Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

tammikuu 2012

Hanko Poke Bowl ja muita kaupungin helmiä

Hanko kylpylä

Suomen satavuotissynttärit lähestyvät, ja nyt on sellainen fiilis, että kunnioituksesta Suomen juhlavuotta kohtaan haluan kirjoitella enemmän kotimaahan liittyviä juttuja. Tällä kertaa ajatuksissani on meren ympäröimä Hanko.

Vaikka Hankoon onkin Helsingistä vain 127 kilometriä matkaa, olen käynyt siellä ainoastaan kolme kertaa, ja kaikki visiitit ovat tapahtuneet vuosien 2016 ja 2017 aikana. Jo oli siis aikakin! Olen asunut Helsingissä nyt 13 vuotta, ja ystävien kanssa on kesä toisensa jälkeen ollut puhetta siitä, että Hankoon pitäisi tehdä päiväretki kesällä, mutta jostain syystä suunnitelmat ovat jääneet puolitiehen – kerran jopa ihan kirjaimellisesti, sillä lähdimme ajelemaan Hakoon, mutta lopulta jäimme viettämään päivää viehättäviin Fiskarsin maisemiin.

Hanko riippumattoHanko meri Hanko Kasinoranta Hanko Kasinoranta

Hangossa tuulee

Hanko on Suomen eteläisin kunta, ja sillä on hiekkarantoja yli 30 kilometrin pituudelta. Aika hyvät valttikortit pienelle kaupungille! Hiekkarannoilla ei aina tosin ole kovin kesäinen tunnelma, ja tähän mennessä Hangossa onkin ollut erittäin tuulinen sää joka kerta, kun olen siellä käynyt. Tuulisuus on eduksi monien vesiurheilulajien harrastajille, mutta itselleni merituuli on välillä vähän turhan vilpoisa. Niin paljon kuin rakastankin merta, hyytävä tuuli ei ole suosikkini.

Ehkä surkuhupaisimmat muistoni aiheeseen liittyen ovat viime vuoden kesältä, jolloin teimme telttaretken Hankoon. Tuulisen sään lisäksi saimme lopulta kunnon sateen niskaamme – onneksi sentään puolijoukkuetelttamme tuli kasattua juuri ennen kuin kaatosade alkoi. Ei mennyt kesäretki ihan niin kuin sen suunnittelimme. Minusta ei taida tulla hc-retkeilijää, mutta Hangosta sen sijaan innostuin.

Hanko meri Hanko meri Hanko meri Hanko meri

Hangon uusi merikylpylä Regatta

Tänä vuonna olen päässyt piipahtamaan Hangossa kahdesti, ensimmäisen kerran huhtikuussa Hangon Regatta Span pressipäivässä ja toisen kerran blogimatkalla toukokuussa.

Hangon Tehtaaniemeen avattiin keväällä Regattan merikylpylä. Hanko oli 1900-luvun alkuvuosina tunnettu kylpyläkaupunki, mutta sotien jälkeen siellä ei ole enää ollut kylpylätoimintaa. Regattan myötä Hangossa on siis tavallaan palattu juurille. Kesäkauden aikana kylpylä on varattu ainoastaan Regatta-hotellin asukkaiden sekä kylpylän osakkaiden käyttöön, mutta syyskuusta toukokuuhun kylpylä on avoin kaikille. Hanko mielletään yleensä kesäkaupungiksi, mutta viimeistään kylpylän ansiosta Hankoon kannattaa poiketa muinakin vuodenaikoina.

Regatta Span kauneus- ja hyvinvointipalvelusta vastaa BABOR, joka on avannut kylpylään Suomen ensimmäisen BABOR Signature SPA -kauneushoitolan. En ole asiantuntija, mitä tulee kauneudenhoitopalveluihin, mutta nautin kovasti kasvohoidosta, jota pääsin tuossa hoitolassa testaamaan. Minulle kauneushoidot ovat todellisia arjen luksushetkiä, sillä raaskin itse laittaa niihin rahaa harvoin.

Mieleeni jäi erityisesti Regatta Span ravintola Solsidan, jonka lähiruoasta koostettu Hanko Poke Bowl oli erinomainen. Arvostan nykyään terveellisiä ja esteettisesti toteutettuja annoksia paljon, sillä niistä jää hyvä fiilis pitkäksi aikaa. On mahtavaa, että ruoan jälkeenkin on fressi olo.

Hanko Poke BowlHanko Regatta SpaHanko Regatta Spa Hanko Regatta SpaHangon Regatta hotelliHangon Regatta hotelli

Saaristolaisruokaa Origossa

Toukokuussa järjestetyllä bloggaajamatkallakin tuli syötyä hyvin. Lounaaksi nautimme Ravintola Origon legendaarisen saaristolaispöydän. Tästä lounassetistä voi halutessaan lukea enemmän Marjon matkassa -blogista. Origo panostaa lähiruokaan ja luomuun, ja saaristolaispöytä on nimensä mukaisesti merihenkinen kokonaisuus.

Kalapainotteinen ruoka maistuu itselleni paremmin kuin hyvin. Kala-allergikoille tai muuten vain mereneläviä kammoksuville tämä lounas ei sovi, mutta toki ravintolassa on muitakin vaihtoehtoja tarjolla. Tämä oli ensimmäinen kertani Origossa ja kokemuksen pohjalta voin suositella ravintolaa.

Hanko OrigoHanko Origo

Hangossa on artesaanihenkeä

Eräs asia, josta erityisesti pidän Hangossa, kuten myös koko Länsi-Uudenmaan alueella, on ”käsityöläismeininki”,  jota näkyy kaikkialla. Hangossa tämä tuli esiin esimerkiksi vieraillessamme Kasinorantaan vastikään avatussa Happy Hubissa, joka on noin 30 toimijan yhteinen tila, jonka tavoitteena on edistää holistista hyvinvointia eri tavoin. Happy Hubissa on myynnissä paikallisten liikkeiden ekotuotteita, käsitöitä ja taidetta. Tilassa järjestetään myös erilaisia tapahtumia. Arvostan sitä, että yrittäjät laittavat tällä tavoin hynttyyt yhteen.

Viimeistään ensi kesänä täytyy päästä Hankoon taas uudelleen, ellei jopa aiemmin.

HankoHankoHanko meri

Hanko top 5

Meri
Hanko Poke Bowl
Regattan kylpylästä avautuva maisema
Kesämeininki ja monet tapahtumat
Pikkukaupungin tunnelma ja käsityöläisfiilis

Hanko meri

Blogitekstin sisältö on muodostunut kaikkien Hangon reissujeni pohjalta. Yksi näistä oli kaveriporukkamme järjestämä, yksi Wolfcomin organisoima pressipäivä Regattassa ja yksi Länsi-Uudenmaan Lumo matkailu Oy:n bloggaajapäivä.

Turkoosin värisiä unelmia

 

Bondi Sydney

Selailen vanhoja kuvia, joissa meri kimmeltää turkoosin ja sinisen sävyissä. Maailman kauneus vetää hiljaiseksi. Luonto inspiroi minua loputtomasti ja tiedän, että yksi elämä ei riitä siihen, että ehtisin näkemään kaikki ne paikat, jotka toivoisin näkeväni. On toki todettava myös, että kauniit asiat eivät aina ole valtamerten värisiä tai auringonlaskun sävyisiä. Kauneus näyttäytyy välillä karuna ja rosoisena, ja sitä löytyy kaikkialta, myös odottamattomista paikoista. Kauneutta löytääkseen ei tarvitse aina lähteä maailman ääriin.

Viime aikoina olen alkanut taas haaveilemaan. Tänä vuonna on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin en ole uskaltanut unelmoida. Taloudelliset huolet, kivut, suru ja monet inhimilliseen elämään kuuluvat murheet ovat heittäneet elämän ylle varjoja, ja olen välillä kieltäytynyt kokonaan ajattelemasta tulevaisuutta. On tuntunut siltä, että ei minulla ole enää oikeutta unelmiini, koska minulla ei kuitenkaan ole varaa niiden toteuttamiseen. Välillä myös muut ihmiset ovat muistuttaneet, että olisi syytä haudata epärealistiset haaveet. Onneksi ympärilläni on kuitenkin enimmäkseen sellaisia ihmisiä, jotka kannustavat minua pitämään unelmistani kiinni.

Bondi Sydney Bodni Sydney

Viime aikaiset luonnonkatastrofit ja muut ikävät tapahtumat ovat muistuttaneet minua elämän hauraudesta, mutta samalla myös siitä, että elämää ja unelmia voi aina rakentaa uudelleen, vaikka toisinaan kaikki pitäisi aloittaa tyhjästä. Kenellekään ei ole luvattu huomista, joten unelmien eteen kannattaa tehdä töitä tänään.

Ei ole silti aina helppoa puhua omista haaveistaan. Tällä hetkellä minä haaveilen Australian matkasta, jonne lähtisin tämän vuoden marraskuussa. En tiedä, voiko haave mitenkään toteutua, epärealistiselta se nimittäin tällä hetkellä vaikuttaa. Luopumalla toivosta en kuitenkaan voi voittaa, joten en aio luovuttaa. Olen itkenyt monia kyyneleitä ja lamaantunut monta kertaa, vaikka olisi pitänyt olla aktiivinen ja rohkea. Jossain alitajunnassa on kummitellut ajatus, että on kiusallista jakaa unelmiaan, jos ne eivät toteudukaan.

Maailmassa, jossa yleensä hehkutetaan menestystä ja elämän tähtihetkiä, ei ole helppoa kertoa, että nyt menee huonosti. Ei ole helppo tunnustaa, varsinkaan isolle yleisölle, että on epäonnistunut. Minulla esimerkiksi on tällä hetkellä paljon haasteita freelancerina, koska vahvuuteni ei ole oman osaamiseni markkinoinnissa, ja toisinaan jopa pelkään ihmisiä. Omista heikkouksista on vaikeaa puhua, koska samalla altistaa itsensä sille, että muut voivat lyödä juuri niihin kohtiin, jotka ovat kaikista kipeimpiä.

Mutta ehkä omaa inhimillisyyttään ei sittenkään tarvitse hävetä. Lopulta minkään muun kautta ei pysty koskettamaan ihmisiä yhtä syvästi kuin olemalla läpinäkyvä ja haavoittuva. Silti on helpompaa valita se tie, että jakaa elämästään vain hattaraisimmat hetket. Kiiltokuvat ovat kauniita, mutta ne helposti eristävät ihmiset toisistaan. Kun kuvittelee, että muilla menee paljon paremmin kuin itsellä, tulee helposti käpertyneeksi yksin rikkinäisyyteensä ja rakentaneeksi muureja ympärilleen.

Niin paljon hyvää kuin sosiaalinen media onkin tuonut ihmisten väliseen kommunikaatioon, välillä mietityttää, eristääkö se ihmisiä enemmän kuin yhdistää. Usein pohdin, että rakennetaanko nykyään estradeja sinne, mihin pitäisi rakentaa siltoja. Olemmeko me luoneet kuplan, jossa on pakko uskotella viimeiseen hengenvetoon asti, että minä kyllä pärjään yksinäni?

Bondi Sydney Bondi Sydney Bondi Sydney

Minulla on siis unelma. Resursseja sen toteuttamiseen ei (vielä) ole, ja siksi tarvitsen tällä hetkellä paljon lisää töitä. Helmikuun alussa ostin lipun erääseen tapahtumaan, joka järjestetään Sydneyssä marraskuun puolivälissä. Minulle on kerrottu, että voinhan minä myydä lippuni, jos en pääsekään paikalle. Toki on näin, mutta eivät ne rahat minua lohduttaisi, ainoastaan muistuttaisivat unelmastani, joka meni yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen palasiksi. Melko ironinen odotusaikakin. Jos en pääse paikalle, niin annan lipun jollekin, joka arvostaa sitä yhtä paljon kuin minä. Raha ei ole koskaan kiinnostanut tarpeeksi, ja ehkäpä juuri sen vuoksi en ole koskaan pärjännyt taloudellisesti kovin hyvin. Minua ei siis sureta, jos menetän vähän rahaa, mutta sitä kyllä suren, jos en saa olla siellä, missä minun sydämeni on.

Olen ikävöinyt Australiaa jatkuvasti siitä lähtien, kun lähdin sieltä 17.3.2015. En puhu asiasta läheskään yhtä paljon kuin ajattelen sitä. Kaksi ensimmäistä vuotta olin kärsivällinen ja ajattelin, että palaan kyllä takaisin, aikanaan. Kärsivällisyyteni loppui alkuvuodesta, ja siitä lähtien minulla on ollut konkreettinen unelma, jonka deadline lähestyy lähestymistään. Tasan seitsemän viikon kuluttua tahtoisin olla maailman toisella laidalla. Minun on paljon helpompi kirjoittaa ikävästäni Thaimaahan, sillä sinne lähteminen tuntuu paljon realistisemmalta. Olenhan minä matkustanut sinne monta kertaa ennenkin, viime vuonna kahdesti. Ikävä Thaimaahankin on jatkuvasti elämässäni läsnä, mutta se ei tunnu ahdistavalta eikä kaukaiselta. Toivon lähteväni Thaimaahan tammikuussa, koska perheeni lähtee sinne, emmekä ole vuoden 91 jälkeen olleet yhdessä lomamatkalla, jos yhtä Tallinnan matkaa ei lasketa.

Tammikuun suunnitelmat tuntuvat tällä hetkellä vielä kaukaisilta, sillä ensisijaisesti mietin Australian matkaa. Myönnän, että tämä epätietoisuus ahdistaa, vaikka tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen samankaltaisessa tilanteessa. Työni ovat onneksi sellaisia, että voin kuljettaa ne mukanani minne vaan, vaikka maailman toiselle laidalle. Toivottavasti vielä kuljetankin. Tarvitsen kuitenkin lisää niitä töitä, jotta minulla olisi jotain, mitä kuljettaa.

Useimmat tarinat kerrotaan siinä vaiheessa, kun loppuratkaisu on selvillä. Minä halusin tällä kertaa kirjoittaa siinä vaiheessa, kun kaikki on oikeastaan ihan levällään. Kyllä minä niistä ratkaisuistakin kirjoitan, sitten aikanaan. Toivon, että voisin rohkaista muitakin pitämään kiinni unelmistaan ja menemään eteenpäin silloinkin, kun edessä on sumuista. Joskus unelmat muuttavat matkalla muotoaan tai vaihtuvat uusiin, mutta joka tapauksessa ne vievät elämässä eteenpäin – toisinaan turkoosien vesien äärelle.

Bondi Sydney

Lisää seikkailuja ja niistä haaveilua: Instagram Facebook Twitter

Miksi Thaimaa

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Thaimaasta tuli minulle toinen koti. 

Yksi reissuhistoriani mieleenpainuvimmista hetkistä oli se, kun ensimmäisen kerran näin Thaimaan pääkaupungin, Bangkokin, lentokoneen ikkunasta käsin. Tuon reissun aikana syttyi sellainen kipinän maailmaa ja matkustamista kohtaan, että elämä ei ole enää koskaan ollut entisellään.

Veranda Chiang Mai Thaimaa

Thaimaa on koti kaukana kotoa

Seuraavat vuodet kuluivat omasta mielestäni liian hitaasti, sillä jouduin odottamaan seuraavaa Thaimaan reissuani kolme vuotta. Noiden vuosien aikana tuli katsottua Madventuresin Kaakkois-Aasia-jaksot monen monta kertaa, synkisteltyä pimeinä talvi-iltoina ja haaveiltua paljon. Lueskelin muiden reissukertomuksia Pallontallaajien keskustelufoorumilta, josta myös löytyi myöhemmin matkaseuraa.

Sittemmin olen palannut Thaimaahan oikeastaan joka vuosi. Kaksi Thaimaassa otettua tatuointia muistuttavat minua näistä reissuista elämäni loppuun saakka – ne ovat ylivoimaisesti rakkaimmat matkamuistot, jotka olen hankkinut.

Joka kerta, kun laskeudun Suvarnabhumin lentokentälle, tuntuu kuin palaisin kotiin. Sitä on vaikea sen paremmin selittää. Monet Thaimaassa paljon reissaavat tietävät, että rakkautta Thaimaahan joutuu toisinaan puolustelemaan ja selittelemään. Tammikuussa 2012 kirjoitin aiheesta otsikolla ”Vähäks noloo joku Thaimaa!” Nyt palaan jälleen saman aiheen pariin.

Ei ole trendikästä matkustaa sellaiseen maahan ”johon kaikki muutkin matkustavat”. Toisaalta, yhtä lailla myös maabongarit joutuvat selittämään omia matkailutottumuksiaan. Matkustaa sitten niin tai näin, niin aina se on jonkun mielestä väärin. Matkustaminen herättää paljon tunteita, niin hyvässä kuin pahassakin. Minä olen päättänyt, että en tee yhtään reissaamiseen liittyvää valintaa siksi, että näyttäisin jonkun toisen silmissä coolilta. Elämä on aivan liian lyhyt muiden – varsinkin tuntemattomien – miellyttämiseen.

Bangkok Sukhumvit ThaimaaBangkok Thaimaa temppeli

(Thai)maassa tai maan tavalla

On totta, että Thaimaassa on sellaisia kohteita, joissa turismia on kohteen kapasiteettiin nähden liikaa, mikä ei tietenkään ole missään mielessä positiivinen asia. Joitain saaria on jouduttu jopa sulkemaan turismilta, koska kallisarvoinen luonto on tuhoutunut. On kuitenkin monta kohdetta, joita turismi ei ole pilannut, ja tunnetuimpien matkakohteiden ulkopuolella on satoja vaihtoehtoja heille, jotka kaipaavat matkustaessaan rauhaa.

Viime vuosina minua on ilahduttanut se, että joissain turistikohteissa on myös mahdollisuus osallistua ympäristön siivoamiseen, esimerkiksi Trash Heron projektien kautta. Trash Herosta voi lukea lisää Siveltimellä-blogista.

Aloitin matkablogini Thaimaan reissujeni innoittamana, ja alkuperäinen blogini nimi ”Maassa tai maan tavalla” onkin viittaus Thaimaa-rakkauteeni. Viime aikoina olen kirjoittanut Thaimaasta melko vähän, mutta jatkossa aion jälleen palata enemmän tämän rakkaan aiheen pariin. Juttuaiheita Thaimaahan liittyen on varastossa paljonkin, ja toivon, että materiaalia syntyy ensi talven aikana jälleen lisää. Haaveissani kun on viettää ainakin osa talvesta Thaimaassa. Viime vuonna reissasin siellä muutaman viikon alkuvuodesta ja pari kuukautta loppuvuodesta. Viime vuoden kohteista Chiang Mai, josta myös Veera Bianca vastikään kirjoitteli, on jäänyt erityisesti mieleeni.

Rustic and Blue Chiang Mai

10 asiaa, joita rakastan Thaimaassa:

Sää

Kun kaamos masentaa ja kylmyys menee luihin ja ytimiin, alkaa 30 astetta ja auringonpaiste kummasti houkutella

Luonto

Turkoosit vedet, viidakko ja vuorimaisemat, tarvitseeko tätä enempää selittää

Ruoka

Hedelmät, mehut, kahvilat, rantaravintolat, katuruoka, perinteiset aasialaiset maut

Bangkok

Kaupungin kaaos, värit, kattobaarit, ravintolat, markkinat, ruoka, jokialue, kauppakeskukset, katutyylit

Hintatso

Vaikka valuuttakurssi ei ole ihanteellinen ja hinnat ovat vuosien varrella nousseet, on Thaimaa edelleen suomalaiselle edullinen

Helppous

Thaimaa on yksin matkustavalle helppo matkakohde

Turvallisuus

En ole koskaan kokenut oloani uhatuksi Thaimaassa.

Lentodiilit

Thaimaahan saa usein lentoja hyvällä hinnalla.

Monipuolisuus

Thaimaa on niin iso maa, että taatusti loppuelämän ajaksi riittää jokaiselle reissulle joku uusi kohde.

Koh Lipe ThaimaaKoh Lipe Thaimaa

Ensirakkaus on aina ensirakkaus

Thaimaa oli ensimmäinen kohde, jonne matkustin aikuisiällä. Tiedän, että olisin saattanut yhtä hyvin rakastua johonkin toiseen maahan, mikäli olisin tuolloin reissannut jonnekin toisaalle. On kuitenkin turha jossitella. Minua ei harmita ollenkaan, että tykästyin juuri Thaimaahan. Kaakkois-Aasiassa on monta muutakin kaunista maata, joten myös Thaimaan sijainti on erinomainen. Yhteen reissuun voi halutessaan helposti sisällyttää monta mielenkiintoista matkakohdetta.

Tunnustan, että toisinaan kaipaan niitä vuosia, jolloin olin parikymppinen ja tein ensimmäisiä Thaimaan reissujani. Ei ollut mobiililaitteita eikä sosiaalista mediaa, jossa esitellä matkojen highlighteja. Perinteiset matkaoppaat olivat kovassa käytössä ja niitä myös kannettiin mukana reissuilla. Joskus kävi niinkin, että tuli tuntikausia etsittyä jotain kohdetta, jonka oli bongannut oppaasta, mutta jota tosiasiassa ei ollut enää olemassa. Oi niitä aikoja! Henkilökohtainen suosikkioppaani on ollut Antti Helinin Mondon matkaopas, jota voin kyllä edelleen suosittella.

Myös matkabudjettini oli nuorempana olosuhteiden pakosta minimaalinen. Ensimmäisellä reppureissullani käytin päivässä maksimissaan viisi euroa ruokiin ja juomiin, enkä tuhlannut majoitukseenkaan juuri enempää. Nykyään olen mukavuudenhaluisempi ja käytän yhteen hotelliyöhön mielelläni huomattavasti enemmän rahaa, sillä viimeisen viiden vuoden aikana olen rakastunut hotelleissa yöpymiseen ihan uudella tavalla. En kuitenkaan ole edelleenkään luksusmatkailija.

Veranda Pattaya ThaimaaVeranda Pattaya Thaimaa

Bangkok – ratkaisematon mysteeri

Vaikka olen erityisherkkä ja introvertti persoona, joka väsyy helposti ihmisten kohtaamisesta ja melusta, niin jokin kaoottisessa Bangkokissa on aina kiehtonut minua. Tuollaista suurkaupunkia ei ole mahdollista koskaan ottaa täysin haltuun, sillä kaupunginosia on loputtomasti ja kaikkialla rakennetaan jatkuvasti uutta. En usko, että kyllästyn Bangkokiin koskaan.

Varmasti mielenkiintoisin käynnissä oleva rakennusprojekti on Rama IX Super Tower, torni, josta on tarkoitus tulla 615 metriä korkea. Rakennuksen on tarkoitus valmistua lähivuosina. Mikäli projekti sujuu suunnitelmien mukaan, niin muutaman vuoden päästä Bangkokin siluetti näyttää hyvin erilaiselta.

Tällä hetkellä kaupungin korkein rakennus on viime vuonna valmistunut, 314 metriä korkea, Maha Nakhon, jonka näköalatasanne avautuu yleisölle ensi vuonna. Näissä kaupunkien korkeimmissa rakennuksissa on jotain todella kiehtovaa (ja samalla pelottavaa). Olen ottanut tavoitteekseni tutustua jokaisella reissulla uusiin rooftop-baareihin, joita Bangkokissa todellakin riittää. Viimeisimmän reissun uudet tuttavuudet minulle olivat Cielo Sky Bar, Zoom ja Vertigo & Moon.

Seuraavalla reissulla testivuorossa on ainakin Red Skyn yhteyteen viime vuonna avattu Cru.

Bangkokin suosikkialueeni on tällä hetkellä Thonglor–Ekkamai-akselilla. Sieltä löytyy uusia ravintoloita, katuruokaa, putiikkeja ja kahviloita, mielenkiintoista arkkitehtuuria ja leppoisaa tunnelmaa sopivassa suhteessa. Löysin Sukhumvit 38:n varrelta jo condon, jonne voisin muuttaa. Ei kaupungin halvimmasta päästä, mutta haaveita on aina hyvä olla.

Vertigo and Moon BangkokOctave Bangkok Thaimaa

Octave Bangkok Thaimaa

Pohjoisen helmi Chiang Mai

Olen aina rakastanut rantoja, ja olen moneen kertaan kirjoittanut blogissakin, että jos joskus menen naimisiin, niin tahdon häät meren rannalla. Viime vuosina vuoret ovat kuitenkin alkaneet puhuttelemaan minua ihan uudella tavalla. Sanoisin, että ne ovat jopa alkaneet kilpailemaan rantamaisemien kanssa. Viimeisimmällä Thaimaan reissulla vietin kuukauden vuorten ympäröimässä Chiang Maissa.

Tuota kaupunkia on ikävä, näiden maisemien, mutta myös kaupungin rennon ilmapiirin – sekä toinen toistaan parempien ravintoloiden ja kahviloiden vuoksi. Ei ole poissuljettua, ettenkö löytäisi itseäni Chiang Maista ensi talvenakin.

Chiang Maista ovat kirjoitelleet monet suomalaiset matkabloggaajat, tämän kesän aikana esimerkiksi Adalmina’s Adventures. Jos diginomadielämä pohjoisessa kiinnostaa, niin kannattaa tutustua Sarin blogiin, josta löytyy useampia postauksia aiheesta. Vaikka itse vuokrasin asunnon Chiang Maista vain kuukaudeksi, pääsin kuitenkin kaupungin arkeen kiinni sen verran, että uskallan suositella Chiang Maita pidempäänkin oleskeluun.

Chiang Mai vuoretChiang Mai Doi SuthepChiang Mai Doi Suthep

Thaimaan turkoosit rannat

Entä ne Thaimaan rannat? Rantalomaahan Thaimaahan useimmiten lähdetään viettämään. En osaa nimetä yksittäistä suosikkisaarta tai rantaa, sillä kaikissa paikoissa on mielestäni omat hyvät puolensa. Yksi saari on rauhallinen, toisessa vesi on turkoosia, kolmas on kätevä skootterilla ajeluun, neljäs on sijainniltaan kätevä, viidennessä on ainutlaatuinen tunnelma ja kuudes on luontonsa puolesta monipuolinen.

Tulevilla reissuillani rantakohteiden listallani on ainakin Khanom, jonka suomalaiset Atte Savisalo ja Kati Häkkinen ovat nostaneet maailmankartalle, perustamalla Nadan beachille Aava Resort & Span. Ihailen suunnattomasti heidän rohkeuttaan, sillä kuinka moni uskaltaisi satunnaisella reppureissullaan yhtäkkiä tehdä päätöksen ostaa maata, käytännössä aution rannan ympäriltä, ja perustaa siihen upean resortin? Kaksikon on täytynyt todella vakuuttua tästä lokaatiosta, uskoa unelmiinsa –  ja sen jälkeen tehdä ihan julmetusti duunia. Viime vuosina Aava on voittanut useita arvostettuja hotellialan palkintoja, ja vaikka en olekaan paikkaa livenä nähnyt, uskon sydämestäni, että palkinnot ovat täysin ansaittuja.

Kuulin Aavasta ensimmäisen kerran vuoden 2011 Matkamessuilla ja suunnittelin, että voisin yöpyä siellä pari yötä, sillä sen vuoden reissullani kohdelistalla oli Khanomin lähellä sijaitseva Koh Samuin saari. Massiiviset tulvat kuitenkin muuttivat suunnitelmat totaalisesti, eikä ollut toivoakaan päästä lähelle Khanomia. Tänä vuonna, erityisesti luettuani Travelloverin postaukset Khanomista ja Aava Resorista alkoi vanha haaveeni nostamaan päätään. Haluan ehdottomasti lähitulevaisuudessa päästä tutustumaan noihin pitkiin hiekkarantoihin ja vaaleanpunaisiin delfiineihin.

Aavan Kati Häkkinen on myös perustanut Bangkokiin naisjärjestön, FINWAN. FINWA tulee sanoista Finnish Women Abroad ja sen tarkoituksena on lisätä vähävaraisten perheiden hyvinvointia Thaimaassa. Tänä vuonna naiset ovat keränneet lämpimiä vaatteita, joita lahjoitetaan Pohjois-Thaimaan köyhien vuoristokylien lapsiperheille. Hienoa työtä! On todella tärkeää, että autetaan heitä, jotka ovat avun tarpeessa.

Thaimaa Koh LipeThaimaa Koh AdangThaimaa Koh Lipe

Huomaan, että kun syksy on alkanut, alkavat tropiikkihaaveet olla entistä enemmän mielessä. Palaan siis Thaimaahan liittyviin aiheisiin tulevissa postauksissa. Haaveiden täyteistä syksyä kaikille!

P.S. Seikkalujani voi seurata myös Instagramissa Twitterissä ja Facebookissa.