Valoa kohti
Silloin varjot kaatuvat taa
Vaikka kyyneleet jäätyvät hiuksiin kiinni
Toiveet taipuvat tuulessa
Eikä huomista kukaan ole luvannut
Valoa kohti
Vaikka ei näe eteensä askeltakaan
Kun maailmassa on niin pimeää
Että pieninkin toivon säde
Saa taivaanrannan liekkeihin
Valoa kohti
Vaikka joutuukin kauas kulkemaan
Kunhan matkan saa jakaa
Se puolittaa surut
Ja tekee päivien ketjusta kalliin
Tämän vuoden joulukalenteri on omistettu 100-vuotiaalle Suomelle ja suomalaisuudelle. Postauksen kuvat otin Helsingin Uunisaaressa, vuoden kylmimpänä päivänä, tammikuussa 2016. Pimeä vuodenaika on itselleni raskas, mutta kauneimmat hetket löytyvät usein yllättäen pimeyden keskeltä.
by 
4 Comments
Valtavan upea tuo kuva (ei uskoisi että on tammikuisesta Suomesta!). Ja valtavan kauniita sanoja vaikkakin vaikeuksien keskeltä. Ihailen suuresti sua, kun haluat aina pitää fokuksen valossa, toivossa ja kiitollisuudessa, vaikka jotkut jaksot elämässä eivät ole niin helppoja mennä läpi. Tuli yhtäkkiä mieleen, että mullakin oli aika jolloin elin jatkuvien kovien kipujen kans. Se oli kamalaa ja tuntui ylitsepääsemättömälle ja loputtomalle. Mut nyt muutama vuosi myöhemmin olin jo melkein unohtanut koko jakson! Haluankin vaan jakaa tän rohkaisuna, että asioilla on tapana järjestyä oikesti <3 Tuolloin muutama vuosi sitten en ois voinut koskaan uskoa, että sen ajan voi jopa joskus (näinkin pian) ihan unohtaa. Voimia ja tsemppiä murunen ja nähdään pian! xoxo
Kiitos Ulla <3. Minulla tämä kipujen kanssa eläminen on jatkunut pian 25 vuotta, ja vaikka en odotakaan täydellistä terveyttä, niin uskon, että tulee parempia aikoja. On vaan luotettava siihen, että helpompia päiviä ja parempia vuosia on edessä. Jos tunnelin päässä näkee vain pimeää, niin on aika mahdotonta ryömiä eteenpäin. Siksi haluan uskoa siihen, että voittaa <3.
Aivan ihana tunnelma noissa kuvissa! Ja todella kauniita sanoja. <3
Kiitos <3