Jäljelle jäi toivo

Vuosi 2018 alkoi toiveikkaissa tunnelmissa.

Hyvä, etten kirjaimellisesti kiljunut riemusta, kun sain jättää taakseni vuoden 2017. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua ja uutta elämää. Tuntui, että alkamassa olisi paras vuosi pitkään aikaan. Olin aloittanut joulukuussa kirjan kirjoittamisen ja iloitsin siitä, että vuosi(kymmeni)en mittainen haave kirjan kirjoittamisesta oli vihdoin toteutunut. Aikomukseni oli panostaa terveyteen, töihin ja ihmissuhteisiin – elää tasapainoista, hyvää elämää.

Mutta vaikka miten paljon rakastaisi kirjoittamista, omaa elämäänsä ei voi käsikirjoittaa.

Omalla asenteella on elämässä valtava merkitys, mutta vaikka tapetoisi seinänsä täyteen motivaatiolauseita, yrittäisi parhaansa ja kiinnittäisi katseensa muualle kuin lannistaviin olosuhteisiin, joutuu toisinaan toteamaan, ettei nyt mennyt ihan putkeen. Huonon vuoden jälkeen ole automaattisesti luvassa helpompia aikoja, vaikka vuoden vaihtuessa tuntuisi miten mahtavalta. Jos vuoden 2017 haaveeni menivät palasiksi yksi toisensa jälkeen, niin vuonna 2018 en uskaltanut enää haaveilla kovin isosti. Alkuvuoden innostus tuntui jäätyvän kevät-talven talvipakkasilla.

Loputtoman pitkältä tuntuneen talven jälkeen huhtikuinen Lontoon matkani tuntui keitaalta erämaassa – etenkin, kun reissu ajoittui ennätyshelteiden ajankohtaan. 70 vuoteen ei kaupungissa oltu koettu yhtä lämmintä huhtikuista päivää. Tuntui siltä kuin olisin saapunut eurooppalaisen kaupungin sijaan jonnekin maailman toiselle laidalle, trooppisiin maisemiin. Keväisestä Lontoon matkasta tuli tämän vuoden rakkain muistoni.

Olen viime päivinä selaillut paljon kuvia viimeisen 12 kuukauden ajalta, jotta en unohtaisi hyviä hetkiä, joita tähän vuoteen mahtui. Nykyään puhelimen kuva-albumi (tai oma Instagram-tili) käy päiväkirjasta, ja mielestäni on hyvä välillä käydä läpi kaikkea sitä, mitä on tapahtunut. Silloin saattaa huomata, että elämässä on ollut paljon onnellisia hetkiä haasteista huolimatta.

Tältä vuodelta on jäänyt mieleeni esimerkiksi talvinen kylpylälomaa Pärnuun, ulkopaljussa istuminen vuoden kylmimpänä päivänä, maaliskuinen inspiraatiomatka Seinäjoelle, lukuisat aamiais- ja lounashetket ystävien kanssa, ennätyslämmin kesä, kirjan ensimmäisen käsikirjoitusversion valmistuminen kesäyönä, Yyterin hiekkadyynit, auringonlaskun ihailu keskikesällä Tallinnan kattojen yllä, purjehtiminen Helsingin edustalla, toinen Lontoon reissu marraskuussa, blogimatka Romaniaan + ennen kaikkea se, miten monet ihmiset ovat olleet tavalla tai toisella tukenani, kun minulla on ollut vaikeata. Se on ollut korvaamatonta.

London EyeLontoo Lontoo Brick Lane

Joudun myöntämään, että vuoden 2018 pohjavire oli stressaantunut, surullinenkin. Vuosi oli yksi koko elämäni haastavimmista, mutta en ole katkera tai pettynyt. Nyt on jälleen kerran aika katsoa eteenpäin.

Kirja, jota tänä vuonna kirjoitin, tuli painosta reilu viikko sitten, tasan vuosi sen jälkeen, kun projekti oli aloitettu. Samana päivänä sain myönteisen päätöksen starttirahasta toiminimen perustamista varten. Vaikea vuosi sai siis lopulta onnellisen lopun. Vaikka alkuahan tämä vasta on.

Tammikuussa aion siis vihdoin, parin vuoden tuskaisen odotuksen jälkeen, perustaa virallisesti yrityksen. Valehtelisin jos väittäisin, ettei minua pelota. Tyhjät taskut, paljon kysymyksiä oman terveyden suhteen, eikä mitään vedenpitävää suunnitelmaa – oikeastaan minulla on käsissäni lähinnä rakkaus kirjoittamiseen ja ihmisiin. Näiden avulla on tammikuusta eteenpäin selvittävä. Vaikka vastoinkäymisiä on ollut paljon, eivätkä olosuhteet varsinaisesti ole puolellani edelleenkään, en aio luovuttaa.

Olen joululoman aikana suunnitellut reissut ainakin kolmeen eri maahan, mikä kertoo siitä, että uskallan jälleen haaveilla. Matkoja ei ole varattuna minnekään, eikä tammikuun jälkeen kalenterissani ole muutenkaan juurikaan merkintöjä, mutta luotan siihen, että elämä kantaa.

Joidenkin mielestä on kornia, että uuden vuoden kynnyksellä asetetaan tavoitteita tai tehdään lupauksia, jotka niin helposti rikkoutuvat heti seuraavassa käänteessä. Minä rakastan uusia alkuja, siitä huolimatta, että epäonnistumisen mahdollisuus on aina olemassa. Minä uskon, jälleen kerran, että ensi vuodesta tulee edeltäjäänsä parempi.

Minä uskon, ettei toivo ole turha.

Helsingin Tuomiokirkko

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailby feather
Previous Post Next Post

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Tria lauantai, joulukuu 29, 2018 at 17:12

    Toivo ei ole turha.
    Sä onnistut!

  • Reply Jaakko / Lomalla viimeinkin tiistai, tammikuu 1, 2019 at 17:30

    Onnea uudelle vuodelle uusiin haasteisiin! Omia kuvia vuoden varrelta on aina hyvä katsella ja muistella mitä kaikkea on tapahtunut.

  • Reply Periaatteen Nainen tiistai, tammikuu 1, 2019 at 19:40

    Omat kuvat – vaikka itselläni ne ovat vähän sellainen yltiöpositiivinen pintaraapaisu todellisuudesta – ovat hyvä tapa tarkastella mennyttä vuotta. Onnea starttirahasta ja kirjasta, ja hienoja seikkailuja tälle vuodelle!

    • Reply Reason for Season tiistai, tammikuu 1, 2019 at 23:21

      Se on välillä ihan hyväkin olla yltiöpostiivinen, koska vaikeita asioita tulee vastaan joka tapauksessa. Muistuupa ainakin mieleen se, että elämässä on moni asia hyvin. Kiitos kovasti <3.

  • Reply mamatravel keskiviikko, tammikuu 2, 2019 at 19:27

    Onnittelut kirjasta! Niinhän se menee, että ylä- ja alamäkijaksot vaihtelevat. Onnea uuteen vuoteen 🙂

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista keskiviikko, tammikuu 2, 2019 at 19:54

    Mutta saithan yhden haaveistasi toteutettua, kirjasi valmistui. Se on minusta jo aika paljon. Haaveita pitää olla ja mikä parasta, jos niistä edes joku toteutuu. Tsemppiä sinulle uusilla poluilla 🙂

  • Reply Jenna / Huge passion for life torstai, tammikuu 3, 2019 at 09:20

    Onnea kirjasta! Aina on toivoa ja tuokoon vuosi 2019 onnea sun matkaan. <3 Tsemppiä!

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty perjantai, tammikuu 4, 2019 at 15:24

    Minä olen ajatellut uudenvuodenlupauksista niin, etten lupaa mitään: en aio ryhtyä superihmiseksi, enkä aio muuttaa maailmaa yhden vuoden aikana. Sen sijaan kyllä asetan pieniä tavoitteita: asioita, joita toivottavasti saan tehtyä, ja joita kohti menen. Samalla menen eteenpäin pienin askelin sen sijaan, että yhdellä rysäyksellä päättäisin muuttua täysin. Itselleni se on ollut hyvä tapa toimia.

    • Reply Reason for Season keskiviikko, tammikuu 9, 2019 at 23:12

      Hyvältä kuulostaa! Harvoin kukaan pystyy elämäänsä kertaheitolla kokonaan muuttamaan, itse en ainakaan :). Tänä vuonna uuden elämänvaiheen alku osui sopivasti tähän vuodenvaihteeseen ja hyvä niin, sillä viime vuotta en tosiaan jää kaipaamaan :P.

  • Reply Sanna I Seven Seas lauantai, tammikuu 5, 2019 at 14:39

    Onnittelut tätäkin kautta omasta firmasta ja ensimmäisestä kirjasta! Huom, tämä on tosiaankin vasta alkua <3 Olen iloinen sinun puolesta, että yksi suuri unelmasi on toteutunut. Toivon todella, että muutkin unelmasi toteutuvat <3

    • Reply Reason for Season keskiviikko, tammikuu 9, 2019 at 23:10

      Kiitos ihana <3! Pitää edelleen uskoa unelmiin, ovat ne sitten miten kaukaisia tahansa.

  • Reply Emilia/Matkan varrella lauantai, tammikuu 5, 2019 at 23:19

    Onnittelut kirjasta! Tästäkin tekstistä jotenkin välittyy sun rakkaus kirjoittamiseen. 🙂 Mullakin oli tosi rankka vuosi, enkä vuoden alussa todellakaan olisi uskonut miten hankala siitä tulee. Tismalleen samat fiilikset tosta haaveilusta, nyt ei uskalla tehdä suuria suunnitelmia mutta usko kuitenkin on että tää vuosi olis parempi. Tsemppiä sinne!

    • Reply Reason for Season keskiviikko, tammikuu 9, 2019 at 23:10

      Kiitos kauniista sanoista <3. Ja ikävä kuulla, että on ollut rankkaa sinullakin. Uskotaan siihen, että parempia aikoja on luvassa, meille molemmille!

    Vastaa käyttäjälle Jenna / Huge passion for life Cancel Reply