Odotin kesää, mutta päädyin talven keskelle. Sellainen on Rovaniemen toukokuu.
Toukokuu on valoisuutensa ansiosta mitä valloittavin kuukausi, mutta kyllä se vähän harmittaa, että kevät on auttamatta myöhässä. Lähdimme siis kuvailemaan auringonlaskua Rovaniemellä melko viileässä säässä. Virallinen auringonlaskun aika oli noin 22.30, mutta valoa riitti vielä pitkään sen jälkeen. Pakkasessa täristessäni oli vaikea uskoa, että ollaan jo lähellä keskikesää, mutta valon määrä muistutti siitä, että kaamos on selätetty ja suosikkivuodenaikani alkaa olla käsillä. Kuvausseurakseni ja oppaakseni sain Beyond Arcticin Juhon ja Annikan, joiden kanssa kävin edellisen kerran kuvailemassa vuoden 2016 syksyllä, juuri ennen kuin he starttasivat Beyond Arcticin ensimmäisen kauden.
Rovaniemen visiittini osui kahden sesongin väliin. Revontulikausi oli jo auttamatta ohi (pettymyksekseni en nähnyt revontulia tänäkään talvena), mutta vielä oli kuukausi yöttömän yön alkuun. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin Rovaniemellä toukokuussa, ja kyllä siinä meinasi hetkeksi mennä pasmat sekaisin, jouduin palaamaan juuri pari päivää aiemmin alkaneesta lämpimästä keväästä lumen ja pakkasen keskelle. Kauniiden maisemien kuvaus onkin ehkä ainoa asia, jonka vuoksi olen vapaaehtoisesti valmis kestämään kylmää.
Lähdimme ulos niihin aikoihin, kun aurinko oli jo painumassa horisontin taa. Jos eteläisimmillä mailla tulee pimeää lähes veitsellä leikaten auringonlaskun jälkeen, niin pohjoisessa on täysin eri meininki. Saimme nauttia valosta vielä puolitoista tuntia auringonlaskun jälkeen. Valoisat yöt ovat parasta, mitä tiedän, ja pidän peukkuja itselleni, että pääsen palaamaan Rovaniemelle keskikesän aikaan. Silloin toivottavasti lämpötilakin näyttää vähän erilaiselta. Tai sitten ei. Viime vuosina Rovaniemellä on nimittäin satanut lunta myös juhannusviikolla. Joka tapauksessa toivon pääseväni nauttimaan yöttömän yön tunnelmasta.
Entä sitten Beyond Arctic? Tarjolla on ohjattuja valokuvausseikkailuja Rovaniemen alueella. Kaikki retket järjestetään maksimissaan kahdeksan hengen ryhmille, eli retkille ei roudata bussilastillista turisteja kerralla. Mielestäni konsepti kuulostaa todella toimivalta ja ensimmäinen talvikausi sujuikin kuulemani mukaan enemmän kuin lupaavasti. Retket olivat täynnä ja asiakkaiden palaute oli melko huikeaa. En ole itse ollut mukana Beyond Arcticin kuvausretkellä, mutta toivottavasti sen aika vielä tulee. Olen ihan vilpittömän onnellinen, että on olemassa näin rohkeita ja sydämellisiä yrittäjiä. Uskon, että heillä on tarjottavanaan monille matkalaisille sellaisia elämyksiä, jotka eivät unohdu koskaan.
Toivottavasti samanlaista heittäytymistä nähdään tulevina vuosina yhä enemmän niin Rovaniemellä kuin ympäri Suomen. Suomi on matkakohteena maailmanlaajuisesti hyvässä nosteessa, joten ennakkoluulottomat yrittäjät ja uudet ideat ovat enemmän kuin tervetulleita. Vielä kun osaisimme Suomessa lopullisesti luopua muiden kyräilystä ja sellaisesta asenteesta, että toisten menestys olisi jotenkin itseltä pois, niin ties mitä täällä saattaisi tapahtua. Potentiaalia ja osaamista kyllä löytyy – puhumattakaan siitä, miten upeassa maassa elämme. Nyt tarvitaan enemmän yhteistyötä ja muiden kannustamista.
Vaikka olen reissannut maailman ääriin ja haaveilen viettäväni seuraavan talven siellä, missä lämpötila ei putoa yölläkään alle hellelukemien, niin on pakko todeta, ettei ole mitään parempaa kuin Suomen valoisat illat. Oli lämpötila kesällä lopulta millainen tahansa, aion nauttia tulevista kuukausista – toivottavasti välillä myös näissä Napapiirin maisemissa.
Kiitos Juho ja Annika ja Beyond Arctic. Tulkoon tästä paras kesä koskaan.







16 Comments
Beyond Arcticin valokuvausseikkailut kuulostaa hyvältä, voisin hyvin kuvitella lähteväni mukaan. Yöttömät yöt on miulta päässeet jo unohtumaan näiden aussivuosien aikana. 22.30 auringonlaskukin tuntuu tosi myöhäiseltä. Kesälläkin myöhäisimmillään täällä laskee ennen yhdeksää. Mikä kyllä sopii tälle mummolle, kun en usein jaksa myöhään olla ulkona. Sen kylmyydenkin oon unohtanut, onneksi ensi talvena pääsen virkistämään muistia Suomen reissulla 🙂
Ihan mahtavaa, että joku on unohtanut kylmyyden :D!! Olisinpa itsekin. Mutta tämä valoisuus on ihanaa. Minäkin menen yleensä suht ajoissa nukkumaan, mutta fiilistelen silti sitä valoisuutta. Vaikea vaan uskoa, että pian ollaan keskikesässä, kun Suomessa on tuo kevään tulo viivästynyt tällä kertaa niin paljon. Terkut Australiaan! Ikävä sinne.
Minä tykkään, että kun menen nukkumaan, on pimeää. Voisin olla vähän hukassa pohjoisen yöttömässä yössä. Niin moni ajattelee elämää luonnon kautta. Tarkoitan että hehkuttaa valoisia öitä tai lämpimiä loppukesän iltoja. Olen jotenkin hirveän immuuni sellaiselle. Pelkään sen johtuvan normaaliarjen tietynlaisesta putkinäköisyydestä. On aika sama, onko pimeä vai valoisa, kun kuitenkin on töissä. Mutta eihän niin saisi olla. Terkkuja Borneolta! Aika kivoja on auringonlaskua täälläkin. Ihanat ovat pakkas-Rovaniemenkin värit.
Minäkin ajattelen elämää tosi paljon luonnon kautta, koska kärsin pahasta kaamosmasennuksesta. Nukkumisongelma minulla on aina läpi vuoden, joten siinä mielessä valoisa yö ei erityisemmin haittaa :D. Kiitos terkuista, otan mielelläni vastaan vähän tropiikin lämpöä tänne <3!
Älä nyt, minulla on suunnitelma lähteä tuonne juhannuksena ja sitä ennen pitäisi jo telttailla Saariselällä! Kevät on minullakin ollut sellainen vuodenaika, että olen ollut muualla kuin Lapissa, paitsi siis tänä keväänä, kun olin Utsjoella. Utsjoen kevät näytti, tosin, talvelta. Onnistuin näkemään revontulet. Lappiin pitäisi enemmän tunkea ruska-aikaan.
Ruska-aika on kyllä tosi hieno pohjoisessa! Mutta nyt tekisi mieli kokea se yötön yö, kun se on aina jäänyt välistä tähän saakka :).
Yötön yö on kyllä hienoa lapissa. Ehkä osittain sen takia tuo mieletön Jäämerireissu oli mahdollista, kun yölläkin oli valoisaa. Jostain syystä sen kylmyydenkin kestää pohjoisessa paremmin kuin täällä rannikolla :). Lappiin tekee kyllä mieli palata vielä, ehkä syksyllä tai kesällä.
Totta, pohjoisessa kylmään osaa asennoitua paremmin. Tämä valoisuus on kyllä ihan huippua ja pohjoisessa se vasta korostuukin. Itse juuri tässä pohdin, ostanko nuo liput Rovaniemelle kesäkuulle, olen niin pitkään haaveillut keskikesästä siellä.
Kauniita kuvia. Kylmästä huolimatta valoisuus alkaa kyllä näkymään jo. Suomen lappi ilman itikoita olisi luksusta!
Kiitos! Totta, itikat eivät ole kovin mukavia. Tämä valoisa vuodenaika on kyllä huippu.
Kiva postaus! Auringonlaskut on kotonakin upeita, vaikka yleensä niitä kuvataankin vain ulkomailla 😀 Tänään tuli mulle ensimmäinen fiilis kesästä kun tuoksutin päivällä töistä kotiin mennessä kesän!!! SSIIIS KESÄN! Lämpötila oli 10hujakoilla eikä tuullut yhtään. Kaikkialla alkoi hieman jo vihertämään.. se oli täydellistä! 😀
Kiitti! Joo vihdoin alkaa tuntumaan, että ehkä se kesä vielä tulee. Ainakin vihreys, jos ei muuta 8).
Nää auringonlaskut on kyllä niin sun juttu. 🙂 Ja hei, täällä toinen pettynyt, joo ei ole päässyt revontulia näkemään. Mutta olen viime päivinä ajatellut tismalleen samaa: Suomen valoisat kesäillat on yksi maailman ihanimmista asioista.
Hihi, niin ne on <3. Vielä me niitä revontulia päästään joku päivä fiilistelemään. Mutta nämä kesäillat, eihän tällaisia ole missään <3.
Olipas mukava ja mielenkiintoinen konsepti tämä! Tällaiset valokuvausreissut pienellä porukalla on sellaisia, mihin saattaisin itsekin mielelläni osallistua. Kerran olin vastaavanlaisella Helsingissä ja siinä sai oppia mukavasti lisää, kun seurasi muiden työskentelyä samoilla mestoilla 🙂
Tuo on niin totta, että Suomessa on upeinta valoisat illat!
Jep, pienellä porukalla tuollainen konsepti toimii! Ja tuo on niin hyvä pointti, että on hauskaa seurata etenkin ammattikuvaajia, että mihin he kiinnittävät kuvatessa huomionsa. Minä kyllä niin tykkään tästä valoisammasta vuodenajasta, ihan luksusta <3.