Suomen suurin matkablogiyhteisö
auringonlasku

Koronapäiväkirjat 1/

Missä olit, kun koronavirus julistettiin pandemiaksi maaliskuussa 2020?

Mieleeni on painunut se hetki, kun istuin keskiviikkoiltana bloggaajakollekoideni kanssa St Georgen Wintergardenissa ja avasin uutissyötteen. COVID-19 on nyt pandemia. En kuitenkaan arvannut, että se olisi vasta alkua – miten käsittämätön seuraavasta uutispäivästä Suomessa tulisikaan. Nyt korona oli alkanut levitä täällä ihan toden teolla. Tuntui kuin torstainana 12.3. koko Suomi olisi muuttunut yhdessä hetkessä. WC-paperit vietiin käsistä ja ihmiset ryntäilivät kauppojen käytävillä lähes apokalyptisissa tunnelmissa.

Sitten se iski tajuntaan. Työtilanteeni, joka oli ollut viimeiset kolme kuukautta lievästi sanottuna heikko, oli yhtäkkiä sanalla sanoen toivoton. Projektit peruuntuivat, mitään varmaa ei jäänyt jäljelle. Ironista on, että myös rahat loppuivat samassa rytäkässä, eikä tulevasta ollut mitään tietoa. Tuntui kuin koko maa – tai jopa koko maailma – olisi mennyt kiinni yhdessä hetkessä. Matkailuala ja sisällöntuotanto, siinäpä vasta heikko kombo siinä tilanteessa, kun lähes kaikki matkailu maailmassa on pysähtymässä, varsinkin meidän suomalaisten osalta. Toki olen tehnyt projekteja muillakin sektoreilla kuin matkailualalla, mutta yhtä hiljaista tuntuu tällä hetkellä kaikkialla olevan.

Yritin pitää pääni kylmänä, mutta silmäni eksyivät jatkuvasti lukemaan uutisia, kuuntelemaan tiedotustilaisuuksien livestriimejä ja selaamaan sosiaalisen median uutisvirtoja. Siinä ei mieliala varsinaisesti kohentunut. Yritin käsitellä muuttunutta maailmantilannetta, mutta se tuntui mahdottomalta, kun olin yksin ajatusteni kanssa.

Seuraavana päivänä olin jo rauhallisempi ja aloin hoitaa käytännön asioita. Huomasin, että kaikista tärkeintä oli päästä keskustelemaan ystävien kanssa ja saada tukea, tsemppiä ja ihan konkreettisia vinkkejä omaan yrittäjyyteen. Niinpä päätin, että aloitan nyt aiheeseen liittyvän juttusarjan, joka tulee jatkumaan määrittelemättömän pitkän ajan tilanteen kehittymisestä riippuen.

Nyt on aika laittaa matkajutut hetkeksi syrjään ja keskittyä siihen, mikä pyörii joka tapauksessa meidän ajatuksissamme. En halua maalailla blogissani kauhuskenaarioita, vaan jakaa tietoa, rohkaisua ja ideoita siitä, miten pääsemme yhdessä ja yksilöinä uudenlaisesta maailmantilanteesta eteenpäin. Kenties tämän kaiken kaaoksen keskellä syntyy vielä jotain aivan uutta, jotain hyvää.

Jokaista tarvitaan

Koronaviruksen tartuntatilanne Suomessa on siinä mielessä epäselvä, että kaikkia oireellisia ei enää tässä vaiheessa testata. Ainoastaan riskiryhmäläiset ja vakavimmista oireista kärsivät pääsevät testeihin. Ikääntyneiden testaamisessa on ikärajaksi tänään, 14.3. asetettu 70 vuotta. Tällä hetkellä COVID-19 saattaa siis olla levinnyt paljon laajemmin kuin tilastojen valossa varmuudella tiedämme. Virallisesti tartuntoja on tänään tiedossa 225.

On edelleen tärkeää noudattaa viranomaisten ohjeistuksia ja välttää turhaa kokoontumista ja matkustamista. Meidän kaikkien täytyy yhdessä parhaamme mukaan suojella heitä, joille potentiaalinen tartunta olisi kohtalokas, jopa hengenvaarallinen. Epidemiaa ei voida Suomessa enää pysäyttää, mutta rajoitteilla voidaan hidastaa viruksen leviämistä, jotta liian moni ei sairastu yhtä aikaa ja kaikille tarvitseville riittää hoitoa.

Ja sitä WC-paperia, sitä ei tarvitse edelleenkään hamstrata. Eikä oikeastaan mitään muutakaan. Kauppojen hyllyt täyttyvät edelleen ihan normaalisti.

Tällä hetkellä tilanne on se, että valmiuslain käyttöönottoa valmistellaan, ja varmasti alkuviikosta olemme taas viisaampia siinä, mitä tuleman pitää.

Mielestäni on tärkeää pitää erityisesti lapset turvassa kauhuskenaarioiden lietsomiselta. Heihin ei pidä tartuttaa esimerkiksi pelkoa pahimpien skenaarioiden toteutumisesta tai talouden romahtamisesta – tällaiset asiat eivät ole heidän vastuullaan, eikä heidän tarvitse kantaa niistä taakkaa. Kaikki lapset eivät välttämättä osaa sanoittaa ahdistustaan, ja he saattavat reagoida omalla tavallaan. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten ja tietää, miten hänen kanssaan kannattaa asioita käsitellä. Ala-asteikäiset lapset eivät muista yhtään aiempaa koronavirusta ja voivat sen vuoksi olla tällä hetkellä erittäin hämmentyneitä.

Jos useimmat aikuisetkin ovat huolissaan, niin lapsen mielessä asiat saattavat saada vielä massiivisemmat mittasuhteet. Toivon, että kaikki vanhemmat keskustelevat lastensa kanssa (ikätason mukaan) riittävästi ja ennen kaikkea ovat läsnä ja kuuntelevat, kun lapsi haluaa purkaa sydäntään. Keksikää myös paljon kaikkea mukavaa tekemistä, joka vie ajatukset toisaalle. Sama koskee myös meitä aikuisia, itseänikin. Kirjoitan tässä samalla hyvin paljon myös itselleni. Meidän ei missään nimessä tarvitse eikä pidä keskittyä pelkästään murehtimaan, vaikka tilanne onkin uusi ja erittäin poikkeuksellinen. Maailmassa on edelleen paljon hauskoja, kauniita ja hyviä asioita.

Tilannetta kannattaa seurata virallisista lähteistä, erityisesti THL:n sivulta. 

Helsingin Sanomien sivuilta voi lukea koronauutisia koottuna.

Annetaan empatian kasvaa

Alkanut vuosikymmen on opettanut – vai pitäisikö sanoa pakottanut – meidät elämään päivän kerrallaan. Se on muistuttanut siitä, millaisilla asioilla elämässä on on oikeasti merkitystä ja siitä, miten haurasta, arvaamatonta ja arvokasta elämä on. Monet ovat varmasti myös huomanneet, miten paljon omassa elämässä on asioita, joita voi tarvittaessa karsia ilman, että se oikeastaan heikentää elämänlaatua mitenkään.

Toivon, että tämä tilanne saisi ihmiset kokemaan enenevissä määrin empatiaa muita kohtaan eikä kääntämään katsettaan pelkästään siihen, miten itse selviytyy parhaiten. Uskon, että yhteisönä meillä on mahdollisuus selvitä – ehkä luoda jopa jotain aivan uutta, joka kestää ja kantaa pidempään kuin pandemian vaikutus.

Internetin ja sosiaalisen median merkitys kasvaa hetki hetkeltä, kun ihmiset eivät enää voi entisissä määrin tavata kasvokkain. Nyt on aika miettiä, miten sosiaalista mediaa ja muita alustoja voisi entistä enemmän käyttää yhteiseen hyvään. Meillä kaikilla on taitoja – miten voimme parhaalla mahdollisella tavalla käyttää niitä tällaisessa poikkeustilanteessa? Nyt on aika palata sinne ytimeen ja tehdä sosiaalisesta mediasta sosiaalisempi kuin koskaan. Vaikka emme tapaa toisiamme, voimme olla yhteydessä toisiimme.

Pienet ja suuret yrittäjät – tuetaan toinen toisiamme

Muun muassa lahjakas kollegani Sanna Wallenius on pitänyt esillä ideaa siitä, että artistit voisivat järjestää maksullisia keikkoja striimaamalla. Tuumasta onki jo tartuttu toimeen, ja esimerkiksi koronakonsertit.fi -sivustolta löytyy tulevia konsertteja.

Tällaisia, uudenlaisia lähetysmistapoja ja näkökulmia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Välillä hulluimmatkin ideat saattavat saada siivet alleen. Lähdetään siis avoimesti ideoimaan uutta – myös sellaista, mikä ei välttämättä tuo lisätienestiä juuri meille itsellemme. Monet yritykset ovat kärsineet, itseni mukaan lukien. Jo sen tiedostaminen, että en todellakaan ole tilanteeni kanssa yksin, on auttanut käsittelemään asiaa. Lisäksi ymmärrän, että tässä ei ole kyse minusta vaan meistä kaikista. Joten pidetään keskustelu käynnissä, tuetaan paikallisia yrittäjiä mahdollisuuksien mukaan ja puhutaan elämää sen sijaan, että julistaisimme kuolemaa ja ahdistusta.

Jos sinua ahdistaa niin paljon, että sitä on vaikea käsitellä, muistathan hakea apua. On olemasa kriisinumeroita, joihin voi soittaa, mikäli ympräillä ei ole ihmisiä, joiden kanssa keskustella.

Heille, jotka ovat edelleen terveenä, suosittelen luonnossa liikkumista. Olen ottanut kävelystä nyt itselleni päivärutiinin,  mikä on ehdottomasti virkistänyt mieltä ja auttanut ideoimaan, mihin keskittyä seuraavaksi. Tämä tilanne todella meni itsellänikin tunteisiin, mutta koska olen selvinnyt monesta kriisistä aiemmin, koen, että minulla on kapasiteettia käsitellä ainakin tällä hetkellä epämääräistä ja uudenlaista tilannetta – toivottavasti samalla myös auttaa monia. Halusin luoda tämän päiväkirjan, jotta minulla olisi alusta ideoida, käsitellä koronavirukseen liittyviä näkökulmia ja jättää lukijoille sellainen tunne, että meillä on edelleen paljon toivoa.

Tämä oli siis vasta intropostaus, josta ehdottomasti puuttuu monia aiheeseen liittyviä tärkeitä teemoja. Tulen jatkossa nostamaan päivittäin esille erilaisia koronavirukseen liittyviä näkökulmia, jotka voivat olla yhteydessä esimerkiksi terveysnäkökulmiin, yrittäjyyteen ja työelämän muutokseen, lapsiin, yksinäisyyteen, pelkoon – oikeastaan mihin tahansa, mikä ihmisiä näinä päivinä mietityttää. Tilanteet elävät päivittäin, joten katson jokaisen päivän aiheen päivän tilanteen mukaan. Jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia aiheista, niin minulle voi halutessaan laittaa viestiä vaikkapa Instagram-tilini kautta: @mirkahannele.

Tänään koronasta muissa blogeissa:

Mungolife: Force Majeure 

Stella Harasek / Notes on a life: Poikkeustila

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 15 maaliskuun, 2020 at 13:03

    Onhan tämä ihan hurja tilanne. Jo nyt vaikutukset ovat erittäin laajat, mutta tilannehan tulee tästä vielä pahenemaan alalla kuin alalla.

    • Reply Reason for Season keskiviikko, 24 kesäkuun, 2020 at 20:42

      Haluan uskoa, että on mahdollista myös taistella pahenevaa tilannetta ja olosuhteita vastaan – itse haluan ainakin yrittää parhaani. Ei ole aika luovuttaa, vaikka ympärillä myrskyää :).

    Leave a Reply