Elämän kevät

Vaikka se vähän samalla naurattikin, niin kuukauden viimeisenä arkipäivänä totesimme ihan vakavissamme, että eipä helmi-maaliskuu yllättänyt tälläkään kertaa. Jumittavat aamut, loskaiset tiet, epämääräinen väsymys ja toivottomuus, joka ei johdu toivon puutteesta, vaan hormonien ja aivokemian epätasapainosta.

Jos joku olisi kertonut viime syksynä, että tulen maaliskuussa käymään Islannissa ja Bahamasaarilla, niin tuskin olisin uskonut. Se olisi kuulostanut absurdilta, jonkun toisen elämältä. Jälkikäteen nuo reissut tuntuvat yhä edelleen absurdeilta. Jossain vaiheessa varmasti hihkun riemusta ja kiitollisuudesta kaiken sen osalta, mitä olen saanut nähdä ja kokea, mutta vielä tämä maaliskuu verottaa sen verran, että on vaikeuksia suhtautua asioihin. En ole ihan vielä herännyt tähän kevääseen.

Ehkä pian.

Erityisesti viimeisin kuukausi on tuntunut sumuiselta, eikä pelkästään jet lagin tai sairastelun vuoksi. Mielestäni maaliskuussa on sananakin ikävä kaiku. En pidä sen masentavasta soundista enkä sen liian aikaisilta tuntuvista aamuista. Olen kiitollinen, että olemme voiton puolella.

Oman yritystoimintani kannalta maaliskuu oli eeppisen surkea. Vuoden päästä sillä tuskin on mitään merkitystä, mutta nyt, kun elän sitä todeksi, tekisi välillä mieli heittää hanskat tiskiin. Olisi helpompaa jättää hommat heille, joiden kyynärpäät ovat tungoksessa terävimmät ja henkilöbrändi täynnä keijupölyä – heille, jotka mielellään verkostoituvat ensimmäisen, toisen ja viidennen viinilasillisen äärellä. Minä haluan silloin nukkua.

En ole vielä oppinut erityisen rohkeaksi, en pitämään meteliä osaamisestani, enkä liioin sisäistänyt sitä jaloa taitoa, kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Mutta minä haluan oppia. Haluan kehittyä ja ennen kaikkea olla jonain päivänä vaikuttamassa paljon itseäni suurempiin asioihin. Enkä oikeasti aio heittää hanskoja tiskiin, sillä harvoin muistan niitä edes käyttää. Olen myös ymmärtänyt, että minun kannattaa työkuvioiden osalta satsata erityisesti niihin kuukausiin, jolloin aurinko paistaa. On suorastaan typeryyttä kärsiä kaamosmasennuksesta vuosikymmenestä toiseen ja silti kuvitella yhä uudelleen, että seuraavalla kaudella minä kyllä jaksan paremmin.

Onneksi maaliskuun jälkeen tulee huhtikuu. Ja minä aion teroittaa — jos en kyynärpäitäni, niin ainakin kynäni.

Noihin maaliskuun reissuihin tulen palaamaan blogissani useamman artikkelin verran. Pian tulen tarttumaan myös kotimaan matkailuun. Tänään se ei kuitenkaan tunnu erityisen tärkeältä. Tärkeältä tuntuu
että ystävä paranee mahdollisimman pian ja pääsee pois sairaalasta Balilla
että veljentyttö saa syntyä pian terveenä <3
että saan viettää aikaa perheen kanssa
että elämä jatkuu
että ensi yönä siirrytään kesäaikaan

Tämän aivan liikaa maaliskuulta tuntuvan maaliskuun kuluessa olen saanut monta muistutusta elämän hauraudesta. Ehkä omat yrityskuvioni eivät ole sujuneet ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta onneksi niiden suhteen on joka aamu uusi armo. Vielä minä kirjoitan monta artikkelia, toivottavasti lisää kirjojakin. Elämässä on kuitenkin työn lisäksi paljon muutakin – paljon tärkeämpiä asioita.

Minä en halua kirjoittaa ainoastaan siksi, että joku välillä maksaa siitä rahaa, vaan siksi, että sanoilla voi muuttaa maailmaa. Jos minusta joskus tulee ihminen, joka sanoo, ettei minulla ole töiden lisäksi mihinkään muuhun aikaa, niin minua saa muistuttaa elämän realiteeteista – jokaisella on vuorokaudessa yhtä paljon tunteja.

Ajattelin aloittaa huhtikuussa tämän vuoden aivan alusta. Uskon, että tarpeeksi monen aurinkoisen päivän jälkeen unohdan, millaista on elää sumussa.
Kevät.
Elämän kevät.

kevät

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply