tammikuu 2012

 

Tulen muistamaan viikonloppureissun Seinäjoelle pitkään, sillä viikonloppu täyttyi merkityksellisistä kohtaamisista. Tutustuin uusiin ihmisiin ja sain viettää aikaa ystävien kanssa – enkä pysty mitenkään sanoilla ilmaisemaan sitä, miten tärkeitä ihmiset minulle ovat. Siinä vaiheessa, kun kauneimmat auringonlaskut ja parhaimmat ravintolakokemukset ovat painuneet unohduksiin, jäljelle jää vain se, millainen merkitys ihmisten kohtaamisella on ollut.

Seinäjoki on yksi niistä kaupungeista, joista minulla on lapsuudesta saakka pelkästään hyviä muistoja. Olen kokenut, että minut on aina otettu Pohjanmaalla vastaan suurella sydämellä. Olen osallistunut moniin tapahtumiin Provinssirockista konsertteihin ja kesäjuhliin sekä pesäpallo-otteluista Tangomarkkinoihin. Juuri tapahtumat ovatkin Seinäjoen vahvuus, nimittäin joka kesä jopa 250 000 ihmistä osallistuu kaupungin suurtapahtumiin.

Seinäjoki on yksi niistä kaupungeista, joista minulla on pelkästään hyviä muistoja.

Iso kiitos tästä viikonlopusta kuuluu Seinäjoen keskustassa sijaitsevalle Sokos Hotel Vaakunalle,  joka mahdollisti sen, että minulla oli mahdollisuus lähteä reissuun, sillä tein päätöksen viime hetkellä, enkä olisi ilman majapaikkaa voinut lähteä ollenkaan – elämästäni olisi jäänyt puuttumaan paljon ilman tätä viikonloppua.

En tiennyt etukäteen, että hotellissa yöpyisi viikonloppuna myös tuttuja. Tiedättekö, mikä on siistimpää kuin saada upgrade hotellin sviittiin? No se, kun se tapahtuu jollekin toiselle. Tuttu pariskunta sai sviitin (+ huoneessa odottavat hotellin tervehdykset) hääpäivänsä kunniaksi. Jos joku ajattelee bloggaajan saavan automaattisesti jotain erityiskohtelua hotellissa, haluaisin nyt murtaa tämän myytin. Työntekijät eivät välttämättä edes tiedä, että talossa on bloggaaja. Näitä huoneluokan korotuksia siis ihan oikeasti tapahtuu toisinaan ihan siitä syystä, että hotelli tahtoo ilahduttaa asiakkaitaan. Sitä kutsutaan hyväksi asiakaspalveluksi.

Itse yövyin uudistetussa Standard Twin -huoneessa. Huoneet on sisustettu käyttäen mahdollisimman paljon lähialueen tuotteita, kuten Pohjanmaan kalusteen sohvat ja Lennolin verhot. Mielestäni uudistus on onnistunut ja raikas. Arvostan sitä, että alueen yrityksiä tuetaan mahdollisimman paljon, näin pitäisi toimia kaikkialla.

Vaakuna toimi loistavana tukikohtana viikonlopun ajan, hotelli ei nimittäin voisi olla paremmalla paikalla.

Kuten olen jo monta kertaa blogissani maininnut, tänä vuonna en ole suurissa määrin reissannut, mutta olen tehnyt matkaa parempaan oloon. Maaliskuussa elämäni on ollut kiireistä ja fyysinen hyvinvointi on ottanut vähän osumaa, mutta yhdessä asiassa koen edistyneeni kaiken suorittamisen ja kiireenkin keskellä, nimittäin henkisessä hyvinvoinnissa. Kun en ole voinut reissata maailmalla, olen liikkunut kotimaassa, ja kaikki tuo ihmisten seurassa vietetty aika on tehnyt minulle todella hyvää. Viikonloppu Seinäjoella on ollut toistaiseksi tämän vuoden merkityksellisin kokemus yhteydestä. Vakuutan, että tämän postauksen kuvissa näkyvä hymy tulee niin sydämestä kuin vain ikinä mahdollista.

Nyt päästään taas siihen, että Seinäjoelta löytyy poikkeuksellisia lahjoja tapahtumatuotantoon – maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty Houm Conference nimittäin veti minut sanattomaksi monella tasolla. Näin suurella sydämellä ja taidolla tehtyä tapahtumaa ei ole Suomessa montaa kertaa tullut vastaan. Viikonlopun aikana puhuttiin johtajuudesta, luovuudesta ja kulttuurista – aiheista, jotka ovat itselleni niin tärkeitä ja rakkaita, että en pysty sitä yhdessä blogipostauksessa avaamaan. Tulen varmasti kirjoittamaan näistä teemoista elämäni aikana vielä paljon, toivottavasti myös kirjojen muodossa.

Toisinaan konferenssin/tapahtuman jälkeen on sellainen olo, että väsyttää ja hengästyttää, kun tuntee olonsa niin vajaaksi, lahjattomaksi ja epätäydelliseksi, että haluaisi heittää hanskat tiskiin. Liiallinen menestyksen korostaminen ja hype on saanut monesti pääni pyörälle ja olen lopulta turhautunut enemmän kuin innostunut. Tällä kertaa tapahtui jotain aivan muuta, sillä viikonlopun jälkeen oloni ei ollut vajaa vaan vapaa. Äärimmäisen väsynyt toki olin nytkin, mutta kaikki ahdistus loisti poissaolollaan.

Minun ei tarvitse jäädä epäonnistumisiin tai epävarmuuteen, vaan voin mennä eteenpäin virheistä välittämättä ja hitaudesta huolimatta – sen sijaan en halua mennä eteenpäin ihmisistä välittämättä. Omilla saavutuksillani tai menestykselläni ole lopulta mitään merkitystä sen rinnalla, mitä ihmiset merkitsevät. En haaveile siitä, että minut tullaan muistamaan meriiteistäni tai lahjakkuudestani, vaan toivon, että osaan kohdata ihmisiä aidosti ja tehdä edes jonkun matkasta vähän kevyemmän. Tahdon kulkea ihmisten vierellä, kun he ottavat askeleita kohti unelmiaan. Haluan juhlia läheisteni kanssa heidän voittojaan ja seistä rinnalla silloin, kun tuulet ovat kaikkea muuta kuin myötäiset. En halua käyttää tekosyinä pelkoa, huonoja kokemuksiani, olosuhteita, kiirettä, rahatilannettani tai mitään muutakaan. Sanotaan, että jokainen ihminen vaikuttaa elämänsä aikana vähintään 10 000:een ihmiseen. Ihan turha siis miettiä, kuka on ”influencer” ja kuka ei. Jokainen vaikuttaa ja jokaisen elämä jättää jälkiä. Minä haluan pysähtyä miettimään, millaisia jälkiä tahdon muiden elämään jättää.

Muun muassa tällaisia mietteitä nousi viikonlopun aikana monien timanttisten puheenvuorojen pohjalta. Olen ollut talven aikana väsynyt ja inspiraationi on ollut kadoksissa, mutta nyt olen jälleen vihdoin motivoitunut. Tahdon enenevässä määrin rohkaista muitakin ottamaan askeleita kohti suuria haaveita, välittämättä siitä, näkyykö tunnelin päässä tällä hetkellä valoa.

Jokainen ihminen vaikuttaa elämänsä aikana ainakin 10 000:een ihmiseen.

Jokainen varmasti tietää sellaiset hetket, jolloin ei yksinkertaisesti malta käyttää aikaa kuvaamiseen, kun elämä itsessään on paljon merkityksellisempää kuin sen tallentaminen. Seinäjoellla näitä hetkiä oli paljon ja siksi minulla ei ole kuvia ihmisistä, niin paljon kuin heidän seurassaan vietinkin aikaa. Kuvaaminen jäi enimmäkseen väliin myös aamiaisella. Olen kovin kiitollinen siitä, että minulla yllättäen olikin aamiaisseuraa koko pöydän täydeltä, vaikka lähdin reissuun yksin.

Vaakunan aamiainen on tarjolla hotellin ulkopuolisille asiakkaille hintaan 15 euroa. Tarjolla on kaikki, mitä hyvään ja ravitsevaan aamiaiseen kuuluu + lisäksi joitain erikoisuuksia, kuten suoraan appelsiinista puristettua mehua. Seinäjoen  aamiaistarjonnan laajuus ei päätä huimaa, joten Vaakunan aamiaista on helppo suositella kaupungissa vieraileville.

En ole itse koskaan ollut aamuihminen, mutta kaksi asiaa on saanut minut innostumaan aamuista hieman enemmän, hotelliaamiset sekä ihmisten tapaaminen aamulla. Olen ottanut tavoitteekseni oppia pitämään aamuista tänä vuonna edes vähän enemmän ja tuntuu siltä, että mitä lähempänä kesä on sitä lähempänä olen tämän tavoitteen saavuttamista.

Viime yönä siirrettiin kelloja ja se tarkoittaa sitä, ettei oikeasti olla enää kaukana kesästä. Iloitaan tänään siitä ja läheisten seurasta!

P.S. Palmusunnuntain kunniaksi rakas tatuointini pääsi muutamaan kuvaan. Sen myötä mitä parhainta palmusunnuntaita jokaiselle!

Majoituksen tarjosi Sokos Hotels Seinäjoki, junaliput äiti ja konferenssilipun seinäjokelaiset. Olen aika onnekas. 

Kaupallinen yhteistyö: Petäys Resort

Kiinnostuin Hattulassa sijaitsevasta Petäys Resortista heti kuullessani siitä – tällaisia paikkoja ei nimittäin Etelä-Suomen alueella joka nurkan takana tule vastaan. Helmikuun lopulla minulle tarjoutui mahdollisuus itse tutustua Petäykseen, enkä joutunut pettymään.

Vanajaveden rannalla, yksityisessä niemenkärjessä sijaitseva Petäys sopii moneen tarkoitukseen – lapsiperheille aktiiviseen lomailuun, yrityksille kokoustamiseen tai virkistäytymiseen, yksityishenkilöille juhlien ja häiden järjestämiseen, rentoutumista ja rauhaa kaipaavalle viikonloppubreikille. Sanoisin, että Petäys on ideaali kohde kaikille, jotka etsivät rauhallista, luonnon helmassa sijaitsevaa matkakohdetta eteläisen Suomen alueelta.

Hämeenlinnasta on Petäykseen matkaa reilut 20 kilometriä, pääkaupunkiseudulta puolestaan tunnin ajomatka. Yhteensä jopa neljä miljoonaa suomalaista asuu 200 kilometrin säteellä Petäyksestä, sijainnin voi siis sanoa olevan melko ideaali. Petäyksessä majoittuville on tarjolla ilmainen kuljetus Hämeenlinnasta, joten julkisilla liikkuvatkin pääsevät helposti perille. Myös paikallisbussi kulkee aivan hotellin viereen.

Jos et ole aiemmin kuullut Petäyksestä, niin ei hätää, sillä sitä ollaan vasta nyt tuomassa suuren yleisön tietoisuuteen. Paikka on vuoden 2017 alkuun saakka ollut Palvelualojen ammattiliitto PAMin omistuksessa ja toiminut pääasiallisesti liiton kurssi- ja koulutuskeskuksena. Vapaa-ajan matkailua on Petäyksessä alettu kehittämään enemmän vasta viime vuoden alussa, jolloin Petäys sai uuden omistajan Lapin matkailubisneksestä Hämeeseen siirtyneestä Juha-Pekka Tuomisesta. Tuominen alkoikin kehittämään Petäyksen toimintaa vauhdilla –  ei pelkästään kotimaan matkailun tiimoilta vaan myös kansainvälisesti.

Kansainvälisiä matkailijoita ajatellen puitteet ovatkin Petäyksessä ihanteelliset, sillä Helsinki-Vantaalta on sinne lyhyt matka. Ei tarvitse matkustaa Lappiin saakka voidakseen nauttia puhtaasta luonnosta ja rauhasta – tätä kaikkea on tarjolla myös esimerkiksi Kanta-Hämeessä. Suomi on jo hetken aikaa ollut matkakohteena melkoisessa nosteessa, eikä siitäkään ole haittaa, että aivan vastikään Suomi on noteerattu maailman onnellisimmaksi maaksi. Tällä hetkellä Suomessa eletään varsin mielenkiintoisia aikoja matkailun saralla!

Suomi onkin matkakohteena melkoisessa nosteessa.

PAMilaisille iloinen uutinen on se, että jäsenet saavat edelleen etuja Petäyksen palveluista. Esimerkiksi 30 % alennus hotellimajoituksesta kuulostaa mielestäni varsin mukavalta. Kaikkien kannattaa pitää itsensä ajan tasalla siitä, mitä etuja omaan ammattiliittoon kuuluu – välillä saattaa nimittäin tulla tällaisia positiivisia yllätyksiä vastaan.

Petäyksen hotellihuoneesta voi ihailla järvimaisemaa

Matkassa mukana oli ystäväni Nora, jonka kanssa olemme reissanneet vuosien varrella useammankin kerran. Tästä reissusta erityisen teki se, että seurueeseemme kuului myös Noran 3-vuotias tytär Noomi, joka on myös rakas kummityttöni – sangen vauhdikas ja eläväinen nuori neitonen. Päätin jo ennen kummityttöni syntymää, että haluan reissata hänen kanssaan mahdollisuuksien mukaan, enemmän toki sitten, kun hän on hieman vanhempi. Parin päivän kotimaan reissu tuntui sopivalta startilta yhdessä matkustamiselle.

Majoituimme hotellihuoneessa, josta oli kaunis näkymä suoraan järvelle. Voin vain kuvitella, miten upea tämä näkymä on kesäaikaan. Retkeilyn ystäville tiedoksi, että ensi kesänä Petäyksessä voi yöpyä myös puihin kiinnitettävissä teltoissa. Monet kaipaavat matkoillaan erilaisia elämyksiä, joten on hienoa, että yritykset satsaavat niihin.

Ensi kesänä Petäyksessä pääsee yöpymään myös puihin kiinnitettävissä teltoissa.

Petäys on täynnä tekemistä

Petäys Resort ei ole pelkkä hotelli järven rannalla, vaan alue on myös täynnä tekemistä. Vierailla on mahdollisuus ilman lisämaksua puuhailla monenlaista –  kesällä vaihtoehtoja on toki enemmän kuin talvella.

Kesäisin voi pelata frisbeegolfia tai minigolfia, soutaa, uida, pelata beach volleyta, polkuveneillä, polkuautoilla jne. Lapsille on rannassa leikkipaikka ja koko perheelle saunat. Pyöräillen pääsee tutustumaan lähiympäristöön, mikä on kesällä varmasti hieno kokemus, sillä Petäykseen johtaa viehättävä maalaistie. Lähistöllä on myös kiinnostavia käyntikohteita, kuten Lepaan viinitila.

Talvisaikaan hotellivieraiden käytössä on esimerkiksi kelkkoja, rattikelkkoja, pulkkia, luistimia jne. Sisätiloista löytyy liikuntasali + kuntosali, biljardipöytä ja erilaisia pelejä. Hotellilla on myös sisällä saunat, mistä iloitsin suuresti, koska vierailumme aikana oli poikkeuksellisen kova pakkanen.

Hemmottelua varten hotellilta voi varata myös vartalohoitoja sekä hierontaa. Erilaisten matkailijoiden tarpeet on siis laajasti huomioitu. Oma lempparijuttuni on kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan Petäyksen sijainti omassa rauhassaan, kauniin järven rannalla.

Mutta aloitetaanpa päivä ihan alusta! Aamiaishetket ovat usein hotellireissuilla niitä kaikista odotetuimpia. Petäyksessä uuteen aamuun oli harvinaisen mukava herätä, sillä pitkän ja synkän talven jälkeen aurinko vihdoin paistoi kirkkaalta taivaalta.

Aamiainen odotti katettuna vain muutaman askeleen päässä hotellihuoneestamme ja terveellinen aamupala herätteli uuteen talvipäivään tällaisen huonon aamuihmisenkin. Hotelliaamut ovat opettaneet minut pitämään aamuista jo vähän enemmän. Ehkä minulla on siis toivoa oppia nauttimaan aamuista arjessakin.

Samassa ravintolassa söimme myös lounasta sekä illallista, josta kerron postauksessa myöhemmin lisää.

Hiihtoloman kunniaksi Gegwen Getaways toi Petäykseen pienimpien ja vähän isompienkin vieraiden iloksi valloittavia huskyja, joiden kyydissä pääsi ajelemaan Vanajaveden jäällä. Tämä oli niin itselleni kuin myös seuralaisillenikin ensimmäinen kerta koiravaljakkoajelulla. Kokeilisin tällaista menoa joskus mielelläni pidemmänkin pätkän.

Huskyjen lisäksi järven jäälle oli tuotu lapsia varten myös minimoottorikelkka. Tällaiset elämykset jäävät varmasti perheen pienimmille mieleen pitkäksi aikaa.

Koskaan ei voi kuitenkaan tietää etukäteen, mistä lapset lopulta eniten innostuvat. Tällä kertaa Petäyksen kuntosali ja liikuntahalli taisivat viedä pisimmän korren, kun nuori neiti innostui touhuamaan, eikä olisi lähtenyt pois ollenkaan.

Saimme siinä sopivasti leikin lomassa samalla päivän treenitkin tehtyä. Erityisesti lapsiperheitä ajatellen on kyllä plussaa, että sisälläkin pystyy touhuilemaan, sillä Suomen säistä on todella vaikea ennustaa. Arvostan toki myös itse sitä, että hotellilla pääsee halutessaan treenaamaan.

Pakkaspäivänä jacuzzi ja sauna lämmittävät

Vierailumme ajalle sattui ainakin omalta osaltani talven kylmin päivä. Yli 20 pakkasasteen lisäksi tuuli oli sen verran pureva, että oli pakko miettiä, minkä verran pystymme viettämään aikaa ulkona. Itse en edes omista laadukkaita talvivarusteita, joten aika monta kerrosta vaatetta sain vetää ylleni.

Sitäkin mahtavammalta tuntui mahdollisuus päästä Petäyksen rantasaunan terassille rakennettuun jacuzziin. Hiukset ja kamera jäätyivät ja puhelin otti tunnin mittaisen välikuoleman, mutta täytyy sanoa, että kyllä siinä sielu lepäsi, kun sai katsella kaunista pakkaspäivää lämpimästä altaasta käsin.

Tällainen jacuzzi olisi mielestäni erityisen ihana polttariporukalle tai vaikka kokouksen jälkimaininkeihin rentoutumista varten  ja itselleni mitä tahansa tarkoitusta varten, milloin tahansa, minä vuodenaikana tahansa. Tällaiseen paikkaan minut voi siis viedä, jos tahtoo tehdä minut onnelliseksi.

Petäyksestä löytyy kokoustiloja, terasseja, ylipäätään paljon erilaisia tilaratkaisuja kokouksiin ja monenlaisiin tapahtumiin. Itse kannatan sitä, että yritykset tuovat välillä työporukan pois normaalin arjen keskeltä, joko kokoustamisen tai vaikka virkistäytymisen merkeissä.

Uusi ympäristö herättää luovuudenkin eloon ihan eri tavalla kuin samassa tilassa jatkuvasti työskenteleminen. Itseäni Suomen luonto inspiroi ihan valtavasti ja uskon, että en ole ainoa näiden ajatusten kanssa.

Päivällä kävelimme Petäyksen kodalle. Sieltä löytyi kahvia ja pullaa, mikä ilahdutti, sillä olin heittänyt ilmoille toiveen kuumasta juotavasta vain hetki aiemmin, olihan päivä harvinaisen kylmä.

Kota olisi mielestäni aika ihana vaihtoehto kokouspaikaksi, ainakin silloin, jos ei tarvitse mukaan kovin raskasta tekniikkaa. Kodan pihalle voi halutessaan tilata vaikka Zetor-saunan. Erilaisia elämyksiä Petäyksessä on siis tarjolla mukavasti läpi vuoden.

Luonnossa ulkoileminen on niin terapeuttista, että en yhtään ihmettele, miksi esimerkiksi aasialaiset ovat valmiita maksamaan suuria summia siitä, että pääsevät Suomeen kuuntelemaan hiljaisuutta ja hengittämään puhdasta ilmaa. Se, mikä on meille itsestään selvää, on toisille silkkaa luksusta.

Olen varma siitä, että tulevina vuosina yhä useammat kansainväliset matkailijat tulevat ihastelemaan näitä Vanajaveden maisemia. Jos minä olen suomalaisena vaikuttunut, niin voin vain kuvitella, mitä ajattele matkailija, joka on elänyt saasteisessa aasialaisessa metropolissa koko elämänsä. Me saamme elää unelmien matkakohteessa.

Blogissani on vuosien varrella nähty auringonlasku jos toinenkin. Minulle yksi päivän parhaista hetkistä on aina se, kun saan katsella auringon painuvan taivaanrannan taa. Niinpä lähdin Petäyksessä kävelemään järven jäälle juuri, kun aurinko oli viimeiset minuutit näkyvillä.

En nähnyt muutaman luistelijan lisäksi muita ihmisiä – läsnä oli vain talvisen luonnon kauneus. Oli niin kylmä, etten muista, milloin viimeksi olen ollut niin jäässä, mutta olin niin onnellinen siitä hetkestä, ettei kylmyyskään tuntunut pahalta.

Olin niin onnellinen siitä hetkestä, ettei kylmyyskään tuntunut pahalta.

Illallinen yllätti meidät positiivisesti. Ruokalista on koostettu harkitusti ja huolellisesti – vaihtoehtoja ei ole liikaa, mutta jokaiselle löytyy jotakin. Myös lapset on huomioitu erikseen.

Tuoreet raaka-aineet, kauniit annokset, ihanat makuyhdistelmät. Ei siinä paljon muuta tarvita. Paitsi hyvä seura tietenkin, sillä ruokailuhetkessä parasta on se, että sen voi jakaa muiden kanssa.

Talvinen Petäys oli kaunis, mutta kesäihmisenä odotan innolla, että pääsen näkemään, miltä paikka näyttää kesäaikaan. Toivon myös, että tänä kesänä Suomessa päästään nauttimaan kunnon helteistä, toisin kuin viime vuonna.

Petäystä kehitetään jatkuvasti ja täksi kesäksi rannassa sijaitsevaan ravintolaan, Kaislaan, ollaan rakentamassa suurta, katettua terassia. Ravintolalla on aivan ihana sijainti ihan rannassa, joten mikä olisikaan parempi illanviettopaikka valoisana kesäiltana.

Maaliskuun ajan kokemuksiani tältä reissulta voi lueskella myös Petäyksen Instagramissa @petaysresort.

Olen kiitollinen, että saimme viettää nämä talvipäivät Petäyksessä. Kiitos koko Petäyksen henkilökunnalle, että loitte meille puitteet rakentaa ihania muistoja. Lopulta ei ole mitään arvokkaampaa kuin läheisten kanssa vietetty aika.