Tähän aikaan vuodesta olisi täydellinen aika alkaa kertailemaan kuluneen vuoden reissujen highlighteja. Olinkin aloittamassa tällaisen postauksen kirjoittamista, kun muistin, että kirjoitin koostepostauksen jo kesällä, enkä ole sen jälkeen juurikaan matkustanut. Tiedossa on vielä huominen Tallinnan matka, mutta sen jälkeen tämän vuoden reissut onkin vähitellen taputeltu. Matkapäiviä tälle vuodelle ei kertynyt puoliksikaan yhtä paljon kuin viime vuonna, mutta eipä tuo haittaa, ehtiihän sitä reissaamaan.
Omien matkastoorien sijaan aionkin tässä postauksessa fiilistellä kollegoideni meininkiä. Nämä ovat siis blogini erittäin viralliset puolueelliset Awardsit. Jakelen tunnustuksia tuntemilleni bloggaajille täysin fiilispohjalta. On heti kärkeen todettava, että voisin jatkaa listausta paljon pidemmällekin (postaukselle on varmasti tulossa jatko-osa), nimittäin matkabloggaajat tekevät Suomessa huippuhyvää duunia. Homma on pysynyt Suomessa keskimäärin hyvin rehellisenä, samalla kuitenkin ammattimaistuen jatkuvasti.
Awardseissa valinnat eivät koskaan ole yksinkertaisia tai yksiselitteisiä. Onko paras bloggaaja hän, jolla on isoin yleisö? Josta puhutaan mediassa? Joka ottaa huikeimmat kuvat? Joka kirjoittaa taitavasti? Joka on hauskin? Joka on blogannut pisimpään? Joka panostaa monipuolisesti sosiaaliseen mediaan? Joka haastaa ajattelemaan?
On hienoa, että monenlaisille blogeille löytyy oma yleisönsä, ja itsekin tykkään lukea keskenään hyvin erilaisia blogeja. Pakko kuitenkin todeta, että omasta mielestäni blogin lukijamäärä tai tunnettuus ei kerro blogin laadusta, sillä numeroiden ja suosion taustalla voi olla ties minkälainen tarina. Siksi haluankin rohkaista erityisesti kaikkia, jotka kamppailevat sen kanssa, että oma blogi tuntuu liian pieneltä. Keep doing what you are doing!
Onneksi minun ei tarvitse laittaa blogeja paremmuusjärjestykseen, sillä se olisi täysin mahdoton tehtävä. Minulla ei ole vuosikausiin ollut omaa suosikkiblogia, sen sijaan arvostan monia blogeja hyvinkin paljon. Tässä postauksessa nostan esille muutamia bloggaajia, joiden tekeminen on koskettanut minua tänä vuonna.
Vuoden yksisarvinen: Veera Bianca
Muutama päivä sitten sain Veeralta Floridan tuliaisina yksisarvisen, jonka nimeksi annoimme Turn. Se oli sama ilta, jolloin vietimme Awardseja, joissa palkitsimme vuoden älyttömimpiä pressimatkakokemuksiamme. Veeralla oli tänä vuonna näitä pressireissuja noin tsiljoona ja minulla kaksi. Tässä gaalassa nallekarkit eivät siis menneet ihan tasan. Heti seuraavana päivänä vietimme Thanksgiving Dayta, tuttavallisemmin tattispäivää. Totesimme, että seuraavana vuonna sitä täytyy juhlia isommallakin porukalla.
Tapasimme Veeran kanssa ensimmäisen kerran blogimatkalla Hämeenlinnassa, syksyllä 2012. Olen tuntenut Veeran siis reilut viisi vuotta, enkä tiedä toista ihmistä, jolle sattuisi ja tapahtuisi jatkuvasti yhtä paljon – niin hyvässä kuin pahassa. Muutama päivä sitten DNA:n asiakaskyselyssä kysyttiin, ”Miltä sinusta tuntuisi, jos oma lapsesi menisi tulevaisuudessa naimisiin Veera Biancan kaltaisen ihmisen kanssa”. Ei voi kuin pyöritellä päätään, kun miettii, mihin kaikkialle tämä nainen on viimeisen vuoden aikana päätynyt.
Tällä hetkellä Veera hengailee Dubain autiomaassa, yöpyen omalla uima-altaalla varustetussa ”majassa”. Tuo reissu ansaitsisi ”Vuoden kadehdittavin matka”-tittelin. Tämä on kuitenkin vain yksi monista mielenkiintoisista reissuista, joita Veera on tänä vuonna tehnyt. Hän on käytännössä koko ajan tulossa tai menossa. Veeran matkoja kannattaa ehdottomasti seurata, varsinkin Instagramissa, jonne päivittyy jatkuvasti niin hauskoja stooreja kuin hienoja kuviakin.
Veera on päässyt pitkälle bloginsa ansiosta, joten olkoon se meille kaikille muistutuksena siitä, että tässä maailmassa kaikki on mahdollista, eikä missään tilanteessa kannata luovuttaa.
Mutta miksi yksisarvinen? Minun ajatuksissani yksisarviset ovat sellaisia satuolentoja, jotka selviävät ihan kaikesta ja lentävät hattaraisten auringonnousujen läpi jonnekin sinne, missä taivas ei ole rajana.
Instagram: @veerabianca
Vuoden huikeimmat suunnitelmat: Otto Lilja
Tapasin Oton ensimmäisen kerran noin kolme vuotta sitten Rantapallon pikkujouluissa. Otto ja Alex olivat juuri palanneet maailmanympärimatkaltaan, ja ensi hetkestä lähtien oli selvää, että heillä riittää tarinoita kerrottavaksi. Olen seurannut Oton seikkailuita ympäri maailman, ja meininki on ollut lievästi sanoen vauhdikasta. Erään kerran Otto ystävineen ryöstettiin aseellisesti heidän hotellihuoneessaan. Tämä ei ole ollut ainoa kuumottava tilanne Oton reissuilla, mutta kaikesta huolimatta hänen postauksiaan lukiessa tulee sellainen fiilis, että tämä tyyppi kyllä selviää mistä tahansa.
Viime aikoina Oton blogiin on ilmestynyt ajatuksia herättäviä postauksia. Hän on esimerkiksi kertonut, että tahtoisi jossain vaiheessa työskennellä pakolaisleirillä – ja ylipäätään tehdä merkityksellistä työtä, jossa voisi auttaa ihmisiä länsimaiden ulkopuolella. Viimeisimmässä postauksessaan Otto kertoo heränneensä siihen, että suunta, johon hän on uransa suhteen menossa, tuntuu liian pinnalliselta. Hän haluaa tehdä tulevaisuudessa duunia, jossa pääsee vaikuttamaan yhteiskunnallisesti.
Kävi niin, että yliopisto, jossa Otto opiskelee, lanseerasi ohjelman, jossa yhteistyössä ruandalaisen yliopiston sekä paikallisten yritysten kanssa kehitellään maan sisäistä kehitystä edesauttava yrityshanke Ruandaan. Otto haki mukaan projektiin ja tuli valituksi siihen. ”Yhteiskunnallinen vaikuttaminen, kansainvälinen työympäristö, humanitaarinen työ ja yrittäjyys. Kaikki samassa paketissa.” Täytyy sanoa, että odotan innolla, millaista hanketta Otto lähtee kehittelemään. Mitä ikinä Oton elämässä lähitulevaisuudessa tapahtuukin, tiedän sen olevan vasta alkua, sillä isoja juttuja on tulossa.
Muistan kiinnittäneeni jo kauan sitten Oton postauksia lukiessani huomiota siihen, että hän ajattelee asioita keskimääräistä syvällisemmin. Pari vuotta sitten Otto kirjoitti Liian pahaa ollakseen totta -kampanjan tiimoilta postauksen lapsiprostituutiosta Kambodžassa. ”Vietimme Phnom Penhissä viikon, minkä aikana kävimme mm. järjestöissä juttelemassa, kadulla tutkimassa sekä paikallisten kanssa keskustelemassa.” Tämä on ehkä yleistys, mutta uskallan silti väittää, että kovin monelle Kaakkois-Aasiaan matkaavalle kaksikymppiselle kundille ei tule mieleen käydä juttelemassa järjestöissä, koska haluaa ymmärtää enemmän ympäröivää yhteiskuntaa.
Maailma tarvii tällaisia nuoria miehiä.
Instagram: @otto.lilja
Vuoden reissu: Nellan Thaimaan matka
Tutustuin Nellaan vuoden 2011 keväällä Kierrätystehtaalla. Olin vastikään palannut Thaimaasta ja aloimme välittömästi juttelemaan reissaamisesta. Tuolloin bloggasin vielä eri foorumeilla, mutta Nella sai minut innostettua aloittamaan myös matkablogin Rantapallossa. Starttasin blogini Matkamessujen aikaan, tammikuussa 2012. Muut blogini jäivät vähitellen taka-alalle, kun reissujutut veivät lopullisesti mennessään. Nykyään nuo ajat tuntuvat jo retrolta, sillä tässä kuuden vuoden aikana on tapahtunut matkablogimaailmassa älyttömän paljon.
Olen monesti vuosien varrella miettinyt, miten yksi ihminen voi olla lahjakas niin monessa asiassa (jos ette tienneet, niin Nella osaa paljon muutakin kuin kirjoittaa), mutta keskitytään tässä nyt bloggaamiseen. Nellan blogi, Kaukokaipuu, on monesti noteerattu Awardseissa ja listauksissa. Viime vuonna hän voitti The Blog Awardsien matkablogien kategorian. Erityisen mahtavaa on se, että Nella tekee edelleen selkeästi omannäköistä juttuaan, miettimättä, mikä on kaupallisesti kannattavaa tai trendikästä. Hän keskittyy blogissaan erityisesti Suomeen ja luontomatkailuun, ja on myös Suomiretki-kampanjan takana. Tuolla hashtagilla on julkaistu Instagramissa jo lähes 120 000 kuvaa. Ihan mielettömän upea kunnianosoitus Suomen luonnolle.
Nella on parhaillaan Thaimaassa, ja tuota reissua on mahtavaa seurata. Milloin Nella päätyy päätyy väärälle lentokentälle, milloin paratiisin sijaan turistirysään. Vaikka Nella on matkustanut Thaimaassa aiemminkin, en osaa oikein yhdistää häntä tropiikkiin. Nella onkin ensimmäinen ihminen, jonka olen kuullut kaipaavan marraskuussa Thaimaasta Suomeen. Tässä blogipostauksessaan hän pohtii, olisiko pitänyt sittenkin matkustaa Suomen Lappiin Thaimaan sijaan. Tämä on mielestäni arvostettavaa rehellisyyttä, vaikka en osaakaan samaistua siihen, sillä itse muuttaisin Thaimaahan vaikka koko talveksi, jos se olisi mahdollista.
Nellan kuvissa ei esiinny juurikaan palmuja tai paratiisirantoja, vaan luontokohteita ja sellaisia yksityiskohtia, joiden ohi monet helposti kävelevät tropiikissa matkustaessaan. Tällainen, toisenlainen näkökulma on mielestäni todella fressi. Ei nimittäin ole olemassa absoluuttisesti huikeita tai huonoja matkakohteita, vaan jokainen näkee ja kokee asiat omalla tavallaan. Tämän takia Nellan reissu on mielestäni äärimmäisen tärkeä. Se auttaa katsomaan asioita uudenlaisesta perspektiivistä.
Instagram: @nellahimari @himarinella @suomiretki
Vuoden verbaalisin: Tiia Rantanen
Periaatteessa tämä on listaus matkabloggaajista, mutta periaatteet ovat venyviä, kun on kyse omasta blogista. Tiia ansaitsee päästä tälle listalle, koska hän on mielestäni sosiaalisen median viihdyttävin mimmi. Kohta on joulukuu, se myös tarkoittaa, että aivan näillä hetkillä on Timpsin snäppikalenterin aika <3.
Tutustuin Tiiaan toukokuussa pressimatkalla, minkä jälkeen hänen bloginsa, Mua lemmitkö vielä, Kustaa? sekä hänen Instagraminsa ja Snäppinsä ovat ilahduttaneet minua suunnattomasti. En tiedä, tuonko sitä esille riittävän usein, mutta fiilistelen verbaalista lahjakkuutta enemmän kuin montaa muuta asiaa. Rakastan sitä, kun joku osaa käyttää kieltä luovasti, hauskasti, puhuttelevasti, koukuttavasti, nerokkaasti. Koska tämä vuosi on ollut itselleni melkoisen synkkä, olen monesti kaivannut hetkiä, jolloin voin ihan rehellisesti vain nauraa, ja Tiia on tarjoillut niitä todella paljon.
Instagram ja Snapchat: @tiiamarietta
Vuoden unelmista totta -palkinto: Jani Niskanen
En tiedä, miksi tämä postaus lipsahti näin Thaimaa-painotteiseksi, mutta sallittakoon minulle puolueellisuus omassa blogissani. Kiinnitän tällä hetkellä huomiota Thaimaa-juttuihin, koska tahtoisin lähteä itsekin Thaimaahan tammikuun alussa. Oman haaveeni toteutumisesta en tiedä tässä vaiheessa mitään (onhan tammikuun alkuun yli kuukausi aikaa), mutta sen tiedän, että tänä syksynä Jani toteutti oman, pitkäaikaisen unelmansa ja muutti Tammisaaresta Thaimaahan. Arvostan ihmisiä, joilla on rohkeutta hypätä pois oravanpyörästä, ja tehdä valintoja, jotka heidät tekevät onnelliseksi.
Jani aloitti duunin, joka ei vastaa hänen koulutustaan, mutta luonnollisesti mahdollistaa elämisen Thaimaassa. Respect. Joka hetki ei ole mahdollisuus tehdä unelmaduunia, mutta minkä tahansa duunin tekeminen saattaa mahdollistaa unelmien toteutumisen, kuten vaikka Thaimaassa asumisen. Ei näytä muuten ollenkaan hassummalta tuo Janin elämä auringon alla. Hän asuu kämpässä, jossa on kattouima-allas sekä kuntosali. Tuollaisessa paikassa asuminen on omakin haaveeni, ja koska olen selvästikin hidas toteuttamaan tätä unelmaani, arvostan entistä enemmän heitä, jotka ovat uskaltaneet toteuttaa omansa.
Jani kirjoittelee silloin tällöin matkablogiaan, mutta ennen kaikkea suosittelen seuraamaan häntä Instagramissa ja Snäpissä, jos arkinen elämä Thaimaassa kiinnostaa. Tutustuin Janiin itsekin Snapchatissa pari vuotta sitten – hän on tämän postauksen tyypeistä ainoa, johon olen tutustunut selkeästi jonkun somekanavan kautta.
Instagram:@janitravels
Snapchat: janiniskanen
Vuoden yritys: Ikilomalla/Ikimedia
Harmillista, miten ankealta yrittäjyys on saatu Suomessa kuulostamaan. En tiedä, pelätäänkö täällä onnistumista, koska yrittäjyys kuulostaa siltä, että täällä vain yritetään, eikä saavuteta mitään. Mutta koska parempaakaan termiä ei ole käytössä, niin mennään sillä, mitä on. Monet bloggaajat ovat viimeisen parin vuoden aikana perustaneet oman yrityksen – niin myös ihanat ikilomailijat Titta ja Thomas. He matkustivat aikanaan maailmalla, vailla tietoa reissun päättymispäivämäärästä, ja sitä myöden syntyi Ikilomalla-brändi. Matkan aikana tämä huikea kaksikko opetteli tekemään videoita, ja samalla heille syntyi unelma siitä, että he saisivat tehdä videoita työkseen.
Unelma on käynyt toteen. Reissu kesti yhteensä 461 päivää, mutta seikkailu jatkuu edelleen. Tänä vuonna Titta ja Thomas ovat esimerkiksi menneet naimisiin, muuttaneet Kotkaan, tehneet häämatkan Lappiin – ja tehneet videoita työkseen. On pakko fiilistellä sitä, että pitkästä lomasta syntyi lopulta yritys, jonka kautta Titta ja Thomas pääsevät tekemään unelmaduuniaan.
Instagram ja Snapchat: @ikilomalla
Lopuksi muutama erikoismaininta
Vuoden stoori: Adalmina’s Adventures, Tuhlaajatytöstä maailmanmatkaajaksi
Vuoden media: Seikkailijattaret
Vuoden opinnäytetyö: Ulla Alakangas, Matkablogi ammatti-identiteetin rakentajana ja urasuunnittelun välineenä
