, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

So many things are limited now
But passion is not
Compassion is not

So many things are limited now
But power of community is not
Creativity is not

Our purpose is bigger than
the sum of what we can accomplish
And the journey is more meaningful than
what meets the eye today

Our mission may look different during this season
When everything is uncertain
When unexpected is now expected

And it´s ok
It´s ok to search
To wonder

This season is not only season
But the start of something new
We are stepping into the new normal
The future that is something else

So many things are limited now
But the future is not
Hope is not

So many things are limited
But the love that conquers all is not

// Mirka  13.5.2020 //

P.S. Artikkelin ensimmäinen kuva on otettu Rovaniemellä, Santavaaran Kuninkaanlaavulla. Muut kuvat on otettu toukokuussa Kylmänmyllynlähteellä Satakunnassa. Kauniita paikkoja sijaitsee kaikkialla Suomessa – suosittelen lämmöllä omaan lähialueeseen tutustumista.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather