Yksi kesän 2018 tavoitteistani oli ottaa enemmän haltuun omaa kotikaupunki, sillä olen asunut Helsingissä 14 vuotta, mutta en ole nähnyt läheskään kaikkea, mitä kaupungilla on tarjottavanaan.

Pääsin suunnitelmani kanssa kunnolla toteutusasteelle vasta elokuussa. Viimeisen parin kuukauden aikana olen tehnyt retkiä luontokohteisiin, joissa en ole syystä tai toisesta koskaan aiemmin käynyt. Valitsin paikat enimmäkseen sattumanvaraisesti, fiiliksen mukaan. Helsingistä löytyy paljon kaunista, kun vaan malttaa nähdä vähän vaivaa ja poistua kotinurkiltaan – aina ei tarvitse edes lähteä kauas.

Vallisaari

Suomelinnan naapurissa sijaitseva Vallisaari oli elokuussa niin vihreä ja vehreä, etten meinannut uskoa olevani Helsingissä. Sääli, etten ottanut haltuun tätä paikkaa jo alkukesästä, sillä nyt joudun odottelemaan uutta visiittiä seuraavaan vuoteen. Vallisaareen nimittäin liikennöidään vain kesäkaudella. Saareen kulkevat Aava Lines sekä JT-Line, lauttamatka Kauppatorilta kestää noin 20 minuuttia. JT-Linen aluksella on mahdollisuus pysähtyä samalla lipulla myös Lonnassa ja Suomenlinnassa.

Helsingin edustalla on monia kauniita saaria, joista osa on auki myös talvisaikaan. Vallisaari on kuitenkin selkeästi kesäkohde.

Haltialan auringonkukkapellot

Olen aina rakastanut auringonkukkia. 13-vuotiaana omistin muovisen auringonkukan, jota kanniskelin mukanani, missä liikuinkin. Kun rippijuhlani osuivat elokuulle, oli selvää, että kotimme koristeltiin juhlapäivänä auringonkukilla.

Tänä vuonna tajusin yhtäkkiä, että minulla ei ole aavistustakaan, missä Helsingissä kasvaa auringonkukkia. Googlettamalla löysin Helsingin ja Vantaan rajalla sijaitsevan Haltialan maatilan ja hyppäsin siltä istumalta bussiin.

Myöhemmin minulle selvisi, että jotkut alkavat jo ärsyyntyä jokavuotiseen kuvatulvaan Haltialan kukkapelloilta, mutta itse en ollut aiemmin edes kuullut koko paikasta – olen melko varma, että en ole ainoa. En usko kyllästyväni auringonkukkiin tai kuviin niistä koskaan, sen verran kauniita ne ovat. Haltialassa on luvallista myös poimia kukkia ilmaiseksi, ja poimijoita olikin paikalla suhteellisen paljon.

Samalla alueella on myös Helsingin kaupungin omistama  kotieläinpiha sekä ravintola.

Vaikka Haltiala sijaitsee jotakuinkin Helsingin rajojen sisäpuolella, niin kannattaa olla tarkkana bussilippujen kanssa keskustan suunnasta matkustaessa. Itse luulin olevani Helsingin puolella koko matkan, vaikka tosiasiassa jäin pois pysäkillä, joka oli Vantaan puolella.

Helsinki mereltä käsin

Helsinki on mereltä käsin valtavan kaunis!

Meille, jotka emme itse omista venettä, on onneksi vaihtoehtoja tarjolla vesillä liikkumiseen – melominen, sup-lautailu, saarille liikennöivät lauttat, risteilyt Helsingin edustalla jne.

Sain loppukesästä Veeralta lahjaksi Elämyslahjojen lahjakortin, jolla pääsin ystävän kanssa purjehtimaan S/y Belmontilla, samalla purjeveneellä, jolla Hjallis Harkimo aikanaan 80-luvulla purjehti maailman ympäri.

Purjehduksen aikana sai halutessaan osallistua purjeiden käsittelyyn tai esimerkiksi veneen ohjaamiseen. Kuten arvata saattaa, itse keskityin vain paistattelemaan päivää. Meillä kävikin älyttömän hyvä tuuri sään suhteen, sillä syyskuun toisena päivänä ilma oli niin lämmin, että merellä olisi voinut halutessaan ottaa aurinkoa bikineissä.

Mitättömän tuulen vuoksi emme voineet purjehtia kovin kauas, mutta se ei minua haitannut. Pääasia, että saimme nauttia auringosta, meri-ilmasta ja kauniista maisemista. Meri on ehdottomasti yksi suosikkiasioistani maailmassa.

Kivinokka

En tiennyt tästä Kulosaaren ja Herttoniemen välimaastossa sijaitsevasta virkistysalueesta ennen kuin minulle ehdotettiin aamuista ulkoiluretkeä sinne. Suostuin poikkeuksellisesti heräämään viikonloppuaamuna viideltä aamuista retkeämme varten. Kyllähän se sitten kostautui kaksien päiväunien muodossa, mutta silti kannatti ehdottomasti lähteä. Haluaisin mielelläni olla aamuvirkku, mutta siihen on vielä aika paljon matkaa.

Kivinokan alueella on satoja kesämajoja, eli pikkuruisia mökkejä, jotka ovat yleisesti ottaen hieman pienempiä kuin siirtolapuutarhojen mökit. Lisäksi siellä on uimarantoja, kahvila, Kulosaaren kartano sekä siirtolapuutarha. Ulkoilualuetta ja kävelyreittejä on myös ihan mukavasti.

Aamuisesta retkestämme jäi mieleen parhaiten peilityyni meri, jota olisin voinut jäädä tuijottelemaan ikuisesti. Vaikka sää oli sen verran pilvinen, että varsinaista auringonnousua emme nähneetkään, oli aamu kuitenkin todella kaunis. Tällaisia aamukävelyitä voisi ehdottomasti tehdä tulevaisuudessa enemmänkin.

Vanhankaupunginkoski

Syyskuisena sunnuntaina kahvilassa istuskellessani huomasin, että päivä on poikkeuksellisen kaunis. Aloin etsiä kartasta luontokohdetta, johon pääsisin Kalliosta mahdollisimman nopeasti. Vanhankaupunginkoskelle oli vain reilun 10 minuutin bussimatka Sörnäisistä, joten valitsin sen. Oikeastaan todella hassua, että en ole viettänyt tällä alueella aikaa aiemmin, vaikka se on niin lähellä kotiani.

Kosken rannalla sijaitsee myös ravintola Koskenranta, jossa ei tullut vielä käytyä, mutta lokakuun säät ovat edelleen siinä määrin lämpimiä, että voisin poiketa siellä ensi viikolla lounaalla – terassilla tietenkin. Lämpimistä päivistä on otettava kaikki irti viimeiseen saakka, sillä edessä on auttamatta monia pitkiä talvikuukausia.

Palasin Vanhankaupunginkoskelle seuraavan kerran kolme viikkoa myöhemmin, jolloin lehdet olivat jo vaihtaneet väriään.

Lammassaari/Kuusiluoto

Vanhankaupunginkoskella pohdin, että siitä ei varmaankaan olisi kovin pitkä matka Lammassaareen, jossa en ollut koskaan käynyt. En ollut sen tarkemmin miettinyt, missä Lammassaari tarkalleen ottaen sijaitsee, joten kaivoin reittioppaan puhelimesta esiin. Hämmästyin, kun opas näytti, ettei minun tarvitsisi liikkua bussilla minnekään. Seuraavaksi tajusin, että kyltti, joka osoittaa Lammassaaren pitkospuille, oli selkäni takana. Tunsin oloni tyhmäksi, mutta samalla iloitsin siitä, että pääsin näkemään Lammassaaren ja Kuusiluodon.

Sää oli mitä parhain. Vaikka oltiin jo puolivälissä syyskuuta, ulkona tarkeni t-paidalla. Tänä vuonna säät ovat olleet Suomessa sanalla sanoen ihmeelliset! Jos viime vuonna harmaus ei tuntunut päättyvän koskaan, on tämä vuosi ollut aivan toista maata.

Lammassaaresta pääsee pitkospuita pitkin Kuusiluodon puolelle, jossa voi kesäkaudella tehdä tuttavuutta vapaana liikuskelevien lampaiden kanssa. Lampaat tulivatkin vastaan heti saareen porteilla.

Siinä vaiheessa, kun löysin tieni rantakalliolle, huomasin, että epäilyttävä musta pilvimassa vyöryi mantereen suunnalta uhkaavalla vauhdilla. Ei mennyt aikaakaan, kun sain kunnon rankkasateen niskaan. Lämpimiä vaatteita minulla ei ollut mukana, koska olin lähtenyt kotoa liikenteeseen sillä ajatuksella, että käyn vain lähikahvilassa aamiaisellla. Onneksi sadekuuro ei viilentänyt ilmamassaa, ja pääsin nopeasti suuren puun alle suojaan. Tuli jälleen todistettua, miten pienessä hetkessä sää saattaa muuttua lähes äärilaidasta toiseen. Rakeita ei sentään tällä kertaa tullut.

Puolen tunnin kuluttua aurinko paistoikin jälleen siniseltä taivaalta.

On Helsinki vaan kaunis.