Arktinen auringonlasku

Odotin kesää, mutta päädyin talven keskelle.

Toukokuu on valoisuutensa ansiosta mitä valloittavin kuukausi, mutta kyllä se vähän harmittaa, että kevät on auttamatta myöhässä. Lähdimme siis kuvailemaan auringonlaskua Rovaniemellä viime sunnuntaina melko viileässä säässä. Virallinen auringonlaskun aika oli noin 22.30, mutta valoa riitti vielä pitkään sen jälkeen. Pakkasessa täristessäni oli vaikea uskoa, että ollaan jo lähellä keskikesää, mutta valon määrä muistutti siitä, että kaamos on selätetty ja suosikkivuodenaikani alkaa olla käsillä. Kuvausseurakseni ja oppaakseni sain Beyond Arcticin Juhon ja Annikan, joiden kanssa kävin edellisen kerran kuvailemassa vuoden 2016 syksyllä, juuri ennen kuin he starttasivat Beyond Arcticin ensimmäisen kauden.

Rovaniemen visiittini osui kahden sesongin väliin. Revontulikausi oli jo auttamatta ohi (pettymyksekseni en nähnyt revontulia tänäkään talvena), mutta vielä oli kuukausi yöttömän yön alkuun. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin Rovaniemellä toukokuussa, ja kyllä siinä meinasi hetkeksi mennä pasmat sekaisin, jouduin palaamaan juuri pari päivää aiemmin alkaneesta lämpimästä keväästä lumen ja pakkasen keskelle. Kauniiden maisemien kuvaus onkin ehkä ainoa asia, jonka vuoksi olen vapaaehtoisesti valmis kestämään kylmää.

Lähdimme ulos niihin aikoihin, kun aurinko oli jo painumassa horisontin taa. Jos eteläisimmillä mailla tulee pimeää lähes veitsellä leikaten auringonlaskun jälkeen, niin pohjoisessa on täysin eri meininki. Saimme nauttia valosta vielä puolitoista tuntia auringonlaskun jälkeen. Valoisat yöt ovat parasta, mitä tiedän, ja pidän peukkuja itselleni, että pääsen palaamaan Rovaniemelle keskikesän aikaan. Silloin toivottavasti lämpötilakin näyttää vähän erilaiselta. Tai sitten ei. Viime vuosina Rovaniemellä on nimittäin satanut lunta myös juhannusviikolla. Joka tapauksessa toivon pääseväni nauttimaan yöttömän yön tunnelmasta.

Entä sitten Beyond Arctic? Tarjolla on ohjattuja valokuvausseikkailuja Rovaniemen alueella. Kaikki retket järjestetään maksimissaan kahdeksan hengen ryhmille, eli retkille ei roudata bussilastillista turisteja kerralla. Mielestäni konsepti kuulostaa todella toimivalta ja ensimmäinen talvikausi sujuikin kuulemani mukaan enemmän kuin lupaavasti. Retket olivat täynnä ja asiakkaiden palaute oli melko huikeaa. En ole itse ollut mukana Beyond Arcticin kuvausretkellä, mutta toivottavasti sen aika vielä tulee. Olen ihan vilpittömän onnellinen, että on olemassa näin rohkeita ja sydämellisiä yrittäjiä. Uskon, että heillä on tarjottavanaan monille matkalaisille sellaisia elämyksiä, jotka eivät unohdu koskaan.

Toivottavasti samanlaista heittäytymistä nähdään tulevina vuosina yhä enemmän niin Rovaniemellä kuin ympäri Suomen. Suomi on matkakohteena maailmanlaajuisesti hyvässä nosteessa, joten ennakkoluulottomat yrittäjät ja uudet ideat ovat enemmän kuin tervetulleita. Vielä kun osaisimme Suomessa lopullisesti luopua muiden kyräilystä ja sellaisesta asenteesta, että toisten menestys olisi jotenkin itseltä pois, niin ties mitä täällä saattaisi tapahtua. Potentiaalia ja osaamista kyllä löytyy – puhumattakaan siitä, miten upeassa maassa elämme. Nyt tarvitaan enemmän yhteistyötä ja muiden kannustamista.

Vaikka olen reissannut maailman ääriin ja haaveilen viettäväni seuraavan talven siellä, missä lämpötila ei putoa yölläkään alle hellelukemien, niin on pakko todeta, ettei ole mitään parempaa kuin Suomen valoisat illat. Oli lämpötila kesällä lopulta millainen tahansa, aion nauttia tulevista kuukausista – toivottavasti välillä myös näissä Napapiirin maisemissa.

Kiitos Juho ja Annika ja Beyond Arctic. Tulkoon tästä paras kesä koskaan.

by