tammikuu 2012

Voiko koronaviruksesta seurata mitään hyvää?

Monien ensimmäinen ajatus koronavirusta miettiessä on varmasti, että tässä tilanteessa ei yksinkertaisesti ole mitään positiivista. Uutisotsikot huutavat pelkkää poikkeustilaa ja maiden sulkeutumista. Monin tavoin tilanne onkin traaginen – viikko sitten tuskin kukaan osasi kuvitella, miten paljon elämämme tulee muuttumaan lyhyessä ajassa. Totuus on myös se, että me emme vielä tiedä, miten massiiviset vaikutukset tulevilla kuukausilla tulee olemaan. Elämme historiallisia aikoja, mikä onkin yksi syy siihen, miksi aloin näitä koronaan liittyviä päiväkirjapostauksia kirjoittaa. Haluan dokumentoida ajanjakson, joka on ainutlaatuinen meidän elinaikanamme.

Keskity siihen, mikä tuo iloa

Olen seurannut uutisia ja tiedotusta mahdollisimman tiiviisti. En kuitenkaan suosittele samaa intensiivisyyttä kaikille. Itse olen esimerkiksi työskennellyt toimittajana, kirjoittanut kirjan jne – olen siis tottunut siihen, että etsin tietoa jatkuvasti. Tiedän, että tällainen voi myös uuvuttaa nopeasti, etenkin, jos siihen ei ole arjessaan tottunut. Jatkuvat negatiiviset uutiset ja tiukentuvat rajoitukset saattavat iskeä esimerkiksi vanhan trauman tai ahdistuksen päälle, joten mikäli koet, että koronauutisointi saa sinut voimaan entistäkin huonommin, kannattaa ehdottomasti pitää pieni breikki ihan kaikesta mediasta. Tämän aiheen käsittely ei nimittäin ihan hetkessä tule laantumaan, eivätkä klikkiotsikot tule muuttumaan lempeämmiksi. Nyt, jos koskaan, kannattaa pitää huoli omasta jaksamisesta ja läheisistään.

Haluan tänään kirjoittaa siitä, että tilanteen absurdiudesta ja järkyttävyydestä huolimatta kriisin keskellä on noussut esille myös paljon hyvää ja inhimillistä. Arvojohtajuus on noussut esiin joidenkin yritysten kohdalla upealla tavalla. On osoitettu, että työntekijöistä ja asiakkaista oikeasti välitetään, asioista viestitään avoimesti, lämpimästi ja rohkaisevasti. Valitettavasti näkyvillä on päinvastaistakin toimintaa, mutta sitä en halua nostaa esiin. Haluan keskittyä siihen, mikä on enenevissä määrin nostanut päätään viimeisen viikon aikana: ihmisten hyväsydämisyys ja yhteishenki.

Sosiaalisessa mediassa levinneet videot ja kuvat siitä, miten ihmiset ovat esimerkiksi järjestäneet parvekkeillaan konsertteja tai käyneet tapaamassa iäkkäitä vanhempiaan ikkunan takana puhelimella samalla keskustellen, lämmittävät mieltä kovasti. Niin Suomesta kuin maailmaltakin kantautuu jatkuvasti mahtavia uutisia. Miljonäärit ovat tehneet isoja lahjoituksia, monet ihmiset ovat antaneet osaamistaan, varojaan ja aikaansa muiden käyttöön, käsidesiä on alettu valmistaa paikoittain jopa ilmaiseksi jaettavaksi – lista jatkuu.

Muutama päivä sitten ihastelin näitä artikkelikuvassa olevia Hidastaja Art -korvakoruja Instagramissa, ja sanoin ostavani ne heti, kun oma tilanteeni helpottaa niin, että se on mahdollista. Ei kulunut kauaa, kuin tuttava  laittoi minulle viestiä ja kertoi, että hän kokee, että hänen pitää ostaa nämä korvakorut minulle. Ne kolahtivat postiluukustani juuri, kun olin julkaisemassa tätä artikkelia. Nyt silmäni ovat täynnä kyyneliä liikutuksesta.

Tässä on vuori, nyt kiivetään.

Yle on julkaissut tänään artikkelin siitä, mitä hyvää koronavirus on nostanut ihmisissä esiin.

Ravintola-alalla tarvitaan luovuutta

Monet yritykset, jopa sellaisetkin, jotka itsekin kärsivät kriisitilanteesta pahasti, ovat toimineet esimerkillisesti ja jakaneet omia resurssejaan yhteisön hyväksi. Helsingissä toimiva välipalabaari Bär Bar jakoi toissapäivänä sekä eilen keskustan alueella ilmaisia ruokatoimituksia kotiin toimitettuna. Tällä hetkellä Bär Barista voi tilata 20 euron hintaisen karanteenipaketin kotiinsa. Mukana tulee lahjakortti, jonka voi käyttää liikkeessä myöhemmin, kun akuutti koronatilanne helpottaa. Tilauksia otetaan vastaan Helsingin 00100–00230 alueelle.

Tuetaanhan tällaisten yritysten selviytymistä mahdollisuuksiemme mukaan! Arvostan sitä, että vaikeiden aikojen keskellä yrittäjät eivät luovuta, vaan menevät täysillä eteenpäin uudelaisia, luovia ratkaisuja hyödyntäen. Monet kahvilat ja ravintolat tarvitsevat nyt meidän tukemme, mikäli haluamme, että ne pysyvät pystyssä tämän kevään yli.

Totta kai haluamme.

Kotikulmillani Kalliossa on myös ollut ilahduttavia tempauksia. Esimerkiksi eilen ovensa väliaikaisesti sulkenut, Kalliossa toimiva Riviera jakoi ilmaiseksi ruokaa, jotta sitä ei menisi hävikkiin. Vastaavia tempauksia on ollut monissa muissakin paikoissa, mikä lämmittää mieltäni kovasti. Pienilläkin positiivisilla eleillä on kriisitilanteen keskellä valtava vaikutus, sillä ne auttavat ylläpitämään toivon ilmapiiriä ja uskoa tulevaisuuteen. Tarvitsemme nyt jokaiseen päivään niitä hetkiä, jotka muistuttavat siitä hyvästä, mitä maailmassa on.

Helsingissä saa ostaa edullista ruokaa esimerkiksi Kampin K-Marketista, jossa myydään nyt ”kouluruokaa” hintaan 5,90e/kg. Tämä on hienosti toimittu, sillä lapsiperheissä ja monissa muissakin talouksissa on nyt erityisen tiukat ajat. Toivon, että tällaiset käytännöt laajenevat ympäri maan. Tänään tulleen tiedon mukaan HOK-Elanto sulkee 82 ravintolaansa 23.3. mennessä ja siirtää noin 800 työntekijänsä erilaisiin kaupan alan työtehtäviin, jotta saadaan varmistettua kotitalouksien ruokahuolto.

Monissa kaupoissa on jo otettu käyttöön erilliset aamuaukiolot +70-vuotiaille eli riskiryhmäläisille. Toivon, että kaikki pitäisivät omia vanhempiaan/isovanhempiaan kartalla kaikista hallituksen suosituksista ja muutoksista, joita tällä hetkellä tulee päivittäin. Pidetään muutenkin huoli siitä, että rohkaisemme vanhempaa ikäluokkkaa pysyttelemään mahdollisimman paljon kotonaan ja ulkoilemassa.

Monilla on tällä hetkellä se tilanne, että he eivät voi poistua kotoaan edes ruokaostoksille, eivätkä kaikki vanhemmat ihmiset osaa käyttää älylaitteita tilatakseen kotiinsa ruokaa. Jos sinä olet valmis auttamaan naapureitasi, niin jätä esim. lappu ilmoitustaululle, laita kirje naapureiden postiluukkuihin tai liity vaikka Facebookin korona-apuryhmiin, joita on paikkakunnittain jo paljon. Yritetään saada avun tarve ja apu kohtaamaan mahdollisimman hyvin. Tällaista toimintaa on nyt paljon ilmoilla, ja se tulee varmasti laajenemaan ja organisoitumaan paremmin tulevina viikkoina.

Jotta meillä kaikilla olisi, mitä tarvitsmme

Olen liikuttuneena seurannut, miten monet yrittäjät ovat tarjonneet ilmaiseksi ammattiosaamistaan kanssayrittäjien käyttöön. On ollut ilmaisia webinaareja, konsultaatiota, koulutuksia. On ollut helpotuksia vuokriin, joustoa puolin ja toisin. On meidän kaikkien etu, että mahdollisimman moni yritys selviää tästä poikkeustilanteesta, joten jokainen kädenojennus lämmittää mieltä, oli se sitten maksuajan pidennys, taloudellinen tuki, vuokranalennus, konsultaatio tai mikä tahansa sellainen teko, mikä auttaa askeleen eteenpäin tässä tilanteessa. Myös valtakunnallisella tasolla mietitään erilaisia avustustoimenpiteitä.

Business Finlandin rahoitushaku pk- ja midcap-yrityksille avautuu yritysten haettavaksi torstaina 19.3. 

Monet tahot ovat järjestäneet sosiaalisessa mediassa tempauksia, joissa on nostettu esille yrittäjiä ja heidän tuotteitaan. On myös ideoitu uusia nettisivustoja ja virtuaalitapahtumia, joiden avulla yrittäjien työ ja tuotteet pääsevät esille. Koko ajan nousee esille uusia, luovia ratkaisuja, joiden kautta ihmiset auttavat toisiaan. Tänään bongasin ilmoituksen, jossa tarjouduttiin vetämään veloituksetta jumppaohjauksia parvekkeiden alla niin, että karanteenissa olevat voivat tehdä treeninsä turvallisesti omalla parvekkeellaan. Jotkut taas ovat luvanneet ottaa muutaman extralapsen omiin tiloihinsa opiskelemaan. On paljon taitoja ja resursseja, joita voidaan käyttää muiden auttamiseen poikkeuksellisina aikoina.

Jään avoimin mielin seuraamaan, mitä kaikkea tulevat viikot tuovat tullessaan. Tuntuu siltä, että inhimillisyyden vallankumous, josta Perttu Pölönen on paljon puhunut (luku- tai kuuntelusuositus karanteeniin: Perttu Pölönen, Tulevaisuuden lukujärjestys) alkaa olla vähitellen täällä. Itse aion tulevaisuudessa oman tilanteeni parannuttua tehdä mahdollisimman suuren osan hankinnoistani tukeakseni kotimaista yrittäjyyttä ja mietin toki myös, millaisilla keinoilla pystyn tulevina päivinä olemaan muille avuksi.

Olen luvannut lähitulevaisuudessa laittaa 20 % kaikesta taidemyynnistäni muiden pienyrittäjien tukemiseen tavalla tai toisella. Kyse on pienestä teosta, mutta jostain on aloitettava. Nyt on todellakin aika vetää yhtä köyttä, ja tähän projektiin tarvitaan meitä ihan kaikkia.

Akuutin kriisin jälkeen haluan keskittyä tässä matkablogissani erityisesti kotimaan matkailuun. Se oli suunnitelmani jo ennen tätä kriisitilannetta, mutta nyt koen sen entistä merkityksellisempänä – uskon, että meillä voi olla edessä kaikkien aikojen sesonki kotimaan matkailun saralla.

Ja vaikka tilanne on synkkä, eikä tällä hetkellä kukaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, ei lopeteta hyvien uutisten jakamista! Puhutaan toivoa ja rohkaisun sanoja, eikä luovuta unelmistamme. Ne saattavat muuttaa tämän matkan aikana muotoaan, mutta tärkeintä on, että haaveet kantavat pahimman yli. Eikä anneta esimerkiksi Twitterissä ja Instagramissa päätään nostaneet positiivisen ilmapiirin ja lämmön lässähtää – ei edes siinä kohtaa, kun tämä kriisi on selätetty. Nyt tarvitaan venymistä, kärsivällisyyttä ja empatiaa muita kohtaan.

Paljon tsemppiä ja iloa jokaiselle tuleviin päiviin!

P.S. Jos kaipaat juttuseuraa, niin minut tavoittaa esimerkiksi Instagramista: @mirkahannele

Jos olet yrittäjä, joka kärsii koronavirustilanteesta – et ole yksin. Samassa veneessä on nyt paljon ihmisiä, niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin.

Vielä ei ole kovinkaan paljon valtakunnan tasolla tullut tietoa siitä, millaista apua yrittäjät voivat tässä tilanteessa saada. Toivottavasti olemme pian viisaampia asian suhteen. Esmerkiksi pankkien ja vakuutuslaitosten vastaantuloa todella tarvitaan nyt.

Yrittäjät.fi-sivulta löytyy ”Kaikki koronasta yrittäjälle” -tietopaketti. Sivustolla voi myös ilmoittautua webinaariin, jossa kerrotaan tärkeää, yrittäjiä koskettavaa tietoa koronavirukseen liittyen. Siitä on hyvä aloittaa, mikäli kaipaa informaatiota aiheesta.

Jos oma taloudellinen tilanne on nyt jo kestämätön, kannattaa soittaa Yritys-Suomi Talousapu -neuvontapalveluun.

Sosiaalisen median keskusteluryhmät ovat ehkä kyseenalaisessa maineessa, mutta nyt suosittelen seuraamaan keskustelua Facebookin yrittäjyyteen liittyvissä ryhmissä – monissa keskusteluissa mietitään tilannetta nyt ihan tosissaan, eikä sitä tiedä, milloin joku esittää idean, joka on juuri sinulle kullanarvoinen. Lisäksi näistä ryhmistä saattaa löytää tällä hetkellä asiakkaita, sillä monissa ryhmissä on nyt aloitettu keskusteluketjuja, joissa asiakkaat ja yrittäjät kohtaavat. Koska nämä ryhmät ovat suljettuja, en linkkaa tähän mitään esimerkkikeskustelua, mutta kannattaa käydä Facebookissa kurkkaamassa esimerkiksi Naisyrittäjät ja Yrittäjät.

Tässä ollaan yhdessä

Minäkin olen pienyrittäjä. Tekisi melkein sanoa superpieni yrittäjä, sillä minulla oli pitkään vaikea vaihe jo ennen pandemiaa. On jopa hieman tragikoomista, että ajattelin vielä pari viikkoa sitten maaliskuun olevan uusi alku yrittäjyydessäni – kuukausi, joka muuttaisi suunnan. Edellisen kerran ajattelin näin viime vuoden heinäkuussa, ja muutaman päivän kuluttua tästä isäni menehtyi täysin yllättäen. Kaikki todellakin muuttui. Ja nyt, jälleen kerran, kaikki on muuttunut, eikä muutos ole taaskaan sellainen, jonka tilasin. Sen sijaan, että hommat olisivat lähteneet vihdoin isommalla vaihteella käyntiin, tyhjeni kalenteri lopullisesti. Kaikesta tuli hetkessä epävarmaa. Mutta niin se elämässä menee, että huomisesta ei voi koskaan tietää.

Olen kuitenkin päättänyt, että nyt ei ole aika vaipua epätoivoon, ei missään nimessä. Taitoni eivät ole kadonneet minnekään, eikä Interntiä ole suljettu. Menneinä vuosina kirjoitin enemmän lehtijuttuja – kenties nyt onkin aika etsiä kontaktit sinne puolelle uudestaan. Eihän sitä tiedä, vaikka ne kaikista timanttisimmat ideat syntyisivät tämän katastrofin keskellä. Haluan uskoa, että peli ei ole vielä menetetty, ei omalta osaltani, eikä monien muidenkaan kohdalla.

Mikä tahansa sinun tilanteesi tänään on, muista, että sinunkin osaamisesi on tallella, ja sille varmasti löytyy käyttöä, tavalla tai toisella. Tuli mitä tuli, niin me olemme tässä tilanteessa yhdessä, ja haluan uskoa, että useimmilta meistä löytyy myös tahtoa auttaa muita.

On aika vetää yhtä köyttä.

Meillä on edelleen tulevaisuus

Rehellisyyden nimissä on tässä vaiheessa jo ihan reilua sanoa, että myös konkursseja on edessä, mutta toivon, että me yhdessä teemme kaikkemme, jotta niitä nähtäisiin mahdollisimman vähän. On aika keksiä uudenlaisia työskentelytapoja, formaatteja, innovaatioita, palveluita, mitä tahansa, mikä auttaa yrityksiä tästä kriisitilanteesta eteenpäin.

On aika tehdä hyvää, rohkaista muita ja katsoa tämän pandemian yli, tulevaisuuteen. Uskon nimittäin, että myrskyn jälkeen aurinko vielä paistaa. Esimerkiksi matkailuala on nyt suurissa vaikeuksissa, mutta uskon, että kotimaan matkailun suosio tulee kasvamaan huimasti, kunhan pääsemme tämän akuuteimman tilanteen yli. Sen tukemisessa tahdon matkabloggaajana ehdottomasti olla mukana.

Surukseni olen huomannut joidenkin yrittäjien taholta tänään jopa ilkkumista heitä kohtaan, joilla on nyt vaikeaa. Mielestäni tässä vaiheessa ei ole mitään itsekkäämpää ja lyhytnäköisempää kuin nauraa toisten ahdingolle. Vaikka olisi miten hyvin varautunut, ei voi koskaan tietää, milloin itselle koittaa vaikeat ajat, syystä tai toisesta. On ylimielistä kuvitella, että olisi itse kaikkien vaikeuksien yläpuolella. Nyt on korkea aika harjoittaa omia empatiataitoja ja tarjota auttavaa kättään heille, jotka sitä tarvitsevat. Laitetaan siis hyvä kiertämään, eikä missään nimessä iloita siitä, että joku toinen kärsii.

Abstraktia taidetta

Itse olen ammatiltani sisällöntuottaja (tai kirjoittaja, kuten tykkään itse sanoa). Olen viime vuosien aikana kirjoittanut esimerkiksi lehtiartikkeleita, blogeja, sosiaalisen median päivityksiä, yrityssisältöjä sekä yhden kirjan. Myös oikoluku on kuulunut työkuvioihini. Viime aikoina olin keskittynyt juuri sellaisiin töihin, jotka nyt ovat katkolla maailmantilanteen vuoksi. Näinpä on mietittävä asioita uudesta näkökulmasta.

Olen myös viimeisen parin kuukauden aikana alkanut enemmän maalaamaan abstraktia taidetta ja haaveillut siitä, että maalaaminen voisi tulevaisuudessa olla osa yrittäjyyttäni. Tarkoitukseni on ollut mainostaa tätä enemmän, mutta viime päivinä uudenlaisen maailmantilanteen sulatteleminen on vienyt siinä määrin energiaani, että en ole vielä päässyt vauhtiin. Taidettani voi siis halutessaan ostaa, ja myös tilaustöistä voidaan keskustella. Olen luvannut, että vähintään maaliskuun loppuun saakka laitan 20 % taiteen myynnistä siihen, että tuen muita pienyrittäjiä. Sen jälkeenkin tahdon jatkuvasti tukea taiteellani hyväntekeväisyyttä sekä yksittäisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat apua.

Taidetilini Instagramissa: @mirkahannele.art

Käytetään edelleen rahaa

Toivon, että kaikki he, joilla on edelleen ostovoimaa, käyttävät sitä nyt kotimaisten yritysten tukemiseen. Verkkokaupat toimivat, Woltin ja muiden kuljetuspalveluiden kautta voi tilata ruokaa monista ravintoloista, lisäksi erilaisiin palveluihin voi ostaa lahjakortteja, jos nyt ei voi tai uskalla mennä käyttämään palveluita. Kannattaa seurailla myös, millaisia tapahtumia järjestetään tulevina viikkoina verkon välityksellä. Helsingin Sanomat julkaisi tänään artikkelin, jossa kerrotaan erilaisista sivustoista, jotka kokoavat yhteen artistien livestriimien välityksellä tapahtuvia keikkoja.

Jos joskus, niin nyt on aika tukea kotimaista työtä ja lähialueen yrittäjiä. Toki sen toivoisi aina olevan kuluttamisen lähtökohta, että suositaan suomalaista. Nyt sillä on kuitenkin ratkaiseva merkitys, sillä monet yritykset kaatuvat lyhyessäkin ajassa, jos asiakkaita ei ole. Se, että liikkumista tällä hetkellä osittain rajoitetaan, ei tarkoita, että rahankäyttö pitäisi lopettaa. On tärkeää, että emme päästä tilannetta siihen, että koko maan talous lamaantuu. Aion myöhemmin nostaa esiin pieniä yrityksiä myös tässä blogissa.

Jään seurailemaan tilannetta ja sitä, millaisia innovaatioita tämän kaiken keskellä syntyy. Toivon myös, että näemme ihan uudenlaisen yhteisöllisyyden aallon Suomessa. Emme ehkä voi tavata kasvotusten, mutta voimme olla yhteydessä toisiimme – ehkä jopa enemmän kuin koskaan aiemmin. Voimme perustaa keskusteluryhmiä, jakaa ajatuksia sosiaalisessa mediassa, livestriimata, julkaista sisältöä, joka piristää muita karanteenissa olevia. Lista jatkuu.

Vaikka tilanne on ruma, niin haluan edelleen uskoa siihen, että pitkällä aikavälillä siitä syntyy myös jotain hyvää ja kaunista.

Missä olit, kun koronavirus julistettiin pandemiaksi maaliskuussa 2020?

Mieleeni on painunut se hetki, kun istuin keskiviikkoiltana bloggaajakollekoideni kanssa St Georgen Wintergardenissa ja avasin uutissyötteen. COVID-19 on nyt pandemia. En kuitenkaan arvannut, että se olisi vasta alkua – miten käsittämätön seuraavasta uutispäivästä Suomessa tulisikaan. Nyt korona oli alkanut levitä täällä ihan toden teolla. Tuntui kuin torstainana 12.3. koko Suomi olisi muuttunut yhdessä hetkessä. WC-paperit vietiin käsistä ja ihmiset ryntäilivät kauppojen käytävillä lähes apokalyptisissa tunnelmissa.

Sitten se iski tajuntaan. Työtilanteeni, joka oli ollut viimeiset kolme kuukautta lievästi sanottuna heikko, oli yhtäkkiä sanalla sanoen toivoton. Projektit peruuntuivat, mitään varmaa ei jäänyt jäljelle. Ironista on, että myös rahat loppuivat samassa rytäkässä, eikä tulevasta ollut mitään tietoa. Tuntui kuin koko maa – tai jopa koko maailma – olisi mennyt kiinni yhdessä hetkessä. Matkailuala ja sisällöntuotanto, siinäpä vasta heikko kombo siinä tilanteessa, kun lähes kaikki matkailu maailmassa on pysähtymässä, varsinkin meidän suomalaisten osalta. Toki olen tehnyt projekteja muillakin sektoreilla kuin matkailualalla, mutta yhtä hiljaista tuntuu tällä hetkellä kaikkialla olevan.

Yritin pitää pääni kylmänä, mutta silmäni eksyivät jatkuvasti lukemaan uutisia, kuuntelemaan tiedotustilaisuuksien livestriimejä ja selaamaan sosiaalisen median uutisvirtoja. Siinä ei mieliala varsinaisesti kohentunut. Yritin käsitellä muuttunutta maailmantilannetta, mutta se tuntui mahdottomalta, kun olin yksin ajatusteni kanssa.

Seuraavana päivänä olin jo rauhallisempi ja aloin hoitaa käytännön asioita. Huomasin, että kaikista tärkeintä oli päästä keskustelemaan ystävien kanssa ja saada tukea, tsemppiä ja ihan konkreettisia vinkkejä omaan yrittäjyyteen. Niinpä päätin, että aloitan nyt aiheeseen liittyvän juttusarjan, joka tulee jatkumaan määrittelemättömän pitkän ajan tilanteen kehittymisestä riippuen.

Nyt on aika laittaa matkajutut hetkeksi syrjään ja keskittyä siihen, mikä pyörii joka tapauksessa meidän ajatuksissamme. En halua maalailla blogissani kauhuskenaarioita, vaan jakaa tietoa, rohkaisua ja ideoita siitä, miten pääsemme yhdessä ja yksilöinä uudenlaisesta maailmantilanteesta eteenpäin. Kenties tämän kaiken kaaoksen keskellä syntyy vielä jotain aivan uutta, jotain hyvää.

Jokaista tarvitaan

Koronaviruksen tartuntatilanne Suomessa on siinä mielessä epäselvä, että kaikkia oireellisia ei enää tässä vaiheessa testata. Ainoastaan riskiryhmäläiset ja vakavimmista oireista kärsivät pääsevät testeihin. Ikääntyneiden testaamisessa on ikärajaksi tänään, 14.3. asetettu 70 vuotta. Tällä hetkellä COVID-19 saattaa siis olla levinnyt paljon laajemmin kuin tilastojen valossa varmuudella tiedämme. Virallisesti tartuntoja on tänään tiedossa 225.

On edelleen tärkeää noudattaa viranomaisten ohjeistuksia ja välttää turhaa kokoontumista ja matkustamista. Meidän kaikkien täytyy yhdessä parhaamme mukaan suojella heitä, joille potentiaalinen tartunta olisi kohtalokas, jopa hengenvaarallinen. Epidemiaa ei voida Suomessa enää pysäyttää, mutta rajoitteilla voidaan hidastaa viruksen leviämistä, jotta liian moni ei sairastu yhtä aikaa ja kaikille tarvitseville riittää hoitoa.

Ja sitä WC-paperia, sitä ei tarvitse edelleenkään hamstrata. Eikä oikeastaan mitään muutakaan. Kauppojen hyllyt täyttyvät edelleen ihan normaalisti.

Tällä hetkellä tilanne on se, että valmiuslain käyttöönottoa valmistellaan, ja varmasti alkuviikosta olemme taas viisaampia siinä, mitä tuleman pitää.

Mielestäni on tärkeää pitää erityisesti lapset turvassa kauhuskenaarioiden lietsomiselta. Heihin ei pidä tartuttaa esimerkiksi pelkoa pahimpien skenaarioiden toteutumisesta tai talouden romahtamisesta – tällaiset asiat eivät ole heidän vastuullaan, eikä heidän tarvitse kantaa niistä taakkaa. Kaikki lapset eivät välttämättä osaa sanoittaa ahdistustaan, ja he saattavat reagoida omalla tavallaan. Jokainen tuntee oman lapsensa parhaiten ja tietää, miten hänen kanssaan kannattaa asioita käsitellä. Ala-asteikäiset lapset eivät muista yhtään aiempaa koronavirusta ja voivat sen vuoksi olla tällä hetkellä erittäin hämmentyneitä.

Jos useimmat aikuisetkin ovat huolissaan, niin lapsen mielessä asiat saattavat saada vielä massiivisemmat mittasuhteet. Toivon, että kaikki vanhemmat keskustelevat lastensa kanssa (ikätason mukaan) riittävästi ja ennen kaikkea ovat läsnä ja kuuntelevat, kun lapsi haluaa purkaa sydäntään. Keksikää myös paljon kaikkea mukavaa tekemistä, joka vie ajatukset toisaalle. Sama koskee myös meitä aikuisia, itseänikin. Kirjoitan tässä samalla hyvin paljon myös itselleni. Meidän ei missään nimessä tarvitse eikä pidä keskittyä pelkästään murehtimaan, vaikka tilanne onkin uusi ja erittäin poikkeuksellinen. Maailmassa on edelleen paljon hauskoja, kauniita ja hyviä asioita.

Tilannetta kannattaa seurata virallisista lähteistä, erityisesti THL:n sivulta. 

Helsingin Sanomien sivuilta voi lukea koronauutisia koottuna.

Annetaan empatian kasvaa

Alkanut vuosikymmen on opettanut – vai pitäisikö sanoa pakottanut – meidät elämään päivän kerrallaan. Se on muistuttanut siitä, millaisilla asioilla elämässä on on oikeasti merkitystä ja siitä, miten haurasta, arvaamatonta ja arvokasta elämä on. Monet ovat varmasti myös huomanneet, miten paljon omassa elämässä on asioita, joita voi tarvittaessa karsia ilman, että se oikeastaan heikentää elämänlaatua mitenkään.

Toivon, että tämä tilanne saisi ihmiset kokemaan enenevissä määrin empatiaa muita kohtaan eikä kääntämään katsettaan pelkästään siihen, miten itse selviytyy parhaiten. Uskon, että yhteisönä meillä on mahdollisuus selvitä – ehkä luoda jopa jotain aivan uutta, joka kestää ja kantaa pidempään kuin pandemian vaikutus.

Internetin ja sosiaalisen median merkitys kasvaa hetki hetkeltä, kun ihmiset eivät enää voi entisissä määrin tavata kasvokkain. Nyt on aika miettiä, miten sosiaalista mediaa ja muita alustoja voisi entistä enemmän käyttää yhteiseen hyvään. Meillä kaikilla on taitoja – miten voimme parhaalla mahdollisella tavalla käyttää niitä tällaisessa poikkeustilanteessa? Nyt on aika palata sinne ytimeen ja tehdä sosiaalisesta mediasta sosiaalisempi kuin koskaan. Vaikka emme tapaa toisiamme, voimme olla yhteydessä toisiimme.

Pienet ja suuret yrittäjät – tuetaan toinen toisiamme

Muun muassa lahjakas kollegani Sanna Wallenius on pitänyt esillä ideaa siitä, että artistit voisivat järjestää maksullisia keikkoja striimaamalla. Tuumasta onki jo tartuttu toimeen, ja esimerkiksi koronakonsertit.fi -sivustolta löytyy tulevia konsertteja.

Tällaisia, uudenlaisia lähetysmistapoja ja näkökulmia tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Välillä hulluimmatkin ideat saattavat saada siivet alleen. Lähdetään siis avoimesti ideoimaan uutta – myös sellaista, mikä ei välttämättä tuo lisätienestiä juuri meille itsellemme. Monet yritykset ovat kärsineet, itseni mukaan lukien. Jo sen tiedostaminen, että en todellakaan ole tilanteeni kanssa yksin, on auttanut käsittelemään asiaa. Lisäksi ymmärrän, että tässä ei ole kyse minusta vaan meistä kaikista. Joten pidetään keskustelu käynnissä, tuetaan paikallisia yrittäjiä mahdollisuuksien mukaan ja puhutaan elämää sen sijaan, että julistaisimme kuolemaa ja ahdistusta.

Jos sinua ahdistaa niin paljon, että sitä on vaikea käsitellä, muistathan hakea apua. On olemasa kriisinumeroita, joihin voi soittaa, mikäli ympräillä ei ole ihmisiä, joiden kanssa keskustella.

Heille, jotka ovat edelleen terveenä, suosittelen luonnossa liikkumista. Olen ottanut kävelystä nyt itselleni päivärutiinin,  mikä on ehdottomasti virkistänyt mieltä ja auttanut ideoimaan, mihin keskittyä seuraavaksi. Tämä tilanne todella meni itsellänikin tunteisiin, mutta koska olen selvinnyt monesta kriisistä aiemmin, koen, että minulla on kapasiteettia käsitellä ainakin tällä hetkellä epämääräistä ja uudenlaista tilannetta – toivottavasti samalla myös auttaa monia. Halusin luoda tämän päiväkirjan, jotta minulla olisi alusta ideoida, käsitellä koronavirukseen liittyviä näkökulmia ja jättää lukijoille sellainen tunne, että meillä on edelleen paljon toivoa.

Tämä oli siis vasta intropostaus, josta ehdottomasti puuttuu monia aiheeseen liittyviä tärkeitä teemoja. Tulen jatkossa nostamaan päivittäin esille erilaisia koronavirukseen liittyviä näkökulmia, jotka voivat olla yhteydessä esimerkiksi terveysnäkökulmiin, yrittäjyyteen ja työelämän muutokseen, lapsiin, yksinäisyyteen, pelkoon – oikeastaan mihin tahansa, mikä ihmisiä näinä päivinä mietityttää. Tilanteet elävät päivittäin, joten katson jokaisen päivän aiheen päivän tilanteen mukaan. Jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia aiheista, niin minulle voi halutessaan laittaa viestiä vaikkapa Instagram-tilini kautta: @mirkahannele.

Tänään koronasta muissa blogeissa:

Mungolife: Force Majeure 

Stella Harasek / Notes on a life: Poikkeustila