Päädyin Miamin Wynwoodiin sattumalta.
Vain hetkeä aiemmin olin todennut, että kadehdin Risteilykeskuksen ja Helmiradion ryhmämatkalaisia, jotka olivat ennen Bahaman-risteilyä viettäneet päivän Miamissa ja päässeet siinä yhteydessä myös ihastelemaan Wynwoodin katutaidetta. Itse olin heidän kanssaan samalla risteilyllä, mutta saavuin laivalle käytännössä suoraan Suomesta, joten en ehtinyt näkemään Miamissa mitään.
Kotiinlähtöpäivänä olimme saattaneet ryhmämatkalaiset Miamin lentokentälle, minkä jälkeen vietin aikaa oli Risteilykeskuksen ryhmänjohtajana toimineen Petrin sekä EKITravelsin Ekin ja hänen vaimonsa seurassa. Oma lentoni lähti Fort Lauderdalesta yöllä, joten ennen sitä jäi mukavasti muutama tunti tuhlattavaksi. En arvannut ollenkaan, että seurueellamme oli suunnitelmissa suunnata ensimmäisenä juuri Wynwoodin alueelle, jonne olin haaveillut pääseväni.
Mutta miksi juuri katutaide kiinnostaa?
Värikkäät, taitavasti maalatut kuvat ovat toki mielenkiintoisia jo itsessään, mutta yhtä kiehtovaa on se, miten paljon taide kertoo ympäröivästä yhteiskunnasta. Katutaiteessa on aina tietynlainen kapinallisuuden vivahde, vaikka siitä onkin esimerkiksi Miamissa tehty erittäin salonkikelpoinen taiteen muoto. On hienoa, että taidetta tuodaan sinne, missä ihmiset joka tapauksessa ovat – kaupunkien kaduille.
Kaksi erilaista tarinaa katutaiteesta
Perinteisesti katutaide on ollut aliarvostettu taiteen muoto. Suomessa tätä on aikanaan alleviivattu ihan viranomaisten toimesta, kun katutaide on yritetty hävittää katukuvasta. Moni varmasti muistaa, miten Helsingissä oli 2000-luvun alussa käynnissä vuosia kestänyt kampanja, jolla kaupunkia puhdistettiin ”töhryistä”. Laillisia maalauspaikkoja ei oikestaan ollut, ja graffitien maalaamisesta sai välillä jopa ehdottomia vankeustuomioita. Mietin itsekin moneen kertaan, onko seinillä sittenkin tunteet, kun niiden sotkemisesta annettiin kovempia tuomioita kuin monista väkivaltarikoksista.
Legendaarisena esimerkkinä mainittakoon let me love? -tarrat, joiden takana ollut taiteilija pidätettiin muutamaksi päiväksi. Itsellänikin on kotona vielä pari tarraa muistona noista ajoista. Tuntuu paradoksaaliselta, että siinä, missä katutaidekulttuuri haluttiin tuhota Helsingistä kokonaan, luotiin Miamissa samaan aikaan taiteen avulla uutta arvoaluetta.
Visonääri, kiinteistösijoittaja Tony Goldman (taustalla mm. South Beach ja New Yorkin SoHo) päätti, että katutaiteesta tehdään Wynwoodin tavaramerkki. Katutaidetta oli ollut aluella jo vuosien ajan, mutta Goldman jalosti ajatuksen vielä pidemmälle avaamalla Jeffrey Deitchin kanssa ulkoilmagalleria Wynwood Wallsin vuonna 2009. Hetkessä vanhojen tehdasrakennuksen seinät täyttyivät väreistä, kun alueelle palkattiin taiteilijoita ympäri maailmaa.
Valitettavasti Tony Goldman menehtyi vuonna 2012, eikä päässyt itse näkemään, miten Instagram räjäytti Wynwoodin suosion käsiin. Tällä hetkellä Wynwood-alkuisilla hakusanoilla on julkaistu Instagramissa jo miljoonia kuvia. Minne tahansa Wynwoodissa päänsä kääntää, on siellä joku kuvaamassa. Asialla ovat niin amatöörit kuin ammattilaisetkin. Toki jättimäinen Instagram-suosio laittaa miettimään, mihin tämä kaikki vielä tulevaisuudessa saattaa johtaa. Suosiolla on aina myös kääntöpuolensa, siitä ei pääse mihinkään. Aihetta on käsitelty esimerkiksi tässä artikkelissa:
Wynwood, a story of Instagram Gentrification
Nykyään Goldman Properties jatkaa Tony Goldmanin perintöä. Vuosittain Wynwoodiin palkataan uusia, vielä tuntemattomia taiteilijoita, joiden teokset pääsevät esille arvostettuun taidegalleriaan. Wynwood Wallsin kautta moni taiteilija on vuosien varrella saanut nostetta uralleen – tämän gallerian näkyvyys sosiaalisessa mediassa ei ole ihan pientä.
Taide kuuluu kaikille
Wynwoodin alueella tapahtuu paljon. Yhdessä liikkeessä myydään vintage-autoja, toisessa miljoonia maksavia arvoesineitä. Joka puolella on toinen toistaan trendikkäämpiä gallerioita, museoita, kahviloita, putiikkeja, coworking-tiloja, ravintoloita, elämää. Olisin voinut jäädä Wynwoodiin vaikka miten pitkäksi aikaa, sillä tällaisessa ympäristössä herään itsekin eloon.
Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut kirjaprojektia liittyen luovuuteen. Kun joskus pääsen sen kanssa kunnolla vauhtiin, en aio missään tapauksessa ohittaa Wynwoodin tarinaa. Voisin helposti käyttää tämän aiheen tutkimiseen päiväkausia.
”En aio missään tapauksessa ohittaa Wynwoodin tarinaa.”
Nykyään monet matkailuyritykset järjestävät Wynwoodissa omia kierroksiaan, enkä ihmettele ollenkaan, miksi. Suosittelen itsekin tätä aluetta jokaiselle, joka vierailee Miamissa. Mielestäni yksi katutaiteen mahtavista puolista on se, että sitä voivat ihailla samaan aikaan niin rikkaat bisnesmiehet kuin kadulla elävät kodittomatkin. Kun taide tuodaan ulos suljetuista gallerioista, onnistutaan toteuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla sitä, että taide kuuluu kaikille.
Wynwoodissa kuvataan kaiken aikaa
Taiteen avulla Wynwoodista, entisestä rähjäisestä teollisuusalueesta, tehtiin niin paikallisia kuin turistejakin magneetin lailla puoleensa vetävä kaupunginosa, joka jatkuvasti noteerataan mediassa yhdeksi maailman ”cooleimmista”. Vaikka kukaan ei tiedä, mitä supersuositulle alueelle tapahtuu tulevaisuudessa, on sen tarina 2000-luvun ensimmäisten vuosikymmenten ollut aikana sellainen, että se kannattaa painaa mieleen.
Mielestäni on upeaa, että jotkut näkivät arvon sillä, mikä monen silmissä on edelleen täysin arvotonta, jopa paheksuttavaa. En toki itsekään ole sitä mieltä, että rakennuksia saa käydä kuka tahansa sotkemassa, mutta heille, joilla on taito ja into maalata, pitää tarjota mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja tuoda taitonsa esille niin, että muutkin voivat nauttia siitä. On paljon alueita, rakennuksia ja seiniä, joista saataisiin paljon kiinnostavampia taiteen avulla.
Arvostan suuresti sitä, että Tony Goldman ei luovuttanut visionsa suhteen, vaan uskoi siihen, että taide on arvokasta myös ulos ekslusiivisista gallerioista ulos tuotuna.
Goldmanin jättämä perintö mieleenpainuva. Se on yhtä aikaa erittäin vakavastiotettava, eikä kuitenkaan ollenkaan vakavahenkinen. Tällaisen minäkin haluaisin oman elämäntarinani olevan.
Muissa blogeissa Wynwoodista:
Slothventures: Miniloma Miamissa, 1. päivä: Jet lag, Miamin kiertoajelu & Wynwood Walls
18 Comments
Kiitos hienoista kuvista Wynwoodista! Me käytiin siellä joulukuussa, mutta nähtiin vain osa. Värit ovat siellä kyllä upeat, on kyllä ainutlaatuinen kaupunginosa.
Minäkin ehdin nähdä vain pienen osan, kun aikaa ei ollut paljon, mutta ensi kerralla haluan tutkia aluetta kyllä ihan ajan kanssa <3. Katutaiteessa on myös se hauska puoli, että aina maalataan uusia kuvia, joten tuttukaan alue ei näytä seuraavalla reissulla samanlaiselta.
Näyttää todella kiehtovalta paikalta! Minua on katutaide alkanut kiinnostaa kovasti. Sitä löytää nykyään yllättävistä paikoista, yllättävistä kaupungeista, vaikkapa Oslosta.
Ei ollenkaan sama, mutta vähän kuitenkin, on yksi alue Minskissä. Tulin sieltä juuri. Teollisuusalueella, keskellä oikeasti betonista harmautta, on syntynyt katutaiteen ja kuppiloiden keskittymä, jotain mitä vain luovuus voi saada aikaan.
Joo se on kyllä mielenkiintoista, että näitä alueita (jos nyt ei ihan samassa mittakaavassa, mutta kuitenkin) voi löytää melkein mistä tahansa, mitä ihmeellisimmistä paikoista. Ja katutaide onnistuu aina jotenkin niin mainiosti kuvastamaan ympäröivää kulttuuria ja poliittista tilannetta. Olen itse ihan liian vähän julkaissut katutaidekuvia blogissani siihen nähden, miten paljon olen sitä vuosien varrella valokuvannut. Ehkä pitää ottaa tämä isompaan rooliin jatkossa <3. Luovuus on kyllä todellakin mahtava asia!
Siis tuo katutaide on jotain niin upeaa <3 Kiitos tästä postauksesta, vitsi toivoisin että tällaista taidetta näkyisi enemmän kaikkialla katukuvassa <3
Jei <3! Niinpä, tulee niin hyvä mieli tällaisesta :).
En tiennytkään tästä alueesta Miamissa, mennyt kokonaan ohi. Miami ja varsinkin South Beach on tosi huippu mesta, seuraavalle reissulle grafiitti mukaan. Näen jo itseni matkalla värikkääseen Bakeryyn.
Joo kyllä ehdottomasti kannattaa sisällyttää tämä seuraavan reissun agendaan :). Sopisit sinne sekaan aivan hyvin – oluen kanssa toki! 😀
Upea!
<3
Mä rakastan katutaidetta! Mitä värikkäämpää sen parempaa, just niinkuin nämäkin! Katutaide on nykyään yksi niistä jutuista, joita googlailen aina etukäteen kun oon menossa uuteen paikkaan ja tosi monesta kaupungista sitä nykyään löytyykin!
Niinpäää eijettä! <3 Nyt on jo ikävä tällaista aurinkoista kaupunkielämää. Tai kyllähän täällä Helsingissä paistaa, mutta on niin hitsin kylmä :P.
Wynwoodia ei ollut vielä silloin kuin kauan sitten Miamissa itse kävin. Tuo on kyllä varmasti inspiroiva paikka ja lisä Miamiin, väkimäärästä huolimatta. Paikalliseen katutaiteeseen tutustuminen on reissuissa ja omilla kotiseuduilla muutenkin kiinnostavaa.☺️
Samaa mieltä, katutaide kiinnostaa. Tämä oli itselle kyllä ihan superkiva kohde, vaikka visiitti tällä kertaa lyhyeksi jäikin.
Ihana alue! 🙂 Katutaide on ihanaa ja aivan huippua, että tällaisia paikkoja vielä löytyy! Ehdottomasti haluaisin käydä tuolla, jos joskus Miamiin lähtisin.
Niinpä <3. Lähtisin takaisin milloin vain, jos tulisi mahdollisuus. Värit ovat parasta mahdollista terapiaa :).
Täällä myös yksi katutaiteen ystävä! Kiinnostavan näköinen paikka tämä ehdottomasti, enpä ole aikaisemmin kuullutkaan😊
Tämä kyllä oli aivan superupea, lähtisin takaisin milloin vaan. Ei kannata missata, jos tulee reissattua Miamiin :).